perjantai 31. heinäkuuta 2015

KIRJANURKKAUS: TÄTÄ KIRJAA SUOSITTELEN

Aivan uusi tuttavuus, vaikka kirjailija on Venäjällä  myyntilistojen kärjessä ja kuulema suurin kirjallinen vientituote sitten Tolstoin. "Kaikesta täytyy maksaa" on juoneltaan kuin hämähäkin seitti. 



Tiedemiesten ja taiteilijoiden äkkikuolemat askarruttavat Moskovassa.

Näyttää olevan yleismaailmallinen trendi, että naisdekkaristien kirjoissa pääosaa esittää naisetsivä. Tässä kirjassa se on rikostutkija Anastasia Kamenskaja, joka on väliaikaisesti vapautettu palveluksesta ja joka tunkee nenänsä merkilliseen tapahtumasarjaan.

Rikollispomo Denisovin ex-tyttöystävä on murhattu. Ja sitten pitää estää manan majoille menneen tohtori Lebedevin aikoinaan puolueliitin tarpeisiin kehittämien uutteiden ja Itävaltaan tohtorin lesken mukana  joutuneiden kaavojen ja muistiinpanojen joutuminen rikollisten käsiin. 

Uutteet auttoivat puoluepamppuja muun muassa krapulaan, väsymykseen ja stressiin. Rikolliset testasivat salaisessa laboratoriossa omin nokkinensa erilaisia uuteyhdistelmiä, mutta ne eivät tuottaneet toivottua tulosta: Klinikalle houkutellut eri alojen älyköt kuolivat. Oli siis saatava Lebedevin muistiinpanot, jotta oikea uutekoostumus aukenisi.

Äkikseltään kuullostaa akuankkamaiselta juonelta, mutta 504 sivuinen opus imaisee mukaansa. Tarinassa valotetaan niin mafian kuin poliisinkin toimintatapoja ja venäläistä ajattelutapaa. Kirjan suomentanut Olli Kuukasjärvi on onnistunut työssään täydellisesti. Teksti rullaa ja siinä on hyvä poljento. Henkilögalleria on melkoinen, mutta juonessa pysyy hyvin kärryillä vaikka lempinimien viljeleminen on runsasta.

Mielenkiintoinen tapaus. Ja tuttavuus.

Kustantaja:
Kustannusyhtiö Otava

Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran (suomeksi) 2005 ja siitä on otettu ainakin kaksi painosta.

ISBN 952-459-575-3



Tässä myös mielenkiintoinen teos:


  • Tuokio tuulessa. (An Instant in the Wind, 1976). Suom. Seppo Loponen. Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-12789-2.


André Philippus Brink (29. toukokuuta 1935 Vrede, Etelä-Afrikka – 6. helmikuuta 2015) oli eteläafrikkalainen kirjailija. Hän työskenteli englannin kielen ja kirjallisuuden professorina Kapkaupungin yliopistossa.
Brinkin teoksissa aina 1990-luvulle asti oli selvä poliittinen, rotujen tasa-arvoa puolustava sanoma. Hän alkoi kirjoittamaan 1960-luvulla, jolloin Brink oli ”60-lukulaisten” (Die Sestigersapartheidia vastustaneiden kirjailijoiden johtohahmo Ingrid Jonkerin ja Breyten Breytenbachin ohella. Vuonna 1973 Etelä-Afrikan hallitus kielsi Brinkin romaanin Katson pimeään. Tämän jälkeen Brink alkoi kirjoittaa afrikaansin lisäksi englanniksi ja sai teoksiaan julki myös ulkomailla.[
Apartheidin päättymisen jälkeen Brink käsitteli teoksissaan muun muassa eristäytymistä muusta maailmasta (Pirunlaakso, 1998) ja Afrikan historiaa 1900-luvun alkupuolella (Hiljaisuuden tuolla puolen, 2002). Brink sai useita kirjallisuuspalkintoja, muun muassa Prix Médicis -palkinnon 1980 teoksesta Valkoinen, kuiva kausi (1979). Lisäksi hän oli kolmesti ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

maanantai 26. tammikuuta 2015

OTE RAIVORAITTIIN PÄIVÄKIRJASTA

Hellsinki Ruoholahti 26.01.2015. Harmaata, koleaa ja vihmaista tuulta. Jalankulkutietkin ovat yhtä leveitä kuin Los Bolichen "bussikatu" trottuaareineen. Itämerenkatu on sekin niin lavea, että sen voi muuttaa helposti kiitoradaksi. Talot ovat lasista ja betonielementeistä kasattuja laatikoita ja imuroivat kaiken estetiikantajun ja arkkitehtoonisen virikeympäristön kaipuun  alta aikayksikön. Kaikki on niin helvetin jiirissä ja vatupassilla varmistettu. Minä taas tykkään siitä, että sähköjohdot retkottavat ja seinälaatat tipahtelevat. Kieltämättä teki mieli kirmaista alakerran baariin "vain yhdelle" (eli perskänneille), mutta onneksi kaveri lähetti tämän videon:

Vesa Tuurin kyläkaupasta moi! Tässähän tuntee itsensä aivan amatööriksi.
http://www.seiska.fi/Viihdeuutiset/OMG-Nain-toikkaroi-kanninen-Vesa-Keskinen-uskomaton-video/1059667

Vaikka kaikki näyttää yht´äkkiseltään Suomessa hyvältä ja infrastruktuuri tuntuu pelaavan, henkinen fengshui on silti ahdistava. Suorastaan Kafkamaisen raastava. Nyt verohallinto kannustaa kansalaisia narauttamaan naapurin verovilpistä. Tämä valtiovallan siunaama vasikointi tuntuu sairaalta.
Pitää näköjään ruokkia muutenkin kateellisen kansan alhaisia viettejä. Joku ehdottikin, että kansalaisilla pitäisi olla netissä yleisvasikointinappi. Voisi kerralla niputtaa kaikki ilmiannon aiheet.





Näkymiä Ruoholahdesta. Nyt pitää fundeerata kenet vasikoisi.

Missään maailmankolkassa elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Ei Suomessakaan. Äänestäjiä vaivaa pikkuhiljaa kansantauduksi kehkeytyvä yleinen apatia. Tämä vie mehut. Oma-aloitteisuus ja taistelutahto nujerretaan vaikka väkisin. Ja valtiovalta pyörittelee peukaloita.
Kaikki mielen ylevyys lannistetaan ja ihmisiä sysätään ylisuuren virkamisaparaatin kitaan, jossa veronmaksajasta tulee aladobia. Yhteiskunnan sätkynukke, jonka mielipiteillä ei ole pienintäkään merkitystä. Ei edes kollektiivinen voima horjuta herrojen laatimaa heille suotuisaa yhteiskuntarauhaa.
Ulkomaanpellet rellestävät suomalaisessa yltäkylläisessä avustustaivaassa, mutta oman maan kansalaisia kyykytetään oikein urakalla.
Ei ihme, että jengille maistuu viina.

Tässä jonkun vinkuintiaanin business-kyltti. Tekstin perusteella kolme makkaraa maksaa jo yli kympin.

Eikä tässä vielä kaikki. Suomalaisia huolestuttaa myös venäläisten joukkojen majailu itärajan takana ja venäläisten maaomistukset sotilastukikohtien liepeillä.
Tilastokeskus kikkailee ja vääristelee työttömyyslukuja. Nyt viimeisen "tilaston" mukaan työttömiä on rapiat 8 prosenttia, eli noin 280 000. Todellinen työttömien määrä on puolimiljoonaa. Arviolta 50 000:tta lasta kärsii aliravitsemuksesta ja tuhannet lapset saavat päivän ainoan lämpimän aterian tarhassa tai koulussa.
Koululaitos on nykyisellään ihan hanurista. Opinahjot lykkäävät ulos kirjoitustaidotonta ja lukutaidotonta uusavutonta sakkia ja opetusohjelmat tökkivät, kun luokassa möllöttää jarruna mistä lie tulleita ummikkokakaroita. Tästä kehityksestä ovat innoissaan ainoastaan sosiaaliantropologit.
Yksityisyrittäjän elämästä on tehty silkkaa helvettiä. Ns. Sote-uudistus on täysin levällään, eikä sen toimivuudesta ole mitään takeita.
Tämäkään ei huoleta pätkän vertaa kokoomus-korpraali Stubbin esikuntaa.
Summa summarum.
Ihmisen onnellisen olotila olisi, jos voisi mennä baariin muutamalle lasilliselle ja katsoa luottavaisena tulevaisuuteen.
Nykymaailmassa se ei ole mahdollista. Mieltä painaa murheiden meri.

Ps. Katri Helenan nykänen, Tommi Liimatainen, totesi tämän päivän Iltalehdessä, ettei viinasta irti kamppailu ole viihdettä. Ja Pate Mustajärvi, että selvinpäin vituttaakin raikkaammin.

Ps. 2. Sosiaaliantropologia on tiede, joka tutkii yhteiskuntien ja kulttuurien monimuotoisuutta. Klassinen antropologia on painottunut Euroopan ulkopuolisten kulttuurien tutkimukseen, mutta nykyantropologiassa painotetaan sitä, että kulttuurien kohtaamista tapahtuu myös kansallisten rajojen sisäpuolella ja kansalaisyhteiskunta näyttäytyy uudenlaisena toiminnan ja toimijoiden kenttänä. Antropologia on kiinnostunut kulttuurisesta muutoksesta niin meillä kuin muuallakin ja antropologisen tiedon tarvetta on lisännyt se, että vieraat kulttuurit eivät enää sijaitse pelkästään kaukana muualla. Antropologia tarjoaa välineitä 2000-luvun kulttuuristen muutosten ja ylirajaisten suhteiden tarkasteluun. Antropologian opetus ja tutkimus Tampereen yliopistossa  painottuvat transnationaalien eli kansallisvaltioiden rajat ylittävien prosessien tarkasteluun. Ylirajainen näkökulma antaa välineitä paitsi muuttoliikkeiden ja monimuotoisten identiteettien myös esimerkiksi perheen, uskonnollisten yhteisöjen tai kansalaisaktivismin uudenlaisen ylirajaisuuden tutkimiseen sekä eriarvoisuuden paikallisten ja globaalien ulottuvuuksien ymmärtämiseen. Antropologinen näkökulma painottaa monikulttuurisuuden ja ylirajaisten elämäntapojen monimuotoisuutta ja rikkautta. Etnografia ja monet osallistavat metodit ovat antropologisessa tutkimuksessa keskeisiä.

maanantai 19. tammikuuta 2015

OTE RAIVORAITTIIN PÄIVÄKIRJASTA

Sunnuntai 18.01.2015. Costa del Sol. Sataa. Kämppä on kylmä ja kostea. Televisio pyörittää läppää jihadisteista ja poliittiset broilerit jatkavat pönötyskuvissa ja lupailevat hoitaa asiat jiiriin. Epäilen. Melankolinen ja surullisen sävelen päivä. Kertakaikkiaan toimeton.









Uutisissa pätkä täkäläisestä korruptiosta. Tuntuu olevan kansantauti ja mahdoton kitkeä, koska yleinen mielipide on vilpin kannalla. Keli on kertakaikkiaan niin kurja, ettei kadulla liiku ketään. 
Joulu-tammi-helmikuut tuntuvat olevan paskakuukausia. Täkäläiset eivät ole kuulleetkaan energiasäästöistä. Rakennukset ovat kuin harakanpesiä, ja jos laittaa patterin päälle, lämmität samalla koko aurinkorannikkoa ja sähkölaskut ovat sen mukaiset.
Espanjalla on EU- alueen neljänneksi suurin talous, mikä tuntuu välillä ihan utopialta, kun seuraa täkäläistä meininkiä. Esimerkiksi postin jakelu on mitä sattuu ja jos sattuu. Sähköjohdot repsottavat ja viemärit eivät vedä. 
Vaikka EU- rypee taloudellisessa pohjamudassa, Espanjan talous osoittaa elpymisen merkkejä ja talouskasvua on noin 0,5 prosentin verran. Asuntokauppa vilkastuu vuosi vuodelta.

Jotenkin tästä koko touhusta saa hallitun kaaoksen vaikutelman. Mieleen tulee Luis Buñuelin ja Salvador Dalin  surrealistinen elokuva Andalusialainen koira.  (1929)

"Elokuvan alussa mies silpoo naisen silmän partaveitsellä, minkä jälkeen esitetään joukko surrealistisia kohtauksia: aluksi miehen kämmenen reiästä ryömii muurahaisia, sen jälkeen sokea nainen tökkii kepillään kadulla lojuvaa irronnutta kättä. 
Mies näkee naisen jäävän auton alle viereisellä kadulla ja alkaa kouria naista, joka pakenee. Kohta mies yrittää päästä nurkkaan ajetun naisen luokse vetäen kahta flyygeliä, jotka sisältävät kuolleita ja mäteneviä aasinosia, Raamatun laintaulut ja kaksi pappia, joista toista näyttelee Dalí itse. Sen jälkeen miehen isä, jota esittää sama näyttelijä, saapuu rankaisemaan tätä, mutta mies ampuu hänet kahdella pistoolilla, jotka ilmestyvät miehen käsiin tyhjästä. Lopussa naisen kainalokarvat kiinnittyvät miehen kasvoihin, jolloin nainen lähtee rannalle ja tapaa miehen, jota esittää Dalí. He vaikuttavat onnellisilta, mutta viimeinen otos näyttää heidät staattisena ja paikallaan, kuin kuolleena, haudattuna hiekkaan." (Lähde Wikipedia)
Tuo silmäkohtaus herätti kohua, mutta muistaakseni Dali selitti, että siinä viillettiin kuolleen lehmän silmä.
Aavistuksen verran tulee mieleen, ettei tätä 16:sta minuutin pätkää ihan ilman toksiideja tehty. Sen verran on originelli luomus.
Ja sitten asiasta kolmanteen. Espanjan Afrikan puoleiset reservaatit Ceuta ja Melilla ovat viikottain otsikoissa ja uutispläjäyksissä. Afrikkalaisia moniosaajia on pyrkimässä laittomasti raja-aitojen yli pilvin pimein. Ja virkavallan otteet ovat sen mukaisia.




Jos aikoinaan mussutettiin ja paheksuttiin Berliinin muuria, niin nyt näitä ns. demokraattisia ratkaisuja löytyy paitsi yllä mainituista kohteista ja oikeusvaltioksi itseänsä mainostavan USA:n ja Meksikon rajalta.

Realiteetti on raju. Kylmä totuus on, ettei minkään Välimeren maan rahkeet kestä tätä touhua. Ei Kreikan, ei Italian eikä Espanjan. Jo nytkin "Fugen" alueella pörrää kaikenmaailman laukku- ja kellokauppiaita ihan vaivaksi asti. 
Päivittäin kuulee yöllisistä pystyryöstöistä. Ja uhrit eivät välttämättä ole jurrisia örvelöitä. Eivätkä rosvot ole aina välttämättä espanjalaisia kuningaskunnan kansalaisia. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Espanja)

Hohhoijakkaa. Eipä tässä sitten muuta kuin viltin alle värjöttelemään. Pipo päähän, hanskat käteen, villasukat jalkaan, villapaita ja huppari niskaan ja armeliasta unta odottelemaan.
On tämäkin.

Biisi tähän rakoseen.
Ja pieni vertailukohde. Jotain yhtäläisyyksiä tuntuu löytyvän.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

OTE RAIVORAITTIIN PÄIVÄKIRJASTA

Perjantai 16.01.2015 Costa del Sol. Herään klo. 07.32.15. Psykosomaattinen darra. Aamuvoimistelu klo. 07.35.11. Peukalo alas, peukalo ylös. Hampaiden pesu onnistuu oksentamatta. Ja kuseminen seisaaltaan. Ihmeellistä! Aamiainen parvekkeella klo. 07.42.00. Juusto-kinkku sämpylä, kahvia ja pekonia. Ruoka pysyy sisällä näin aamutuimaan ja moneen kuukauteen. Ihmeellistä!

Wc-käynnin dynamiikkaa. Huom! Kuvien henkilöillä ei ole mitään tekemistä tämän jutun tiimoilta.

Tästä ei ole pitkä matka himaan.

Los tontos! Meininki on just niin kuin pitääkin.

Los Boliches heräilee pikkuhiljaa. Alakerran 07.00 avatusta leipäkaupasta saisi litran viinileilin 1.20 €. Vastapäinen röökkikauppa aukeaa 09.00.

Olotila on lievästi sanottuna hämillinen. Kuuden kuukauden empiirinen tutkimusmatka terasseilla on lopuillaan ja tästä eteenpäin mennään selvinpäin linkuttamalla.
Televisiosta uutisten katselua. Pariisin terrori-iskut ovat lähetyksen pääteema. Poliitikot ovat kasanneet rivinsä ja pönöttävät ryhmäkuvissa ja lupaavat ISIS-porukalle tukalia aikoja Euroopassa

Kenellekään ei juolahda mieleen, että koko saatanan soppa on huonosti hoidetun politiikan ja diplomatian johdannainen. Ja nyt samat sählät lupailevat tehdä asialle jotakin. Varsinkin seuraavana vaalikautena. 

Ranskan Kansallisen rintaman islamisaation vastustaja ja protektionismin kannattaja Marine Le Pen keräilee jo irtopisteitä. Samanlainen trendi tuntuu saavan kannatusta enenevässä määrin koko EU:n alueella Yhdysvaltain "armollisella" avustuksella. Islamilainen "demokratia" ja uskonnollinen diktatuuri ei ole tällä hetkellä kovinkaan suuressa huudossa.

Cumuloitunut vitutus puskee pintaan ja tekee mieli mennä vastapäiseen baariin tempaisemaan aamun pers`kännit, mutta viimeinen tremolokankkunen on liian tuoreessa muistissa ja vessaan voi mennä muutenkin kuin kontaten ja seinistä tukea hapuillen.

Aamukävely paseolla klo. 10.15.25. Turistit liikkuvat t-paidoissa ja polvihousuissa ja nauttivat auringosta. Paikalliset ovat pukeutuneet talvitamineisiin. Täällä on talvi.
Lounas himassa klo. 11.00.00. Pekonia, sämpylää, munakokkelia, pari salaatinlehteä ja maitokahvia sokerilla. 
Uutisia. Poliitikot jatkavat samaa horinaa. Lenkki kotikadulla klo 11.20-12.15.


Tutut ovat jo päässeet terasseilla keskihyvään vauhtiin. Muistellaan eilistä, josta ei itseasiassa muisteta juuri mitään. Pyöritetään samaa levyä uudestaan ja uudestaan. Juoruillaan ja haukutaan ystävät ja tuttavat. 

Miten ne jaksavatkin ryypätä kellon ympäri? Menin kotiin ja kokeilin josko jodlaaminen onnistuisi. Ei onnistunut. Paperilennokkien tekoa hetken. Kanavasurffausta, pöytälevyn rytmikästä naputtelua ja kellon vilkuilua.

Iltapäiväunet. klo. 14.00-18.00. Vihanneskeittoa ja tuoremehua, kourallinen vitamiineja ja magnesiumia, ettei kramppaa. Deliruimkohtaus tässä vaiheessa olisi paska juttu.
Lukuyritys Remeksen kirjaa, mutta ei nappaa. Juoni on liian monimutkainen ja lukeminen on aloitettava uudestaan edelliseltä sivulta, ettei putoa kärryiltä. Homma ei etene. Siis televisio. Samaa poliittista mantraa.

Baarikierros ei kiinnosta. Omituista, vaikka takana on yli viisi vuosikymmentä iloisesti kuplivaa elämää.

Aina on ollut hyvät ja lämpimät välit alkoholin kanssa. Nytkin "fernettisubito" soittelee ja pyytää seuraksi. Mutta vain yhdelle. Pakko kieltäytyä tarjouksesta.

Pari vuotta sitten sisäisten pakotteiden takia tuli uskollisesti käytyä Helsingin Koskelassa AA-kerhossa joka perjantai klo 18.00. 

Homma lopahti kuukauden raitistelun ja pinnistelyn jälkeen siihen, että kyllästyi kuuntelemaaan, kun vanhat äijät muistelivat katekismus kädessä dokaamistaan, jonka olivat lopettaneet jo 30 vuotta sitten. Oli kuulemma työpaikka mennyt, muija lähtenyt ja omakotitalo juotu.

Kenellekään ei muistunut mieleen, kuinka mahtavaa elämä on hyvässä nousukännissä.
Hopeinen askelmerkki jäi saamatta.
Klo. 22.00.43 partsilla röökillä. Klo 22.55.01. Klo. 23.00 kevyt gourme´t illallinen: Lihaliemikuution nuoleskelua hammastikun nokassa.

Homeopaattinen nukahtamislääke.
Ennen kuin tekopyhä uni armahtaa tapahtumarikkaan päivän jälkeen, tulee mietittyä korvaavaa tekemistä. Ei tule mitään mieleen. 

maanantai 12. tammikuuta 2015

TUOKIOKUVIA MAAILMALTA

Tässä muutamia kuvia matkoilta. Mexico ja pari pläjäystä Espanjasta. Jossain määrin on etuoikeus, että on päässyt reissaamaan ja näkemään paikan päällä, miten hommat hoituu muualla ja miten elämä kulkee Suomessa.

Just rantautunut Mexicon himaan.

Gozumel Karibia. Hunter S. Thompsonin jalanjäljillä.

Ui delfiinin kanssa Xel Hassa Mecicossa. Olihan kokemus...vaikka toisaalta arvellutti näiden älykkäiden otusten alistaminen keskitysleiriin pakkotyöhön päivästä toiseen samoilla rutiineilla...

Purjehdusta Karibialla. Tunnin kuluttua kuvan ottohetkestä räjähti taivas ja päälle iski Karibian meren myrsky.

Playa del Carmen. Mexico.

Jotenkin kiviaidalla istumisesta on tullut vakituinen rituaali. Espanja.

Ja tässä Helsingin eteläranta. Taustalla vanha bilemesta Klippan.

Jotta totuus ei unohtuisi. Helsingin Ruoholahden idylliä.

Viva la Mexico. Gozumelin satama.

Listaan tässä muutaman asian miksi Suomi ei enää nappaa:
1. Typerä pääministeri ja vielä tyhmemmät narsistipoliitikot, joille on tähdellisempää turvata oma asema myös seuraavana vaalikautena ja asettua pönötyskuviin, kuin hoitaa valtakunnan asioita ja yhteistä etua ja yhteistä suurta rahaa. 
2. Virkamiesterrori.
3. Mielivaltaiset byrokraattiset ja epäoikeudenmukaiset päätökset, jotka lannistavat kaiken omatoimisuuden.
4. Kateellinen kansa.
5. Paska ja kallis ruoka.
6. Huonot ilmat.
7. Kallis viina.
8. Oman maan kansalaisten ihmisarvon polkeminen.
9. Naurettava ö-luokan "julkkiskulttuuri". Tiedonvälityksen teollistaminen ja viihtellistyttäminen. Oikeista asioista ei haluta eikä osata puhua. Ei vaikka aikoinaan saavutetut edut on jo aikaa sitten menetetty. Ja jos napisee, saa hankalan ihmisen maineen.
10. Kanslaisten jatkuva riistäminen, alistaminen ja kyykyttäminen.
11. Keskuslliikeiden ja muiden keskeisten yritysten kartellit.
12. Hyvä Veli-korruptio ja nepotismi.
13. Suomen maaperän ja kansallisomaisuuden myynti ulkomaisille ja ulkomaisten kaivosyhtiöiden ryöstöretki.
14. Loistava infrastruktuuri on tuhottu ja maa on sysätty Albanian tasolle. Kansalaisten motivaatio on karannut. Tilalle on tullut voimattomuuden tunne.
15. Vierasmaalaisten ylenpalttinen hyysääminen veronmaksajien kustannuksella. (satoja miljoonia vuodessa) Älyvapaat ulkomaan avustuskohteet.
16. Poliitikkojen ja virkamiesten moninkertaiset palkalliset "luottamustehtävät" ja yritysjohtajien älyttömät bonukset ja optiot. Ylenpalttinen ahneus ja jatkuva kähmintä.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta tässä päällimäiset vitutuksen aiheet, jotka muuten ovat cumuloitumassa energialähteeksi.
17. Ja sitten tämä jatkuva kieltojen, sääntöjen ja sanktioiden tehtailu. Innovaation ja yrittäjyyden kustannuksella. Ja kun tähän lisätään rikkaita suosiva verotusjäjestelmä, kasassa on ämpärillinen harmin aiheita. Sillä asiahan on näin, että pienistä vääryyden puroista syntyy epäoikeuden meri.



Ei muuta kuin hyvää päivän jatkoa.