NATOLASKU SUOMELLE "ABOUT" 40 (!) MILJOONAA EUROA VUODESSA

Alexander Stubb on avoimesti Suomen Nato-jäsenyyden kannalla. Ja Stubb tullee todennäköisesti tekemään kaikkensa läntiseen puolustusliittoon liittymisen puolesta. Tämä tietäisi veronmaksajille (näin annetaan ymmärtää) rapiat 40 (!) miljoonan euron vuosittaista laskua puolustusmenoissa. Noin 20 miljoonaa menisi jäsenmaksuun ja loput henkilöstö- ja hallintokuluihin. Muiden asiaan liittyvien lisäkustannusten määrää voi vain arvailla. Nato-kysymys on melkoinen pähkinä purtavaksi.

Lopullista hintaa Suomen natopinssille voi vain arvailla, mutta vanhan kaavan mukaan vuosilasku liikkuu todellisuudessa vähintäänkin 200 miljoonan euron kieppeillä. Ja lisälaskua tulee jatkuvasti, koska kalustoa pitää uudistaa alvariinsa.

Tällä hetkellä Suomen puolustusmenojen osuus on noin 1,3 prosenttia valtion kokonaismenoista. Natoon liittyminen edellyttäisi menojen nostoa kahteen prosenttiin, joka hoituisi muun muassa puolustusmenojen kohdentamisella.
Yksi armeijan niistokohteista, arvioiden mukaan, olisi kertausharjoitusten lopettaminen muilta kuin Nato-tehtäviin osallistuvilta joukoilta.
Lisämeno kertyisi kansainvälisiin operaatioihin osallistumisesta ja armeijan materiaalien Nato-päivityksistä.

Lisää kuluja syntyisi Ulkoministeriön laskelman mukaan myös Naton vaatiman prikaatin verrallisen (noin 6000 henkilöä) joukon palkka- ja ylläpitokustannuksista.  Kuinka paljon, sitä ei UM:ssä ole pystytty vielä laskemaan, eikä päivittämään.
Nato haluaisi myös, että Suomi pitäisi noin 1200 miehen vahvuista kriisinhallintajoukoa, kun tällä hetkellä ulkomaan komennuksilla on ollut noin 700 henkilöä.

Vaikka korpraali Stubb (no, ansiottomia ylennyksiä on luvassa) kuinka lobbaisi tai nykyään hienommin ilmaistuna vaikuttajaviestittäisi, Natoon liittymisen ihanuudesta, se vaatisi taakseen eduskunnan kahden kolmasosan enemmistön.
Tässäkään asiassa kansalta ei tarvitse kysyä mitään. Nato-jäsenyys ei vaadi kansanäänestystä, vaan laajaa "kansallista tukea" jäsenyydelle. Eli siihen riittää suurten puolueiden tuki.
Käytännössä homma etenisi siten (edellyttäen, että Suomi päättäisi hakea jäsenyyttä), että presidentti Niinistö päättäisi asiasta valtioneuvoston ehdotuksesta ja eduskunnan tuella. Jäsenyysaikeesta ilmoitetaan Naton pääsihteerille, joka vie asian eteenpäin.

Näin Niinistö Natosta puheessaan Sälenissä Rikskonferens-seminaarissa 12.01.2014.
"Aktiivinen Nato-kumppanuus on tärkeää sekä Suomelle että Ruotsille. Meidän on myös syytä tehdä tiivistä yhteistyötä Nato-kumppanuuden kehittämisessä. Suomelle tämä on osa yhteistyövaraista turvallisuutta. Emme suunnittele Naton jäseneksi hakemista, vaikka jäsenyys säilyykin mahdollisuutena ratkaisuissamme. Suomelle on tärkeää pitää huolta koko maan uskottavasta puolustuksesta. Yleinen asevelvollisuus säilyy keskeisenä osana Suomen puolustusratkaisua.
Viime vuosina olemme rakentaneet myös Pohjolan alueellista turvallisuusyhteistyötä. Pohjoismainen puolustusyhteistyö Nordefco on edennyt ripein askelin. Keväällä toteutuva Suomen ja Ruotsin yhteinen osallistuminen Islannin ilmavalvontaan liittyvään harjoitteluun on eräs merkki tästä. Meillä on nyt myös suuntaviivat sille, miten Nordefcoa kehitetään lähivuosina. Tavoitteena on tiivistää muun muassa meri- ja ilmavalvontayhteistyötä, helpottaa harjoitusyhteistyötä sekä kehittää nopean toiminnan kykyä EU:n ja Naton puitteissa. Kriisinhallinnassa pohjoismainen yhteistyö tuo useimmiten operaatioon jotain lisää. Viimeisin esimerkki tästä on panoksemme Syyrian kemiallisen aseen kyvyn hävittämiseen."

On selvä, että Niinistön on taiteiltava diplomatian äärirajoilla tässä Nato-kysymyksessä. Asiaa ei tee helpommaksi, jos "pääministeri" käyttäytyy kuin labradorinnoutaja ja kouhkaa ympäriinsä korpraalin natsat kaulassa Nato-mielipiteidensä kanssa. Ilman sen suurempaa tietämystä maan sisä- tai puolustuspolitiisista strategioista.
Varsinkin nyt, kun Moskovan kanta Naton laajentumisesta on tullut selväksi Ukrainan tilanteen myötä.

Tilanne on suomeksi kiikkerä. Asian käsittelyn uskottavuutta ei lisää sekään, että puolustusministeri Carl Haglund on sivari. Jotenkin kaipaisi, että Stubbilla ja Haglundilla olisi oikeaa pers´tuntumaa armeijan hommista.
Joka tapauksessa kissa on nostettava pöydälle ja maassa on käytävä perusteellinen, päivän tasalla oleva Nato-keskustelu.
Nato-kelkassa pyöriminen ei kustannuspoliittisesti ole iso menoerä, mutta sen oheisvaikutukset, etenkin haitat, saattavat nousta köyhälle maalle hyödyn edelle. Niin ulko- kuin kauppapoliittisesti. Mielestäni asiaa ei pidä kuitenkaan pohtia vanhaan tyyliin "mitä mieltä Kremlissä ollaan", vaan täysin businessnäkökulmasta.

Ei kuulu venäläisille, eikä muillekaan, miten itsenäinen maa asiansa järjestää. Oli se sitten puolueettomuus ja oman armeijan ja puolustuskyvyn ylläpitäminen tai liittoutuminen johonkin suuntaan.

Kaikella todennäköisyydellä maailma on ajatumassa 1960-luvun "kylmän sodan" asetelmiin, joten ei olisi väärin, jos Suomikin -muiden tavoin- yrittäisi hyötyä tilanteesta ja vetää oikeasti himaanpäin. 

Hyvällä tsägällä Suomi voisi korvata Venäjän kaupan todennäköisen menetyksen puolustustarvikkeiden ja kyberkrääsän valmistamisella ja myymisellä Nato-kumppanuusmaille. Luulisi elektroniikka- ja it-inssien pyöräyttävän helposti hittituotteen tähän saumaan. Kuten tunnettua, armeijakalusto, erikoiskapineet ja nippelit ovat pirun kalliita.

Jos Suomi jäisi vain pelkäksi franchise-yrittäjäksi puolustusliittoon, jonka hyllyt täytetään jenkkikrääsällä, tarjous ei ole kiinnostava. Pelkästä Nato-logosta maksaminen ei ole hyvää liiketoimintaa. Varsinkaan, kun Nato-lipun heilutteluun ei sisälly varsinaisia konkreettisia etuja ilman lisäneuvotteluja.

Suomen erityinen geopoliittinen asema pelkästään vaatii perusteellisesta aprikointia puoleen, jos toiseenkin. Samalla pitäisi myös selvittää venäläisomistusten merkitys ja venäläisväestön asema aiheen tiimoilta.
Asiat huomioon ottaen olisi viisasta järjestää kansanäänestys. Ei ole oikein, jos asiasta päättää eduskunta, jolla ei tunnu olevan kovinkaan suurta kansan luottamusta tällä hetkellä. 
    

KOKEISTA KUKIN ON KUMMEMPI

En tiedä ainuttakaan maata maailmassa, missä televisiosta suolletaan yhtä paljon kokki- pulla- tai kakkuohjelmia kuin Suomessa. Ihan niin kuin tässä ei osaisi pistää suuhunsa murua ollenkaan. Vika ei ole kokkien, vaan idioottimaisten ohjelmajohtajien ja tuottajien arviointikyvyssä. Ja kenelle nämä ohjelmat on oikein suunnattu? Uusavuttomille, jotka eivät osaa keittää edes teevettä, eivätkä opi? Vai kotikokeille, jotka osaavat pinota lautaselle poikittain kaksi kälystä lihapalaa ja rucolaa? Vai niille, joilla ei ole varaa syödä muuta kuin makaroonilaatikkoa ja valmispitsaa?

Rikun ja Tunnan Mad Cookissa oli informatiivista otetta. Ehdottomasti kaikkien kokkiohjelmien isoisoisä.

Tässä tätä mämminvääntäjien ylenpalttista antia:

Britannian ja Suomen parhaat leipomot ja leipurit. Tomi Björkin kokkikoulu ja Tomin keittiö, Miss Suomi kokkaa Suolasta sahramiin, 24 kitchen Teemu Laurel, Kalle, Chef on the Beach, Neljän tähden illallinen, Arvostele mun illallinen, Gordon Ramseytä monessa paketissa, Jyrki Sukulaa monessa versiossa, Saaristokokkaamista a´la Syrjänen, Sikke Sumaria, Laila leipoo, Ranskalaista ruokaa, Nopeaa ja herkullista, Turkkilainen herkkukokki, Portugalin makuja, Makumatkoja sinne sun tänne, Huippukokki lähtee maalle, Kokin vapaapäivä, Master Chef, Makuja ja elämää, Voita ja sokeria, Mummojen parhaat reseptit, Kuppilat ja hotellit kuntoon eri maissa, Jamie Oliveria Italiassa, Britanniassa, Amerikassa jne., Mitä tänään syötäisiin?, Kokki reissussa, Herkkuja savannilla, Norjalaista ruokaa, Skandinavian herkut, Pohjoiset herkut, Nikki ja Henkka Amerikassa, Anthony Bourdain, Makoisat kilometrit, Kapinakokki, Sara Suihkulähde, Kalasta ja kokkaa, Olet mitä syöt, Koko Ruotsi leipoo, Kuuluisat kuppilat, Kurjat kuppilat, Maailman oudoimmat kuppilat, Helppoa ruokaa, Kaappaus keittiössä, Grilli kuumaksi, Valentinen villit herkut, hollantilaista kokkia ja niin edelleen.

Näistä mättäjäisistä saa paniikkikohtauksen. Ihan niin kuin maailmassa vedettäisiin safkaa viimeistä päivää. Vähän sama tunne kuin silloin, kun jääkaappi ammottaa tyhjyyttään. Koko ajan on ihan helvetillinen nälkä.

Nyt olisi mukava tietää, mistä nämä raaka-aineet herkkupöytään ovat peräisin. Mitä lannotteita ja rehuja käytetään ja mistä vesistä äyriäiset ja kalat ovat peräisin. Infoa mausteista?

Kannan korteni kekoon ja pistän tämän:

http://jormakalliokoski.blogspot.fi/2013/08/paholaisen-hillo.html    

EI TULLUT "ARABIKEVÄTTÄ", EI RIITÄ KYYKYTYS VIELÄKÄÄN

Päivitetty versio!

Kyllä se vain on niin, että tätä kansaa saa kyykyttää mennen tullen. Some-näkyvyyttä saanut Nyt saa riittää- mielenosoitus keräsi parhaimmillaan ehkä parituhatta -toisten arvioiden mukaan noin 700- päätä Eduskuntatalon edustalle. Valjuksi nukahtaneen mielenosoituksen anarkistisin pläjäys oli, kun poliisi suihkautti pippurisumutetta parin neitokaisen silmille ja parlamentin portaille lennähti muutama kaljatölkki. Viranomaisia eli valtiovallan edunvalvojia oli kyllä paikalla ylimitoitetusti. Mellakka- ratsu- ja järjestyspoliiseja riitti joukkueellisen verran.

Ja jos näin tyhmä jalankulkija ja eläkeverolainen voipi kysästä, että onko tosiaan mahdollista, että mm. ministerit Berner ja Sipilä todellisuudessa pystyvät pitämään kymmenet firmansa ja osakkuutensa totaalisen ulkopuolella, niin ettei kukaan tuttu, sukulainen tai lähiomainen mitenkään hyödy ministerien asemasta? 

 Kansa (työnantajat), veronmaksajat ja äänestäjät haluavat tietää juurta jaksaen kaikki kytkennöt ja niin henkilöihin kuin yhtiöiden saamiin etuuksiin ja mitä kautta ne ovat tulleet ja ketkä ovat homman takana.

Ps. Onko Suomessa oikeasti valtakunnan syyttäjä olemassa? Edellinenhän osoittautui rikolliseksi.

Ei laske vuokrat, ei kohene ostovoima, eikä mitään muutosta tule. Eikä ole näköpiirissäkään. Mihinkään. Paskemmaksi menee. Antaa olla. Jengiä ei kiinnosta pennin vertaa yhteisvoima. Jotenkin jäi sellainen tunne, että kansanedustajat, siis meidän duunarit,  kurkistelivat Eduskuntatalon ikkunoista ja totesivat, ettei mitään hätää, höpistään jatkossakin näitä omia liturgioita.

Ei huvita tämän enempää haastellakaan. Helvetin kylmä viimakin siellä oli.

Tässä Antti Halosen kuvassa "Mikroanarkiaa" on tiivistettynä koko "suurmielenosoitus". Monesta tämä oli hyvä alku. Olkoon niin, mutta tosiasia on, että meillä on noin 600 000 todellista työtöntä tai olemattomasti työllistettyjä ja toiset 600 000 köyhyysrajan tuntumassa kitkuttelevia ja jatkuvasti köyhtyvä keskiluokka ja tähän vanhukset ja eläkkeellä olevat päälle, minusta alku ei ollutkaan niin hyvä.

Olisin ajatellut, että vähimmillään tilaisuus olisi kerännyt noin 10 000 henkilöä, mutta sokea luottamus poliitikoihin ja arkuus pitävät kansalaiset loitommalla.

Seuraavaan tilaisuuteen olisi mielekästä saada ay-väen tukea, homojen ja lesbojen tukea, pienyrittäjien tukea ja ylipäätään niiden läsnäoloa, jotka tajuavat nykysuuntauksen vaarallisuuden. 

Seuraavasta mielenosoituksesta pitäisi muotoutua suomalaisten yhteinen, epäpoliittinen -ainakin aluksi- kannanotto ja selkeä vaatimus, ettei nykymeno pelitä.

https://www.facebook.com/groups/10011708906/https://www.facebook.com/groups/10011708906/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kauko_Juhantalo 

 https://fi.wikipedia.org/wiki/Kauko_Juhantalo

LOBBAUS MUUTTUI VAIKUTTAJAVIESTINNÄKSI

Nykyään suuressa huudossa olevan "vaikuttajaviestinnän" välineiksi määritellään aamukahvit, tapaamiset, verkostoitumistilaisuudet, teemapäivät, illalliset, kuulemiset, asiantuntijalausunnot, tutkimusten julkistukset ja ylipäätään rajatun piirin kanssakäyminen. Suomeksi, kyseessä on vaikuttamista ilman julkista keskustelua, koska mediassa "asia" hukkuu uutistulvaan, herättää kielteistä keskustelua, saa vastustajat liikkeelle ja on vältettävä ikävää julkisuutta.

Toisinsanoen kyseessä on lobbaus, poliittinen kähmintä ja hyvä veli-järjestelmän ylläpitäminen ja tämähän johtaa korruptioon ja nepotismiin. Jos hyvä veli-verkosto ajaa kohtuuttomia keskinäisiä etuja tai toiminta muuttuu salaiseksi, normaalin yhteistyön raja ylittyy. Esimerkiksi  aikaisemmin kovassa nosteessa ollutta Alexander Stubbia voi pitää Naton superlobbarina.

Vaasan yliopiston professorin Ari Salmisen mukaan Suomessa on paljon korruptoituneita verkostoja. Hänen mukaansa verkostoja voisi torjua avoimuutta lisäämällä. Salmisen ja Venla Mäntysalon tutkimus aiheesta kertoo, että yksityisen edun tavoittelu käyttämällä väärin toimivaltaa ei ole häviämässä.
Salmisen mielestä tarvitaan tiukempia sanktioita ja ennalta ehkäiseviä eettisiä ohjeita. Myös julkisella keskustelulla on merkitystä, Salminen on painottanut.

Astutaan nyt satunnaiselle polulle, jolla pysyminen olisi työlästä ilman internetin suomaa mahdollisuutta, jumalalle tästä kiitos.

Arvontaviisari osoitti Kokoomukseen. Tämä Kataisen ja Himasen kotiinpäinveto oli vain pientä pintanukkaa, kun lankakerää pyörittää, avautuu ihan uusia ikkunoita.
No niin.

Sitten puolueen ns. "sisäpiiri", johon kuuluvat Kataisen lisäksi Alexander Stubb, Taru Tujunen, Henna Virkkunen, Ben Zyskowicz, Kimmo Sasi, Olli-Pekka "UMTS-sählä" Heinonen, Kataisen EU-asioiden erityisavustaja Juha Romakkaniemi. Romakkaniemihän tuli tutuksi Kataisen Kokoomusnuorten kokouspöytäkirjojen väärentämisjupakassa, josta ei kuitenkaan nostettu syytettä, koska tekoa pidettiin niin lievänä. Kataisen erityisavustajana toiminut Jussi Kekkonen, joka siirtyi viestintäyritys Miltton Networksin toimitusjohtajaksi ja Jyri Häkämies, joka puolestaan otti vastaan Elinkeinoelämän keskusliiton toimarin homman.

Ja tietysti Jan Vapaavuori tulevana mahdollisena überindententtinä (ylipormestarina) kuuluu entistä näkyvämmin ja tiiviimmin tähän klubiin.

Lisää Kokoomuksen pyramidia:
Timo Jaatinen on Metsäteollisuus Ry:n TJ, Elina Ussa on Panimoliiton pomo, Ilkka Oksanen pyörittää Suomen suurinta laillista huumediilereiden ryhmittymää eli Apteekkariliittoa, Mika Nykänen on Teknologiateollisuus Ry:n johtaja, Piia-Noora Kauppi säätää Finanssialan Keskusliittoa ja Tatu Rauhamäki Uudenmaan liittoa.
Plus heidän kaverinsa ja kaverien tutut. Puolueen ravintoketju ulottuu moninaisena ja laajalle yhteiskunnan eri sektoreille, mutta pysähtyy -olen siitä varma-  ennen kuin päästään tavis-tasolle.
Joko rupeaa valkenemaan?

Pelin henki
Kurkistetaan tähän Mathias Järnstömin vuonna 2001 perustamaan PR-toimisto Milttoniin ja sen tytäryhtiö Miltton Networksiin. Toimitusjohtaja Jussi Kekkonenhan jo bongattiin aiemmin. Yrityksen palkkalistoilla on Jutta Urpilaisen erityisavustaja Matti Hirvola ja Mari Kiviniemen pääministerikauden erityisavustaja Anna-Mari Vimpari. Poliittista liennytystä siis yli puoluerajojen.
Tuoreena tulokkaana remmiin on tullut filosofian maisteri ja Persujen mollaajana kunnostautunut politiikan toimittaja Mari Kamaja, jonka vastuualueisiin kuuluu vaikuttajaviestinnän suunnittelua, tutkimuksia ja analyysejä.

Vaikuttajaviestinnän strategioihin kuuluu sloganien keksimistä poliittisille asiakkaille, uusien käsitesanojen lanseeraamista, imagokäyttäytymistä ja näyttäviä rekrytointeja uskottavuuden lisäämiseksi, mutta taustalla ovat vanhat metkut: lobbaus, kähmintä ja hyvä veli-suhmurointi.
En näe juurikaan eroja tässä sulle-mulle meiningin ja kohutun WinCapitan toimintatapojen välillä. Ongelma on siinä, että Suomi on kovin pieni maa poliittisen pyramidin pyörittämiseen.

Pääpelureiden määrä pysyy lähes vakiona ja uutta luottoporukkaa on hankala löytää, ja kun hommat tipahtavat alvariinsa pieneen piiriin, kansaa rupeaa tympimään.

Tämän poliittisen tivolin yläpuolella pyörii rahamaailma omine lonkeroineen ja intresseineen. Globaalit yhtiöt määräävät tanssin tahdin. Poliittinen aparaatti on muuttunut nykyisellään rahamaailman käsityökaluksi, jolla rustataan lait sellaisiksi, että napamiehet ja naiset tienaavat, mutta eivät joudu missään vaiheessa vastuuseen laittomimmistakaan saati epämoraalisimmistakaan teoista. Ei yhteiskunnalle eikä alaisilleen.

Ainoa asia mihin nämä mahtavat kaveriorganisaatiot eivät voi vaikuttaa, ainakaan vielä, on some-viestintä. Se elää omaa elämäänsä kuin kaksipäinen käärme.
Esimerkiksi jokainen voi halutessaan ja lyömällä pärekuivia euroja käteen ostaa vaikkapa Facebookista niin paljon tykkäyksiä, kuin haluaa.

Milttonin tärkeimpiä tehtäviä, niin eihän se ole jäänyt epäselväksi, että veromarkoista kerätystä puoluetuesta osa menee viestintään, on saada asiakkaalleen maksimaalinen näkyvyys.
Jussi Kekkonen pitää huolen siitä, että Kokoomus pysyy ykköspesällä ja puoluetoverit siitä, ettei Jussilta lopu leipä.

     Politiikan tekijöiden suosikkilista: Omaiset, sukulaiset, ystävät ja tuttu pankinjohtaja-

Tämä toiminta nostaa esiin tietysti kysymyksiä:
Saadaanko lobbauksen kautta parempia päätöksiä?
Onko kyseessä vain keskinkertaisia toimijoita?
Onko päätöksentekijällä kyky tunnistaa parhaat ratkaisut?
Kenellä on eniten resursseja ja valmiutta vaikuttajaviestintään eli lobbaukseen ja mistä ja miten nämä resurssit on hankittu?
Saadaanko vain keskinkertaisia päätöksiä (siis alamaisten kannalta katsottuna) keskinkertaisella informaatiolla?
Mitkä ovat lobbarin henkilökohtaiset intressit? Laillisuuden ja laittomuuden erottaminen?
Voidaanko antaa eettistä oheistusta, jos etiikka on muutenkin hakusessa?
Säilyykö päätöksenteko päättäjällä, vai onko se mahdollisesti luovutettu muualle? Lobbareille.

Rinnakkainen polku

Minusta on mielenkiintoista havaita, kuinka vaivattomasti eräät ihmiset osaavat istua monella pallilla, ja että heidän lonkeronsa ulottuvat kaikkialle. (Berner, Sipilä etc. Samoin useissa eri valiokunnissa ja yhtiöiden hallintoneuvostoissa)

Nyt kun näitä yllämainitulle alalle orientoituneita mainostoimistoja on ravisteltu tyhmillä eettisillä kysymyksillä perustettiin kiireenvilkaan Edunvalvontafoorumi, jonka puheenjohtajaksi valikoitui Matti Saarinen sijoittaja-viestintätoimisto Kreab Gavin Andersonin hallituksen puheenjohtaja. KGA on alansa suurimpia.

Mukana keskeisessä toiminnassa ovat viestintäjohtaja Reija Hyvärinen parlamentaarisen tiedonvälityksen kehdosta, YLE:stä, kaikille televisiosta ja politiikasta tuttu Lasse Lehtinen miehen omistaman firman Firma Brutto Oy:n kautta ja entinen YLE:läinen Jarmo Hyytiäinen Suomen Yrittäjät Ry:stä.
KGA:n leipiin konsultoimaan on palkattu mm. aamutelevision Jälkiviisas ja varsin joviaali Jan Erola.

Edunvalvontafoorumiin voi liittyä jäseneksi kuka tahansa, liittymis- ja jäsenmaksu vuodessa on 500 €. Tiedotteessa kerrotaan avoimesti, että jäsenmaksun voi maksaa Lehtisen Firma Brutto Oy:n tilille.
Jokainen tässä jutussa ja hämähäkinseitissä esiintyvä henkilö vannoo avoimuuden nimiin.

Tässä oli vain pintaraapaisu Kokoomuksen kiemuroista. Jokaisella puolueella on tietysti omansa. Ja kuten tarkkaavaisempi havaitsi, loikintaa on yli puoluerajojen ja kun eduskunnan salin ovet laitetaan kiinni, yhteisiä iltoja ja linjatapaamisia pidetään muuallakin kuin "omissa porukoissa".

Minusta tästä puuhastelusta tulee mieleen "kettu kanalan vartijana" kansanviisaus.
Miten tämä homma pitäisi sitten hoitaa käytännössä oikein ja oikeudenmukaisesti? En tiedä. Ehkä pitää kutsua jeparit paikalle.
Henkilökohtaisesti voisin ottaa vastaan vaikka pätkätyönä hyväpalkkaisen konsultointihomman. Koulutukseltani olen uimamaisteri.

TULIPA OUTO ASSOSIAATIO - EUROVAALEISTA

Assosiaatio tai mielleyhtymä viittaa yhteyteen konseptuaalisten entiteettien tai mielikuvien välillä joka aiheutuu mielikuvien samankaltaisuudesta tai mielikuvien läheisyydestä tilassa tai ajassa. Assosiaatiota käsitteli jo Plato ja Aristoteles erityisesti liittyen peräkkäisiin muistitapahtumiin, ja sen käsittelyä jatkoivat filosofit kuten John Locke, David Hume, David Hartley, James Mill, John Stuart Mill ja Alexander Bain. Assosiaatio on käytössä modernissa psykologiassa esimerkiksi ehdollistumisessa ja muistin neuroverkkomalleissa.

Tässä rupeaa vissiin oikeasti viheltämään päässä. Sitä voisi äkikseltään ajatella, että mahtavaa, eurovaalit tulossa, pääsee vaikuttamaan! Mutta ei. Mieleen tulee vain apinat ja posetiivari.
Jotain neuropsykologista oireyhtymäähän tässä ilmiselvästi potee. Ei muuta kuin hakemaan kallonkutistajalta reippaana taistelunappi ja vaaliuurnalle. Äänestysflabari tuli jo tänään. Mutta sitä ennen:

Toivottavasti homma pysyy yleisellä tasolla ja osoituksena kansalaisten tyytymättömyydestä Arkadianmäen touhuun. Eri interessiryhmien ja poliittisten agendojen lanseeraus ja turha keuliminen vie pohjan pois koko hommalta.

Puhtaimmillaan tässä tapahtumassa eri kansalaisryhmät, etniset ryhmät ja seksuaalivähemmistöt ja ammattiliittojen jäsenet näyttävät joukkovoimansa.

Ensin liikettä, sitten päämäärä, sanoi bernsteinilainen.  

HELLSINKI

Helsinkiä kutsuttiin joskus jopa Pohjolan valkeaksi kaupungiksi ja Itämeren Helmeksi. Ihmettelen nyt, että minkähän vuoksi. Myönnän toki, että Suurkirkko, Uspeski, Pohjois- ja Eteläranta, Havis Amanda voivat joidenkin mielestä olla turistivetonauloja, ja mielenkiintoisia kuvauskohteita, mutta minun mielestäni ei. Aurinkoisen sään innoittamana piti kävellä pieni reitti. En tiedä onko tässä jo pää jotenkin nyrjähtänyt tämän maan poliittisen ja yhteiskunnallisen rappion takia, ja serotoniini ja dopamiini-ryöpsähdykset kuljettavat aivoihin vain paskaa. Tältä Stadi nyt kuitenkin näytti, kun ei hakemalla hakenut kuvallista nirvanaa.

Kauppatorin vilinää ja vilskettä. Arkenahan tilalle tulevat pesemättömät oranssit pressut. Tulee jotenkin Sortavala mieleen.

Pääsiäistarjontaa. Nythän pitäisi olla Jessen ylösnousemuksen aika ja bileet kovimmillaan...

Eteläinen rantaboulevardi, lämpötila +18 C.

Roskis siisteimmästä päästä. Jos laittaisin tähän viereisen pöntön, sitä pidettäisiin provokaationa.

Pääkaupungin suosituimpia rantakahviloita.

Eteläranta. Tässä pitäisi palaa ikuinen tuli hukkuneiden merimiesten muistoksi, mutta kaasu on vissiin loppu.

Turistien suosima Espa. Jossakin takavasemmalla on ränsistynyt lippakioski, jota Museovirasto suojelee kynsin ja hampain.

Supersuosittu Mattolaituri Etelärannassa.

Maailmanpyörä nousemassa aikanaan Guggenheimin tilalle. Hyvä, jos sen huipulta näkee edes kattoja. Natomaa Turkin hävittäjä kolme päiväisellä vierailulla puolueettomassa Suomessa.

Nykyään venäläisten omistama telakka Hernesaaressa.

Perinteinen paistettujen silakoiden Mekka. 

Näin. Kyllä keväinen pääkaupunkimme on parhaimmillaan.
Helsingin kaupunki on tiedottanut seuraavaa:
Euroopan parlamentti on julkaisut tutkimuksen helmikuussa Euroopan kaupunkien Smart City-kehityksestä. Helsinki on valikoitunut 468 kaupungin joukosta kuuden kärkikaupungin joukkoon.  Kuuden  kärkikaupungin; Helsingin, Amsterdamin, Barcelonan, Kööpenhaminan, Manchesterin ja Wienin toimintaa analysoidaan raportissa tarkemmin.
Tutkimuksen mukaan Helsingin Smart City -kehityshankkeissa rohkaistaan kehittäjiä käyttämään hyödyksi kaupungin avaamaa avointa tietoa kehittäessään palveluja ja sovelluksia kaupunkilaisille. Suurin osa paikallisista hankkeista tähtää julkisen tiedon avaamiseen tai kansalaisten osallistamiseen. Smart City -palveluja testataan Helsingin seudulla osana kaupunkilaisten päivittäistä elämää.
Helsinki Region Infoshare -palvelua kehutaan uraauurtavaksi palveluksi avoimen kaupunkidatan saralla, myös kaupungin päätöksenteon avaaminen ja Helsingin kaupunkiyhteisön osallistaminen ja kehittäjäyhteisöportaali  on nostettu keskeisesti esille tarkastelussa.
Raportti tarjoaa taustatietoa ja suosituksia sekä pohtii älykkään kaupungin (Smart City) käsitettä. Raportissa punnitaan myös, miten tämänhetkiset Smart City -hankkeet vastaavat komission Europe 2020 -kasvustrategian tavoitteisiin.

En jaksa enää henkilökohtaisesti innostua koko datajournalismista, enkä sen koukeroista, enkä varsinkaan halua -jos ryhtyisin tutkimaan asiaa- päätyä sellaiseen lopputulokseen, että veromarkkoja on taas syydetty mitä kummallisimmille tahoille ja mitä oudoimmilla verukkeilla ulkomaisille konsulteille.  Mutta niitä joita kiinnostaa, lankakerä kannattaa avata allaolevista linkeistä:
http://www.hel.fi/hki/helsinki/fi/uutiset/kuuden-joukossa

http://www.hri.fi/fi/category/ajankohtaista/#top

MOOSES ON MOOSES

Suomalaisen yhteiskunnan henkinen ja taloudellinen rapakunto puhuttelevat. Ja käsitteet kuten sosiaalidarwinismi ja uusliberalismi. On tähdellistä ruotia ja pohtia, ketkä ja mitkä tahot hinasivat Suomen Euroopan Unioniin? Ja miksi? Miksi nykypäivän ihminen on taipunut tuhokapitalismin edessä? Ja miksi Paavo Lipponen ei osaa olla hiljaa.

Ihmettelen jatkuvasti, miksi Suomen piti ylipäätään liittyä EU:iin, luopua markasta ja siirtää päätöksentekoa Brysseliin? Suomella oli hyvät kauppasuhteet entuudestaan, jotka eivät ole kohentuneet yhtään. 

Pikemminkin jäsenyys on heikentänyt Suomen asemaa ja etenkin vientiteollisuutta. Markan säilyttäminen olisi mahdollistanut devalvaation ja vientiteollisuuden elinkelpoisuuden.

Itsenäisyyspuolueen (En ole puolueen jäsen, enkä sen lobbari) sivustolta löytyi koottuja perusteluita EU:in ihanuudesta.

Nostan tässä ihan lonkalta Lipposen nimen esiin.

Paavo "so what" Lipponen oli yksi uutterimmista EU: iin hissaajista. Rahaministeri Arja Alho syytteli Lipposta uusliberalistisen talouspolitiikan ajamisesta. Niin tai näin, mutta jotenkin tällä intohimoisella vesipalloilijalla tuntuu olevan varsin vääristynyt minäkuva ja käsitys ainoalaatuisista valtiomieskyvyistään.

Vaikka ns. asiantuntijaraati valitsi 2013 molemmat Lipposen hallitukset parhaiksi hallituksiksi sitten vuoden 1987 jälkeen, rohkenen kyllä vahvasti epäillä raadin osaamista.

Minulle ei oikein menee jakeluun sekään, että Lipponen, työväenpuolueen miehenä, osallistui Bilderberg-ryhmän kokoukseen vuonna 2000 Brysselissä.

Paavo Lipponen joutui viimeisimmällä pääministerikaudellaan eduskuntavaalien alla maaliskuussa 2003 poliittisen kohun osapuoleksi Anneli Jäätteenmäen (kesk) tuotua julkisuuteen pääministerin keskustelut Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin kanssa Washingtonissa 9. joulukuuta 2002. Siitä alkoi Irak-skandaaliksi tai Irak-vuodoksi nimitetty tapahtumasarja.

Lipponen kertoi presidentti Tarja Halosen ja Venäjän johdon keskusteluista 2004 Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläälle. Lipposen keskusteluista USA:n lähettilään kanssa nousi kohu, kun Venäjän tiedotusvälineisiin oli vuotanut Wikileaksin kautta tietoja asiasta. Lipponen kommentoi paljastusta sanoin "so what". Oikeuskanslerille tehtiin helmikuussa 2011 kantelu aiheesta. (Kantelu ei tietenkään johtanut mihinkään)

Lipposesta oltiin kaavailemassa Suomen EU-presidenttiehdokasta vuonna 2009. Häntä ei kuitenkaan valittu virkaan. Tappionsa jälkeen Lipponen vertasi pyrkimyksiään elokuvasankari Indiana Jonesin elokuvaan Indiana Jones ja viimeinen ristiretki. 

Ja sitten yltiösinnikäs Lipponen ilmoitti ryhtyvänsä SDP:n ehdokkaaksi presidentinvaaleissa vuonna 2012, mutta SDP:n jäsenäänestyksenä pidetyssä esivaalissa syyskuussa Mooseksen karisma ei purrut, ja hän sai vaivaiset 6,7 % äänistä, sijoittuen viidenneksi. Tapahtuneesta traumatisoituneena, Lipponen ei ole osannut pitää suutaan kiinni, vaan purki traumaansa joka mediassa.

On tämä Iso-Paavo aika sälli mieheksi. Vuonna 2007 Vladimir Putin myönsi Pavelle Ystävyyden kunniamerkin. Lipponen on myöntänyt hääräilleensä myös muinaisen DDR:n pahamaineisen salaisen poliisin Stasin leivissä. Olivat kuulemma manipuloineet nuorta Lipposta.

Välillä tätä Lipposen toimintaa ja elämänkaarta pohtiessa mieleen tulevat Kalle Kustaa Korkin ja prinssieversti Pekka "pirskatti" Lipposen seikkailut.

Onpa Lipposen arveltu operoineen myös entisen Neuvostoliiton KGB:n riveissä. Entisen suurlähettilään Alpo Rusin mukaan Lipposella olisi ollut peitenimi, koodi ja avattu operaatio KGB:ssä.

Vähän outoa -minusta- tämä Lipposen pendlaaminen, mutta en muutenkaan sisäistä näitä henkimaailman hommia.

Ja toisekseen, ei minulla ole mitään erityisen pätevään syytä vähätellä Lipposta. Olisi ollut kansan asialla eikä monetaristien tsupparina. Koko ukkeli, vaikka onkin päätä pidempi muita, on tavallaan demarien vastine Paavo Väyryselle. Oli hirveä hinku päästä pressaksi, mutta kun ei natsaa millään eikä voi mitään. Kipposen mielestä kansa on tyhmää.

Lipposen ansioksi tässä EU-asiassa lasken kuitenkin sen, että hän tuputti Brysselissä Pohjoisen ulottuvuuden merkitystä. Valitettavasti sille ei lotkautettu korvaakaan, mitä nyt Suomen ensimmäisen puheenjohtakauden puolivälissä EU:n silmäätekevät käväisivät Saariselällä roiskaisemassa loimulohet napaansa. 

Tämä merkkitapaus jäi eurooppalaisessa mediassa vähälle huomiolle, koska samaan aikaan sattui Istanbulin tuhoisa maanjäristys ja vei lehdistön kaiken tarkkaavaisuuden Bosborinsalmelle.

Aamen. 

SUOMESTA LIITTOVALTIO

Se on nyt nähty, ettei Oy Suomi Ab toimi enää tällä systeemillä. Ennen ehkä toimi jotenkin, mutta nyt meno sutii niin pahasti, ettei horisontissa ole pienintäkään optimistista tulevaisuuden näkymää. Kun Suomessa tehtiin lääniuudistus 1997, läänien määrä vähennettin kahdestatoista kuuteen. Suuntaus oli oikea. Samalla Suomesta olisi voinut tehdä kuuden osavaltion liittovaltion, karsia kansanedustajien määrää, Liittopäivien poliittisten puolueiden määrää ja julkista sektoria, liittää Ahvenanmaa emomaahan ja antaa osavaltioille laajemmat oikeudet hoitaa asiansa. Kilpailla asukkaista, yrityksistä, veroeduista ja toimia Liittohallituksen alaisuudessa enemmän businessmaisemmin. Samalla lainsäädäntö toimisi osavaltiokohtaisesti. Esimerkiksi teräaselakia ei voi tulkita yhtälailla Lapissa kuin Helsingissä. On itsestään selvää, että tässä itse kukanen hapuilee ratkaisua kriisin ja katastrofin välimaastossa.

Tässä mallissa osavaltioilla olisi mahdollisuus hyödyntää paikallisia erityispiirteitä ja resursseja kaivostoiminnan, matkailun, satamien, yliopistojen tietotekniikan ja mitä nyt mieleen juolahtaa tulojen hankintapuolelta.
Eli osavaltiot toimisivat puhtaasti liiketalouden periaatteela. Jos osavaltio tarvitsee lainaa, osavaltio ottaa sitä itsenäisesti. Jos business menee munilleen osavaltio kärsii siitä itse ja maksaa mokansa.
Jos osavaltio haluaa houkutella väkeä, osavaltio tarjoaa veroetuja, etuja lapsiperheille ja työpaikkoja kulloisenkin tarpeen mukaan.
Osavaltiot maksavat kymmenykset Liittovaltion kassaan, josta hoidetaan lähtökohtaisesti tärkeimmät yhteiskunnalliset peruspalvelut kuten terveydenhuolto, koulut, kirjastot etc. Osavaltio voi halutessaan, ja pitäisi haluta, terästää myös näitä palveluja.
Jos esimerkiksi Itä-Suomen osavaltio haluaa tarjota vaikkapa vanhuksille "paratiisia" kaikilla herkuilla, niin siitä vain.
Tähän maahan on aikoinaan hilattu saksalainen koulumalli ja  iskostettu luterilaista uskonto-oppia niin nyt voisi perehtyä saksalaiseen yhteiskuntarakenteeseen. On ilmeistä, ettei omin nokkinemme näytä syntyvän minkäänlaista tolkkua.

Tässä on valmis malli, miten homman voi hoitaa:
Saksan liittotasavalta on parlamentaarinen demokratia. Perustuslain mukaan valta kuuluu kansalle.
Kaikilla täysi-ikäisillä kansalaisilla on oikeus äänestää parlamenttivaaleissa. Kaksikamarisen parlamentin ylin lainsäädäntövalta on liittopäivillä (Bundestag). Osavaltiot käyttävät omaa lainsäädäntövaltaansa liittoneuvostossa (Bundesrat).
Saksan Liittotasavallan hallintojärjestelmä
Saksa on ollut aina jaettu eri osavaltioihin, jotka ovat muuttuneet paljon useiden vuosisatojen aikana. Nykyinen valtiomuoto on liittotasavalta, joka muodostuu osavaltioista. Osavaltiot ovat syntyneet toisen maailmansodan jälkeen 1945 ja niitä on yhteensä 16.
Saksan federaalinen rakenne muistuttaa vastaavaa järjestelmää esim. Yhdysvalloissa ja Sveitsissä. Kaikilla osavaltioilla on oma hallitus, omat viranomaiset ja lainsäädäntövalta joillakin alueilla.
Näin Saksan eri alueiden ominaispiirteet pystytään säilyttämään ja alueelliset ongelmat pystytään ottamaan paremmin huomioon.
Osavaltioiden välisistä eroista mainittakoon lakisääteisten vapaapäivien vaihtelu eri osavaltioissa. Esim. Baijerissa on 12 vuosittaista vapaapäivää ja Berliinissä vain 9. Myös koululomat on porrastettu usein eri aikoihin.
Saksa on parlamentaarinen liittotasavalta. Valtiomuoto hyväksyttiin lailla vuonna 1949. Vuonna 1990, kun Saksat yhdistyivät 45 vuoden eron jälkeen, perustuslaki otettiin yhdistyneen Saksan perustuslaiksi.
Kullakin osavaltiolla on oma hallituksensa, maapäivänsä, ministeriönsä ja hallintonsa sekä tuomioistuinlaitoksensa. Niin sanotuissa kaupunkiosavaltioissa pääministerin tilalla on pormestari:
Berliinissä Regierender Bürgermeister, Bremenissä Bürgermeister ja Hampurissa Erster Bürgermeister. Kaupunkiosavaltioiden ministereitä nimitetään senaattoreiksi (Senator).
Ajatelkaa mikä titteleiden taivas tässä aukeaisi suomalaisille. Joku voisi olla vaikka Super Senaattori! Tai Ylisuperintendenttikansleri.

Osavaltioiden maapäivävaalit jakautuvat tasaisesti niin, että joka vuosi on vaalivuosi jossain päin liittovaltiota. Vaalit pidetään kunkin osavaltion omasta perustuslaista riippuen joko joka neljäs tai joka viides vuosi. Osavaltion pääministerinä tai keskeisessä ministerintehtävässä toimiminen on yleensä ollut myös merkittävä ponnahduslauta valtakunnanpolitiikkaan.
Saksan virallisena valtionpäämiehenä toimii liittopresidentti. Liittopresidentillä ei Saksan perustuslain mukaan ole merkittäviä itsenäisiä valtaoikeuksia, vaan hänen tehtävänsä ovat ensisijaisesti edustuksellisia.
Tosiasiallinen painoarvo riippuu kuitenkin henkilöstä. Perinteisesti liittopresidentit ovat pyrkineet toimimaan kansakuntaa yhdistävästi ja osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun puolueista riippumattomina mielipidevaikuttajina. Liittopresidentti valitaan viisivuotiskaudeksi liittokokouksessa (Bundesversammlung), joka koostuu kaikista liittopäivien jäsenistä ja samasta määrästä maapäivien lähettämiä edustajia.

Liittokansleri
Liittokansleri valitaan liittopäivillä liittopresidentin esityksestä ehdottomalla enemmistöllä.
Liittokansleri johtaa hallitusta ja määrää politiikan suuntaviivat. Jokainen ministeri on vastuussa omasta toimialastaan ja johtaa sitä itsenäisesti.
Liittohallituksen valta henkilöityy liittokansleriin. Kanslerin valta on sinetöity perustuslakiin: liittokanslerilla on perustuslain 64 artiklan mukaan oikeus muodostaa liittohallitus. Lisäksi liittokansleri toimii hallituksen puheenjohtajana ja johtaa hallituksen istuntoja. Puolustustilanteessa liittokanslerilla on määräämis- ja käskyvalta puolustusvoimiin.
Angela Merkel toimii tällä hetkellä Saksan liittokanslerina ja on kristillisdemokraattisen puolueen (CDU) puheenjohtaja. Hänet valittiin ensimmäisen kerran virkaan vuonna 2005. Hän on ensimmäinen itäsaksalainen ja ensimmäinen nainen, joka on toiminut kanslerin virassa. Merkel syntyi 17. heinäkuuta 1954 Hampurissa. Hän opiskeli fysiikkaa ja kemiaa Leipzigin yliopistossa.
Hän suoritti tohtorin tutkinnon vuonna 1986. Vuosina 1991–1994 Merkel toimi naisasia- ja nuorisoministerinä sekä vuosina 1994–1998 ympäristö-, luonnonsuojelu- ja ydinturvallisuusministerinä. Hänet valittiin kristillisdemokraattisen puolueen pääsihteeriksi vuonna 1998 ja puolueen puheenjohtajaksi vuonna 2000.

Parlamentti
Saksan liittotasavallan parlamentti koostuu kahdesta kamarista, liittopäivistä (Bundestag) ja liittoneuvostosta (Bundesrat).
Neljän vuoden välein, seuraavan kerran syksyllä 2017, pidettävissä liittopäivävaaleissa sovelletaan suhteellista vaalitapaa, jossa jokaisella äänioikeutetulla on käytettävissään kaksi ääntä.
Niin sanotulla ykkösäänellä äänestetään suoraan henkilöä omassa vaalipiirissä. Kussakin piirissä eniten ääniä saanut ehdokas saa suoraan paikan liittopäivillä ilman listavertailua (Direktmandat). Suorilla äänillä täytetään siten 299 liittopäiväpaikkaa.
Kakkosäänensä äänestäjä antaa puolueen hänen kotiosavaltiossaan asettamalle ehdokaslistalle. Ehdokaslistoille annetut äänet määräävät liittopäiväpaikkojen jakautumisen puolueiden kesken. Paikkojen jaossa otetaan huomioon vain puolueet, jotka ovat saaneet koko maassa vähintään viisi prosenttia listaäänistä tai kolme suoraan valittua edustajaa.
Listalta nousee liittopäiville puolueen ennakkoon määräämässä järjestyksessä niin monta edustajaa kuin puolueen osavaltiossa saama äänimäärä edellyttää.
Mikäli puolue saa ykkösäänten avulla enemmän edustajia kuin mihin se olisi listaäänien perusteella oikeutettu, syntyy niin sanottuja lisämandaatteja.
Liittopäivien kokoonpano syyskuun 2013 vaalien jälkeen:
Puolueet / Paikkoja: CDU ja CSU 311,  SPD 193, Vasemmisto 64, Vihreät 63, Yhteensä 631
Saksan parlamentin "toinen kamari", liittoneuvosto, koostuu osavaltioiden hallitusten nimeämistä edustajista. Väkiluvusta riippuen jokainen osavaltio lähettää liittoneuvostoon 3-6 jäsentä, joista kullakin on yksi ääni.
Jäsenet edustavat osavaltionsa hallitusta ja äänestävät siten aina yhtenäisesti hallituksen kannan, eivät henkilökohtaisen näkemyksensä mukaisesti.
Kaikkiaan liittoneuvostossa on 69 edustajaa.
Liittopäivien jäsenten on oltava osavaltioiden hallitusten jäseniä tai pääministereitä, kaupunkiosavaltioiden (Berliini, Bremen, Hampuri) edustajina toimivat pormestari ja senaattorit.
Liittoneuvoston puhemiehen tehtävä kiertää vuosittain osavaltioiden kesken. Liittoneuvoston puhemies sijaistaa liittopresidenttiä tämän ollessa estynyt. Tällä hetkellä puhemiehenä toimii Ala-Saksin pääministeri Stephan Weil (SPD). Uusi liittoneuvoston puhemies astuu virkaan aina marraskuun ensimmäisenä päivänä.
Saksan poliittisen järjestelmän keskiössä on toimeenpanovaltaa käyttävä liittohallitus (Bundesregierung). Sitä johtaa liittokansleri, jonka liittopäivät valitsee liittopresidentin esityksestä.
Tällä hetkellä kristillisdemokraatit (CDU) ja sen sisarpuolue kristillissosiaalinen unioni (CSU) sekä sosiaalidemokraatit (SPD)  muodostavat hallituksen.

En pidä yhtään omituisena, että Saksa hissaa EU:a liittovaltioksi. Ja Yhdysvallat tukee tätä ajatusta. Tietenkin koska USA:ssa on sama malli, hieman eri mausteilla.
Niin kuin asiantuntijat ovat varoitelleet tällä menolla Suomi ajautuu ajopuuna EU:n liittovaltioksi. Mutta jos Suomi olisi itsessään liittovaltio, ja osavaltioilla olisi veto-oikeus, osavaltiolla olisi oikeus sanoutua irti puupäiden hankkeista.
Suomen osavaltiolla olisi myös oikeus osallistua tai olla osallistumatta esimerkiksi aivottomiin ulkomaiden avustuspaketteihin. Tähän huusholliin on saatava täysi ristiveto ja päättäjäporukat vaihtoon. Nykyisten sählien toimiessa, asumme kohta kaikki piskuisessa torpassa pers´aukisina jossakin EU-reservaatissa.
Pahinta on, että kansakunnalta on katoamassa usko, moraali ja motivaatio.
Enää ei olla siinä tilanteessa, että istutaan posliinipotalla ja äiti soittaa Steinway-flyygelillä Mozartia. Pikemmin ollaan kuin "kääpiöt" paskasateessa.
Niin tai näin, mutta joku ratkaisu tähän on tultava, ennen kuin Suomi on kyykkyviulistina niin isossa orkesterissa, ettei mahdu edes ryhmäkuvaan.

MINÄ EN OLE TEHNYT YHTÄÄN VELKAA!

Juuri tällä hetkellä joka ikinen suomalainen, vauvasta vaariin ja mummoon on velkaa vajaat 18 000 euroa. Suomen valtiolla on enemmän velkaa, kuin koskaan ennen, nimellismäärällä mitattuna. Ne poliitikot, jotka velkaantumisesta päättävät, eivät ole enää vastaamassa, kun velat on maksettava. Sillä aikaa kun luit tämän, noin minuutissa, Suomen velka kasvoi noin 12 400 eurolla.

Minä en ole ottanut, enkä halunnut, euroakaan velkaa, enkä aio maksaa centtiäkään teidän puupäiden möhläyksistä. Hoitakaa vippinne veks, että voin aloittaa duunit puhtaalta pöydältä. Minä haluaisin puhua elämisen laadusta, enkä höpö höpö "elintasosta" ja "hyvinvointivaltiosta", jossa asiat ovat päin helvettiä! Tuliko selväksi!

Elintasosi on lainaa. Suomen valtio ahmii velkaa ennätysmäärin pitääkseen sinut tyytyväisenä, koska sinä voit äänestää seuraavissa vaaleissa. Hallitus ja oppositio kuvittelevat, että sinä haluat kaiken tässä ja nyt, etkä välitä huomisesta.

Kun valtio tuhlaa yli varojensa, sitä kutsutaan kauniisti elvytykseksi. Suomen velkaa lyhentävät – jos pystyvät – tulevat sukupolvet, koska ne eivät voi äänestää seuraavissa vaaleissa. Heiltä ei ole kysytty mitään. Jokainen suomalainen saa syntyessään 274 euron arvoisen äitiyspakkauksen ja noin 17 000 euroa valtion velkaa – ja kotikunnan velat siihen päälle. Fiksua ja vastuullista?
http://velkakello.fi/

ITELLALTA FETISSIHOMOPORNOPOSTIMERKIT MARKKINOILLE

Päivän shokki tulee tässä. Se, että Itellassa takkuilee logistiikka, jakelu ja henkilöstöpolitiikka ja koko firma on kiikun kaakun, ei näytä riittävän. Nyt Itellassa takkuilee myös johdon yläpäässä, vai pitäisikö sanoa alapäässä. Tom of Finland saa syyskuussa 2014 omat postimerkit. Itellan mukaan kyseessä on "Itsetietoista ja ylpeää homoerotiikkaa".

Signaali on selvä: Fetissihömppelithän tässä ovat asialla. Ei helvetti! Ajatelkaa nyt. Tällaisen stämpin kun lykkää kuvertin kulmaan ja lähettää vaikka firman tarjouskirjeen, niin täytyy olla ihan varma vastaanottajastakin. Tämä voi toimia kaljakuppilassa vitsinä, mutta muuten ei. Onko tällainen epäsiveellisten kuvien julkinen levittäminen edes laillista? Ja rööki suussa.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1927/19270023
Tässä aikoinaan säädetty laki, mutta sitä on muutettu on hövelimpään suuntaan.

Nyt kun viides kahvikuppi onnistui pysymään kädessä läikkymättä ja sydän vähän rahoittui, virisi kysymyksiä: Onkohan siellä Itellassa nyt ajateltu ihan tappiin? Tuleeko tästä Kehitys-ja omistusohjausministeriön virallinen postimerkki? Mitä tällä homopornomerkillä oikein ajetaan takaa? Onko tämä kansainvälisen homomafian riemuvoitto? Meneekä nyt oikein "vitusti överiksi" ja koska saadaan lesbomerkit tasa-arvon nimissä? Leimautuuko tässä itsekin runkkuhomopornon fetissi-mieheksi? Pitäisikö lähettää kirje parhaalle kaverille? Mitä Itellan porno-fetissimyönteinen johto keksii seuraavaksi? Onko tämä koppalakkihomojen vallankaappausyritys ja siihen liittyvää mediasotaa. Pitääkö tilata peltihousut? Pystyykö kukaan auttamaan? (Arvailkaa)

Oli miten oli. Tämä on valtion yritykseltä härskiä. Taaskaan ei omistajilta, siis meiltä, kysytty mitään. On otettava myös huomioon, että fetissipornoon viittaavat kuvat saattavat loukata joitakin syvästi ja onko tämä postimerkkitaide terveellistä lasten silmille?

Me omistamme koko Itella Oyj:n osakekannan! Ja tuossa sitä vaan levitetään koko kansan nimissä törkyassosiaatiota ja pomojen kieroa seksuaalista suuntautumista. Sanoudun oitis irti tästä hommasta. Luulisi tällaisen instituution pysyvän neutraalilla linjalla, vaikka se olisi tylsää.

Julkisille markkinoille tulee yhteensä 33 erillistä postimerkkiä. Postimerkeissä on pornon lisäksi muutakin valinnanvaraa. Myyntiin tulevat Urpo Martikaisen maalaamat syksyiset pihanäkymät ja Jaakko Tähden valokuvat suomalaisista silloista. Muita loppuvuoden merkkien aiheita ovat taivaan merkit ja suomalaisen arjen muutos- joulua unohtamatta.

Postimerkkisyksyn aloittavat 8.9. julkaistavat homomerkit. Tom of Finlandia pidetään yhtenä Suomen tunnetuimmista "kuvataiteilijoista" maailmalla. Hänen korostetun maskuliiniset homoeroottiset piirroksensa ovat nousseet omassa tyylilajissaan ikoniseen asemaan ja vaikuttaneet mm. popkulttuuriin ja muotiin. Teoksissaan Tom of Finland hyödynsi alakulttuureille tyypillistä itseironiaa ja huumoria.

Tom of Finland ehti tehdä uransa aikana yli 3 500 piirrosta. Postimerkkiarkkiin päätyneet kaksi piirrosta ovat valinneet merkin suunnitellut graafikko Timo Berry ja Susanna Luoto, joka edustaa Los Angelesissa toimivaa Tom of Finlandin nimeä kantavaa säätiötä Suomessa.

Ihmettelen, miten tämä homma on yleensä mennyt läpi. Ja kuka tämän on yleensä pistänyt alulle. Kuka on tilannut kyseisen duunin ja paljonko siihen on törsätty veronmaksajien rahoja?  Suomessa on taiteilijoita, joiden tuotannosta löytyy hienoja ja maltillisempia teoksia ja jotka olisivat soveliaampia. Onko postimerkin tarkoitus tuoda esille eroottisia homofetissejä? Kääntyykö tämä "vitsikäs" ajatus loppupeleissä homoja vastaan?

Postimerkkiarkin piirrokset esittelevät tekijälleen tyypillisiä voimakkaita ja itsetietoisia mieshahmoja.
"Arkissa kuvataan aistillista elämisen voimaa ja ylpeyttä itsestä. Sitä tässä pohjoisessa maassa ei ole koskaan liikaa", Timo Berry kuvailee. Pienoisarkissa on kolme 1. luokan tarrapostimerkkiä.

Kukaan ei varmasti kiistä Laaksosen piirtäjänkykyjä. Eikä sitäkään, että niillä on kysyntää tietyssä ryhmässä, mutta ei tämä ole ihan sitä koko kansan taidetta, josta Suomi ja suomalaisuus pitäisi maailmalla tuntea. 

Suomalaisessa saunakulttuurissakin on välillä selittämistä. Otetaan esimerkiksi vaikka Suomessa ensimmäistä kertaa vieraileva japanilainen. Hänet riisutaan puoliväkisin munilleen ja tyrkätään 90 asteiseen putkaan, jonne änkeävät ukot ja akat myös ilkosillaan, kiukaalle heitetään kossua ja vierasta hakataan vastalla. Ei tämä rituaali välttämättä anna korkeaa käsitystä suomalaisista perinteistä, saati tavoista.
Kun tämä postimerkki-imago yhdistyy saunaan, ulkomailla luullaan, että saunan jälkeen kaikki suomipojat pukeutuvat nahkaan ja laittavat koppalakin päähän ja lähtevät puristelemaan toistensa munia.

Taiteilija Tom of Finlandin takana oli Touko Laaksonen (1920-1991), jonka henkilökuvaa laajentaa Postimuseossa 6.9. avautuva näyttely Salaisuuksin suljettu - kirjeiden Tom of Finland.  Näyttelyssä esitellään Laaksosen vilkasta kirjeenvaihtoa aina 1940-luvun alusta kuolinvuoteen 1991 saakka.
Näyttely on esillä museokeskus Vapriikissa Tampereella syyskuussa avattavassa uudessa Postimuseossa 29.3.2015 saakka.

Ihan ahdistaa...pakko ottaa nitro.
Vaikka tämä allaoleva ei nyt ihan tähän asiaan liity, niin kannattaa kuitenkin vilkaista, minne postia lähettää:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Homoseksuaalisuus_ja_laki

Kaiken kukkuraksi Itella toimii omia periaatteitansa vastaan:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288678699079.html

Toisaalta tämä allaoleva linkki antaa ajattelemisen aihetta:
http://www.huffingtonpost.com/2014/05/01/straight-men-cuddle-guys-study_n_5241953.html?ncid=edlinkushpmg00000008

REHELLISYYS EI MAATA PERI

Professeri Jarmo Virmavirta huutelee Uuden Suomen blogikirjoituksessaan Eestin puolelta vai olisiko tällä kertaa Turun saaristosta, mutta katsomosta joka tapauksessa, Kokoomuksen
puoluesihteeri Taru Tujusen nimeä puoluejohtajakisaan ja tätä kautta jopa pääministeriksi. Kokoomuksen ja Keskustan yhteistyön kannattajana, akvarellitaiteilijana, Turun Sanomien entisenä päätoimittajana ja Turun Eurooppainstituutin puuhamiehenä ja vankkana Suomen Eurooppa-suuntauksen tukijana Virmavirran sanomisissa on ainakin jonkinverran ominaispainoa. Tai olettaisi olevan. Virmavirta tunnustaa rehellisesti, ettei tunne Tujusta henkilökohtaisesti. Ainoastaan "ripauksen".

Kokoomuksen taustamoottori ja myymälävaras Taru Tujunen.  (Näpistin tämän Hesarin kuvan Googlen kuvasivustolta. Mitä olivat jättäneet sen sinne. Nyt kuva tuntuu jo ihan omalta.)

Professorin olisi kuitenkin kannattanut tutkia tätä Tujusta hieman tarkemmin, sillä Tujunen on saanut tuomion myymälävarkaudesta.

(Hovioikeus vahvisti Tujusen, tuolloin 23 v., varkaustuomion. Kyseessä oli Tex Willer-sarjakuvalehti. Surkuhupaisaksi jutun tekee se, että Tujunen kiikutti tapauksen korkeampaan oikeusasteeseen, mutta sai nenilleen. Varas mikä varas.) 

Jos tämä seikka on ollut Virmavirran tiedossa ja hän silti hehkuttaa Tujusta, pidän professori Virmavirtaa suoraan sanottuna pöljänä. Tässä on muutenkin kiikkerät ajat, eivätkä äänestäjät kaipaa enää yhtään rikollista kansakunnan kaapin päälle. Ihan jo periaatteelisista syistä. Eduskunnassa on aivan tarpeeksi edustajia, joille oikean ja väärän erottaminen tuntuu olevan hakusessa. 

Ja kun ottaa huomioon, että kasvatustieteiden maisteri Tujunen oli täysi-ikäinen ja Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL:in ja Suomen ylioppilaskuntien liiton luottamustehtävissä, kyseesä oli vähintäänkin aivoton teko.
Tujunen on myös hallituksen puheenjohtajana  Kokoomuksen omistamissa tilipalvelu Kansallispalvelu Oy:ssä ja Suomen Kansallismedia Oy:ssä.

Uskallan väittää, että Kokoomuksen Naisten Liitossa perheväkivallasta puhumista korostanutta Tujusta suomeksi sanottonuna vituttaa koko sarjis. Minulle taas, aina kun nään Tujusen naaman, tulee välittömästi mieleen jätkien suosikkisankari Tex Willer.  

Näin Viramavirta hehkuttaa: "Taru Tujunen on tehnyt kokoomukselle vaalivoitot. Missä olisimme ilman Tarua?, kyseli Katainenkin jäähyväisiä lausuessaan. 
Kaikesta mistä Kataista Kokoomuksessa kiitetään, on kiitettävä Taru Tujusta. Kun Katainen on ollut Brysselin tiellä - joskus aikoja sitten se oli Pietarin tie - on Tujunen hoitanut asioita siellä, missä kannatuksista päätetään. 

Ne eivät siis ole suomalainen media, vaan keittiöitten pöydät ja jäsenkunnan kokoukset: Kokoomuksessa Kokoomuksen kenttä. 
Tässä asiassa Tujunen on onnistunut samaan aikaan kun kaikki muut  hallituspuolueiden vastaavat ovat surkeasti epäonnistuneet. Poliittista osaamista Tujusella on jopa taisteluun Keskustan Timo Laanisen kanssa.

Julkisuuteen Tujunen on tullut oikeastaan vain elokuvassa Niinistön vaalikampanjasta. Se oli hiukan kehno kokonaisuus ilman analyysin hiventäkään. Tujusen herkän ja hermostuneen reaktion selittää ehkä juuri se, että hänen perustaktiikkansa on ollut ihan toinen. Tujunen on tehnyt sen minkä on tehnyt julkisuudelta piilossa, koska se todellisuus ei ole kiinnostanut julkisuutta."

Virmavirta lukee Kataisen hallituksen ansioksi lähinnä liihottelun, kadunmiehen vähättelyn ja paon tulevaisuuteen tämän päivän vastuusta. Virmavirran mukaan tällaisen hallituksen kasassapitäminen ei vaadi ihmeellistä poliittista osaamista ja siksi Tujunen voisi olla vaihtoehto Vapaavuorelle tai Orpolle, jotka ovat sidottu menneeseen hallitukseen.

Professorin mielestä Tujunen olisi toinen juttu. "Hänen olisi pakko tehdä jotakin uutta. Ja juuri siitä hänellä on kokemusta", Virmavirta kehottaa ajattelemaan.
Tujusen CV:ta selaillessa puhumme kiistattomasti aikaansaavasta naisesta, eikä tarkoitukseni ole mustamaalata Tujusta, ainoastaan muistuttaa, että terve epäily on kaiken kehityksen moottori.

Tujusen lohdutukseksi, ei puolustukseksi, on todettava, ettei hän ole ainoa laatuaan: Jan Vapaavuori.Tuomiot pahoinpitelystä, varkaudesta ja rattijuoppoudesta, Kimmo Sasi.Tuomio kuolemantuottamuksesta. Kari Häkämies.Tuomio kolmesta pahoinpitelystä. Petri Salo.Tuomiot törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, kunnianluokkaus. Harri Jaskari.Tuomio laittomasta uhkauksesta. Alunperin syyte kahdeksasta rikoksesta. Olli Nepponen.Tuomio rattijuopumuksesta. Sirpa Pietikäinen.Tuomio rattijuopumuksesta. Jyrki Katainen.Pöytäkirjaotteen väärentämisenen, syyte raukesi "vähäisenä". Piia Noora Kauppi.Tuomio törkeästä liikenteen vaarantamisesta. Sirkka-Liisa Anttila. Tuomio perättömästä lausumasta. Mikko Alatalo. Tuomio huumeiden käyttörikoksesta. Silvia Modig. Tuomio törkeästä rattijuopumuksesta. 

Että sikäli.
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=3368