Tasavallan viestimet syytävät kritiikkiä ja paskaa hallituksen ja poliitikkojen päälle tuutin täydeltä. Aiheesta. Suomea hyvinvointivaltiona on ajettu systemaattisesti alas ja urakalla. Tämä hallitus edellisten hallitusten jatkumona. Tämä oikealta ja vasemmalta länkyttäminen ja napina ei johda mihinkään. Nyt tarvitaan tekoja, joukkovoimaa, vähän puolalaisen solidaarisuus-liikkeen malliin. Muuten tätä kansalaisten toivomaa muutosta ei synny, eikä valtiolaivan kurssi käänny, ennen kuin tuhkatkin on viety pesästä.
Aamutelevisiossa olivat tänään äänessä kokoomusnuorten pj. Susanna Koski ja demarinuorten pj. Joona Räsänen. Molemmat valmistautuvat selkeästi sukupolvenvaihdokseen puolueidensa sisällä. Molemmat puhkuvat poliittista tarmoa ja itsevarmuutta tulevien "yhteiskunnallisten tehtäviensä" edessä.
Stailistit olivat lykänneet Susannalle sähkönsinistä kolttua ja Joonalle heinäluomamaista rennompaa demarilookia.
Hetken aikaa tuntui mukavalta katsella hyvinpuettuja, sanavalmiita nuoria, mutta se sanoman sisältö:
Pitäisi pitää vanhuksista huolta, pitäisi tehdä sitä ja pitäisi plaa plaa plaaa. Samaa konditionaalista länkytystä kuin emopuolueen broilereilla. Ja nämä ovat vasta untuvikkoja ja jo nyt pesunkestäviä paskanjauhajia.
Samaa liturgiaa ja samaa mantraa asioista, jotka ovat itsestään selviä ja jotka eivät ole toteutuneet, eivätkä tule toteutumaan nykyisellä menolla.
Tuli samantien selväksi, että jos näillä eväillä jatketaan, pienintäkään muutosta parempaan ei ole näköpiirissä.
Kokoomus pitää kiinni omista ja lähinnä pääoman tarpeista ja demarit kasvattavat perinteisesti julkista sektoria ja byrokratiaa ja pitävät yksityisyrittäjää arkkivihollisenaan. Persut nyt pyörivät opportunisteina muuten vain jalkovälissä.
Suomalaisen politiikan luutuneisuus oikein hohkaa näistä juonioripoliitikoista.
Siispä kansan on näytettävä kuka tässä maassa on todellinen päällikkö. Meidän on nyt näytettävä, että meillä töissä olevat poliitikot eivät osaa, viitsi, eivätkä halua hoitaa työtään kansanvallan periaatteiden mukaisesti.
Tällä hetkellä on aivan sama, haetaanko nyt Islannin, Alaskan vai Sveitsin mallia. Tärkeintä on näyttää, että nyt riittää.
Kyllä se malli sieltä muutoksen kautta löytyy.
Ystäväni esitti epäilevän kysymyksen. Mitä tilalle? Kuka hoitaa hommat, jos nykysysteemi kaatuu?
Meillä on niputtain lainoppineita ja ekonomisteja, joilla on järki päässä ja ratkaisumalleja moneenkin lähtöön. Meillä istuu näkymättömässä oppositiossa päteviä hallintomiehiä ja organisaattoreita, jotka pystyvät luomaan hetkessä paremman infrastruktuurin. Nämä ihmiset tulevat esiin, kun heidän ei tarvitse pelätä työpaikkansa menettämistä.
Meillä on läjäpäin poliittisia toimijoita, jotka on runtattu puoluekurin nimissä hiljaisiksi napinpainajiksi.
Hätätilahallituksen sorvaaminen on pala kakkua.
Pelko pois Mikki Hiiret ja barrikaadeille! Turha siellä himassa tai lähibaarissa on piipittää.
Jos tuonne Säätytalolle ei hilaudu vähintään yli 10 000 ahteria -puolueväristä tai ammatista riippumatta- ilmaisemaan kantaansa, tämä jukuripäinen kansa on ansainnut kurjan kohtalonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti