RIKKOOKO SUOMI RATIFIOIMAANSA YK:N IHMISOIKEUSJULISTUSTA?

Yhdistyneiden kansakuntien kolmas yleiskokous hyväksyi ja julkisti ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen joulukuun 10. päivänä 1948. Julistuksen hyväksymisen puolesta äänesti 48 maata. Mikään maa ei äänestänyt vastaan. Kahdeksan maata pidättyi äänestämästä.

Yhä ilmeisemmältä tuntuu, että kaikki sopimukset on allekirjoitettu huumorimielessä. Lähestulkoon kaikki julistuksen allekirjoittaneet maat rikkovat tätä sopimusta useamman kohdan osalta. Suomi ei esimerkiksi noudata sopimuksen suositusta 25:n artiklan kohdalla.

Välittömästi tämän historiallisen tapahtuman jälkeen yleiskokous kehotti kaikkia jäsenmaita julkaisemaan julistuksen tekstin. Niitä pyydettiin "levittämään ja tekemään sitä tunnetuksi, lukemaan ja selittämään sitä ennen kaikkea kouluissa ja muissa oppilaitoksissa eri maiden ja alueiden poliittisista oloista riippumatta".

Julistuksen virallinen teksti on saatavissa YK:n kuudella virallisella kielellä: arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi ja venäjäksi. Myös monet YK:n jäsenmaat ovat noudattaneet yleiskokouksen kehotusta ja kääntäneet julistuksen omalle kielelleen. Seuraavilla sivuilla oleva käännös on Suomen hallituksen vahvistama.

Julistuksen ilmaiskappaleita on saatavana YK:n Kööpenhaminassa sijaitsevasta pohjoismaisesta tiedotustoimistosta YK:n virallisilla kielillä, pohjoismaisilla kielillä ja rajallinen määrä muilla kielillä.

IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLINEN JULISTUS

JOHDANTO:
Kun ihmiskunnan kaikkien jäsenten luonnollisen arvon ja heidän yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksiensa tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa,
kun ihmisoikeuksia on väheksytty tai ne on jätetty huomiota vaille, on tapahtunut raakalaistekoja, jotka ovat järkyttäneet ihmiskunnan omaatuntoa, ja kun kansojen korkeimmaksi päämääräksi on julistettu sellaisen maailman luominen, missä ihmiset voivat vapaasti nauttia sanan ja uskon vapautta sekä elää vapaina pelosta ja puutteesta,
kun on välttämätöntä, että ihmisoikeudet turvataan oikeusjärjestyksellä, jotta ihmisten ei olisi pakko viimeisenä keinona nousta kapinaan pakkovaltaa ja sortoa vastaan,
kun on tähdellistä edistää ystävällisten suhteiden kehittymistä kansojen välille,
kun Yhdistyneiden Kansakuntien kansat ovat peruskirjassa vahvistaneet uskonsa ihmisten perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen sekä miesten ja naisten yhtäläisiin oikeuksiin ja kun ne ovat ilmaisseet vakaan tahtonsa edistää sosiaalista kehitystä ja parempien elämisen ehtojen aikaansaamista vapaammissa oloissa,
kun jäsenvaltiot ovat sitoutuneet edistämään, yhteistoiminnassa Yhdistyneet Kansakunnat-järjestön kanssa, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleistä kunnioittamista ja noudattamista, ja,
kun yhteinen käsitys näiden oikeuksien ja vapauksien sisällöstä on mitä tärkein tämän sitoumuksen täydelliselle toteuttamiselle,
Niin sen vuoksi:
YLEISKOKOUS antaa TÄMÄN IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLISEN JULISTUKSEN kaikkien kansojen ja kaikkien kansakuntien tavoiteltavaksi yhteiseksi ohjeeksi, jotta kukin yksilö ja kukin yhteiskuntaelin pyrkisi, pitäen alati mielessään tämän julistuksen, valistamalla ja opettamalla edistämään näiden oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista sekä turvaamaan jatkuvin kansallisin ja kansainvälisin toimenpitein niiden yleisen ja tehokkaan tunnustamisen ja noudattamisen sekä itse jäsenvaltioiden kansojen, että niiden oikeuspiirissä olevien alueiden kansojen keskuudessa.

1. artikla.
Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.
2. artikla.
1. Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.
2. Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.
3. artikla.
Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
4. artikla.
Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä.
5. artikla.
Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.
6. artikla.
Jokaisella ihmisellä on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä.
7. artikla.
Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.
8. artikla.
Jokaisella on oikeus tehokkaaseen hyvitykseen asianomaisessa kansallisessa tuomioistuimessa häneen kohdistuneista teoista, jotka loukkaavat hänelle valtiosäännöllä tai lailla turvattuja perusoikeuksia.
9. artikla.
Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää, vangita tai ajaa maanpakoon.
10. artikla.
Jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä tai häntä vastaan nostettua rikossyytettä selvitettäessä.
11. artikla.
1. Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.
2. Ketään ei pidä tuomita rangaistavaksi teoista tai laiminlyönneistä, jotka eivät kansallisen tai kansainvälisen oikeuden mukaan olleet rikollisia tekohetkellä. Myöskään ei pidä tuomita ankarampaan rangaistukseen, kuin mikä oli sovellettavissa rangaistavan teon suoritushetkellä.
12. artikla.
Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.
13. artikla.
1. Jokaisella on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa kunkin valtion sisällä.
2. Jokaisella on oikeus lähteä maasta, myös omasta maastaan, ja palata maahansa.
14. artikla.
1. Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa.
2. Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys tosi epäpoliittisista rikoksista johtuvista syytteistä tai teoista, jotka ovat vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteita ja päämääriä.
15. artikla.
1. Jokaisella on oikeus kansalaisuuteen.
2. Keltään ei saa mielivaltaisesti riistää kansalaisuutta eikä evätä oikeutta kansalaisuuden vaihtamiseen.
16. artikla.
1. Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen.
2. Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta.
3. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan.
17. artikla.
1. Jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta yksin tai yhdessä toisten kanssa.
2. Keltään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuuttaan.
18. artikla.
Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.
19. artikla.
Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.
20. artikla.
1. Kaikilla on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen.
2. Ketään ei saa pakottaa liittymään mihinkään yhdistykseen.
21. artikla.
1. Jokaisella on oikeus osallistua maansa hallitsemiseen joko välittömästi tai vapaasti valittujen edustajien välityksellä.
2. Jokaisella on yhtäläinen oikeus päästä maansa julkisiin toimiin.
3. Kansan tahto on hallitusvallan perusta; tämä tahto on ilmaistava määräaikaisilla ja aidoilla vaaleilla, joissa kaikilla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja joissa äänestys on salainen tai muuta vaalivapauden turvaavaa menettelyä noudattava.
22. artikla.
Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioonottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.
23. artikla.
1. Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan.
2. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä.
3. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot.
4. Jokaisella on oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi.
24. artikla.
Jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin palkallisiin lomiin.
25. artikla.
1. Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.
2. Äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikkien lasten, riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella, tulee nauttia samaa yhteiskunnan suojaa.
26. artikla.
1. Jokaisella on oikeus saada opetusta. Opetuksen on oltava ainakin alkeis- ja perusopetuksen osalta maksutonta. Alkeisopetuksen on oltava pakollinen. Teknistä ja ammattiopetusta on oltava yleisesti saatavilla, ja korkeamman opetuksen on oltava avoinna yhtäläisesti kaikille heidän kykyjensä mukaan.
2. Opetuksen on pyrittävä ihmisen persoonallisuuden täyteen kehittämiseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen vahvistamiseen. Sen tulee edistää ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rotu- ja uskontoryhmien kesken sekä pyrkiä edistämään Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaa rauhan ylläpitämiseksi.
3. Vanhemmilla on ensisijainen oikeus valita heidän lapsilleen annettavan opetuksen laatu.
27. artikla.
1. Jokaisella on oikeus vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista.
2. Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaamiseen, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta.
28. artikla.
Jokaisella on oikeus sellaiseen yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen järjestykseen, jonka puitteissa tässä julistuksessa esitetyt oikeudet ja velvollisuudet voivat täysin toteutua.
29. artikla.
1. Jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen.
2. Käyttäessään oikeuksiaan ja nauttiessaan vapauksiaan kukaan ei ole muiden kuin sellaisten lailla säädettyjen rajoitusten alainen, joiden yksinomaisena tarkoituksena on turvata toisten oikeuksien ja vapauksien tunnustaminen ja kunnioittaminen sekä moraalin, julkisen järjestyksen ja yleisen hyvinvoinnin oikeutetut vaatimukset kansanvaltaisessa yhteiskunnassa.
3. Näitä oikeuksia ja vapauksia ei missään tapauksessa saa käyttää vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien päämääriä ja periaatteita.
30. artikla.
Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia.

Kritiikkiä:
Mahatma Gandhille esiteltiin Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus jo luonnosvaiheessa. Hän piti julistusta sinänsä hyvänä, mutta kuitenkin riittämättömänä välineenä ihmisten olosuhteiden riittävään parantamiseen. Gandhi olisi halunnut julistaa ihmisoikeuksien ("human rights") rinnalla myös ihmisten velvollisuudet (aluksi se oli "human obligations", mutta vaihdettiin muotoon "human responsibilities", joka tuo mieleen pikemminkin vastuuntunnon kuin pakottamisen). Esimerkiksi yhteiskunta ja luonto voivat paremmin, jos ihmiset tuntevat vastuunsa ja velvollisuutensa, eivätkä vain hamua lisää oikeuksia. Yhteiskunnan ja luonnon hyvinvointi parantavat sitten myös ihmisten olosuhteita. Näitä ajatuksia on kehitetty edelleen, ja niitä kutsutaan toisinaan "Gandhin sanomaksi".

Islamilaiset maat pitävät ihmisoikeuksien julistusta liian länsimaisena, ja ne laativat vuonna 1990 sen vastineeksi šariaan perustuvan Kairon julistuksen ihmisoikeuksista islamissa.

KESKUSTELLAANKO VAKAVASTI?

(ei päivitetty, mutta asia ei ole muuttunut miksikään. samaa saatanan huttua ja jargonia)

Pekka Karuhuvaara kirjoitti tuossa vuosituhannen alussa kolumnin kuinka suomalainen osaa vaieta usealla kielellä. Osataan Suomessa myös keskustella, mutta yleensä varsinaisen aiheen vierestä. Ainakin silloin, kun kyse on todella tärkeistä yhteiskunnallisista asioista. Nyt pääministerin virkaan tyrkyllä olevat Vapaavuori, Stubb ja Risikko hallitsevat vaalitilanteessa poliittisen retoriikan, mutta heti valinnan jälkeen luvatut asiat jäävät hoitamatta ja viranhoito kulminoituu ylimalkaisiin lausuntoihin ja valokuvissa patsasteluun. 

Tässä maassa lainsäätäjien suut menevät suppuun ja keskustelu puuroutuu viimeistään silloin, kun Suomen surkeaa tilannetta ja kehnoja näkymiä pitäisi ruotia perusteellisesti ja asioiden oikeilla nimillä. Äärimmäisen tärkeitä aiheita olisivat Suomen velka ja velanhoito, velkatakuut, sote-asiat, kuntien asiat, työllisyys, asuntomarkkinatilanne, yksityistalouksien tilanne, maahanmuuttajakysymys, minoriteettien integraatio, Suomen asema EU:n liittovaltiokehityksessä, Suomen todellinen Nato-kanta, suhde Venäjään, kirkon ja valtion symbioosi, keskusliikkeiden rooli, Alkon, RAY:n, R-kioskin, apteekkien, pankkien, rakennusfirmojen, ulkomaisten kaivosyhtiöiden ja muutamien muiden yritysten ja alojen monopoli- ja/tai kartellimainen rooli ynnättynä horisontaalisiin kilpailuasetelmiin. Lista on lähes loputon.
Hiljaista tulee, kun pöydälle pitäisi nostaa hyvä-veli-verkosto. Vaitonaista on silloinkin, kun aiheeksi tarjotaan yritysmaailman ja politiikan kytköksiä ja koplauksia niin laillisuus- kuin moraaliaspektienkin vinkkelistä.
Varsinainen tuppisuuepidemia iskee, kun otetaan puheeksi kansan tilanne ja pahoinvointi.

Tämä ei kuulu poliittiseen agendaan. 
Totean kuin Paavo Väyrynen, etten käske enkä kehota, mutta toivoisin, että kissa nostetaan pöydälle. Maata ja kansaa koskevissa kysymyksissä on kyettävä kriittiseen ja objektiiviseen keskusteluun ilman, että saa hankalan ja pahansuopaisen ihmisen maineen.

Siteeraan Taloussanomien Risto Pennasen oivallista näkemystä:
Julkisessa keskustelussa yleisin tapa tyytymättömyyden vähättelyyn on nimittää kaikkia kriittisiä puolueita ja henkilöitä populisteiksi.

Käsitteellä halutaan synnyttää mielikuva, että kriitikon näkemykset eivät perustu faktoihin. 

Esimerkiksi Suomessa populistin leiman ovat saaneet kaikki, jotka ovat ennakoineet eurokriisin etenemisen jotakuinkin oikein. EU-asiantuntijana puolestaan pidetään Alexander Stubbia, jonka ennustukset eurokriisin toipumisesta ovat menneet systemaattisesti pieleen. 

Maan suurimmasta populistista on siis tullut julkisuudessa asiantuntija ja oikeassa olleista populisteja. Ei ihme, että eurokriisin hoito on velkaannuttanut terveet jäsenmaat ja Kreikan velka on kasvanut miljardituista huolimatta.

Tuo ylläoleva kuvaa parhaiten, millä ylimielisyydellä poliittinen eliitti suhtautuu ja vähättelee kansan ahdinkoa ja lakaisee käytännön ongelmat maton alle omien valtapyrkimystensä edestä.

Kaikilla mittareilla mitattunan Eu-vaalien äänestysprosentti oli katastrofaalisen alhainen. Tämä kertoo siitä, että kansalaiset ovat kyllästyneet poliitikkojen valehteluun, kyvyttömyyteen hoitaa kansan asioita ja koko EU-haahuiluun ja hössötykseen.  
Pennanen on liittynyt niiden lukuisten kriittisten asiantuntijoiden joukkoon, jotka eivät povaa poliitikoille eikä tämän suuntauksen politiikalle ruusuista tulevaisuutta. 
Tulevaisuuden poliitikon pääasiallinen työnkuva on satuilla ja keksiä perusteluja sille, miksi raha ja pääoma ajavat demokratian ohitse. 
Ja siinä sivussa voi toivoa, että rahamaailma sijoittaa ja palkitsee uutterasti juoksupoikana suhmuroineen ja kansansa pettäneen poliitikon reppanan hyväpalkkaiseen siviilivirkaan firman keskimmäisiin kerroksiin parkkipaikka luontaisetuna.  

http://www.taloussanomat.fi/kolumnit/2014/05/28/eu-eliitti-pyyhkii-kriitikilla/20147551/145?&n=3#commentsHere

JOS TÄDILLÄ ON MUNAT SE ON NYT CONCHITA MAKKARA

Täytyy myöntää, että euroviisujen partajeesus-ilmestys Conchita Wurst herätti ensi alkuun reaktion, että mitä helvettiä? Mikä dekadenssin näyttämö ja tasa-arvon provokaatiomylly tuosta laulukilpailusta on tullut? Tarkemmin ajateltuna asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Ei siis mitään uutta auringon alla. Drag-showt olivat suosittuja heterobileissä jo antiikiin Roomassa ja kestotavaraa Shakespearen näytelmissä. Riettaasta 1920-luvun Berliinistä puhumattakaan.  Aikoinaan 1980-luvulla Pohjoismaissa mainetta niitti ruotsalainen After Dark-ryhmä, jossa oli mukana suomalaisiakin artisteja. Wurst eroaa näistä miimaavista draqueeneista siinä, että hän laulaa itse. Loppupeleissä vaatii aika lailla munaa asettua koko Euroopan silmätikuksi.

Wursti ei ole ihan eilisen teeren poika show-alalla. Tyyppi on kovan luokan julkkis Itävallassa. Ja eikös se ole tarkoituskin: Erottua massasta.

Makkara Neuwirth  normale-lookissa. Tämä euroviisuimago tuli julkisuuteen vuonna 2011. Keskinkertaisen menestyksen nosteeksi ikkunasomistajan oli keksittävä räväkkä esiintymishahmo: Laulava transu.

Ruotsalaiset yrittivät "wursteja" jo 2004 euroviisukarsinnoissa Christer Lindarwin johtamalla After Dark-ryhmällä, mutta karsiutuivat kolmanneksi.

Tässä huomaa tuleensa entistä enemmän nietscheläiseksi. Yhteiskuntaa pitää valaista ennakkoluulottomasti myös alapuolelta ja unohtaa homofobiat. Niin kuin edesmennyt ystäväni, toimittaja Kari Kontio totesi, ettei homoja tarvitse pelätä. Niiden kanssa pitää tulla toimeen, ainakin jotenkin.
-Niin kauan kuin ei olla palavassa talossa, ei ole mitään hätää, Karilla oli tapana sanoa.

Jos Darwinin evoluutioteoriaan on uskominen tässä on euroviisujen seuraava varma voittaja.
Uskokaa pois, että kun kerran ollaan menossa henkisen rappiotilan kliimaksiin, tästä voi tulla vaudevillemäisen hauskaa, häkellyttävää ja ratkiriemukasta, kunhan päästään vauhtiin, toivutaan alkujärkytyksestä ja ruvetaan ottamaan rennosti.

Eikä tässäkään ole mitään uutta. Freak-show´t olivat kovaa tavaraa 1800-luvulla. Stagelle roudattiin mitä kummallisimpia persoonia joita ihmiset pällistelivät maksusta. Näyttäisi siltä, että Kaanaan häät on vietetty ja tulevat vuodet ja meno on kuin Kapernaumin jatkoilla. Estot pois.

NATO-OHJUS STUBB ATLANTISMIN UUTTERA SANANSAATTAJA

Energisellä atlantistilla Alexander Stubbilla on selkeä tavoite: Suomi pitää hissata Natoon ja Euroopasta on tehtävä liittovaltio. Yhdysvaltain Suomen lähetystön raporttiin on -Wikileaks lähteiden mukaan-  kirjattu kohta, jonka mukaan Suomi pyrkii hankkimaan natomyönteisiä lausuntoja erityisesti YK:n pieniltä valtioilta. Samaisen raportin loppukommenttiin on lisätty myös huomautus, ettei Stubbia sotkettaisi mihinkään YK-haihattelijaan. "Huolimatta laskelmoidusta vetoomuksestaan pienille maille, Stubb on vakaumuksellinen atlantisti". 

Korpraali Stubb heittää keskusteluun asetelman: "Jos minun pitäisi valita Kiinan, Itäblokin ja Yhdysvaltain talousjärjestelmien välillä, niin kyllä se silloin ja ehdottomasti on Yhdysvallat."

Ihmettelin aikoinani Stubbin sydämellistä kaulailua Hilary Clintonin kanssa Valkoisen talon edustalla ja sitä, miten kommunikointi tuntui luistavan yllättävän hyvin parin kesken, mutta juttu selittyy, kun vilkaisee Stubbin taustaa.

Suomalaisen politiikan tähtihetkeiä. Ulkoministerit Stubb Ja Clinton keskustelivat tuolloin paitsi Libyan tilanteesta, myös EU:n roolista ja tulevista suuntaviivoista. Tässä yhteydessä on tähdellistä muistaa Suomen geopoliittinen asema ja ennen kaikkea, että Yhdysvallat on ollut alusta lähtien taustapiruna EU:n talouspolitiikassa ja ajamassa Eurooppaa liittovaltioksi. Tämä on Illuminatin perimmäinen päämäärä. https://www.youtube.com/watch?v=zPW8Iuqk2I4

Stubb suoritti lukion Mainland High Scoolissa Daytonassa Floridassa 1980-luvulla, jolloin Yhdysvallat eli kukoistuskauttaan "maailman poliisina".
Epäilemättä amerikkalainen elämänmeno, maan kansainvälinen vaikutusvalta ja talousmahti tekivät suuren vaikutuksen nuoreen ja urheilulliseen Stubbiin. Myös lukiolaisten "salaseurameininki" ja viikonloppubiletys on railakkaampaa Yhdysvalloissa, kuin Suomessa. Kuriositeettina mainittakoon, että tilastojen mukaan yli 60 prosenttia oppilaista suosii enemmän marihuanaa kuin alkoholia. On vaikea kuvitella, etteikö ulospäin suuntautuva ja veijarimainen Stubb olisi törmännyt tähänkin periamerikkalaiseen opiskelijakulttuuriin. No, so what.

Stubb palasi asepalveluksen jälkeen Yhdysvaltoihin ja suoritti alemman tutkinnon valtio-opissa arvostetussa Fuhrmanin yliopistossa Carolinassa.
Myöhemmin ( vuonna 1999) Stubb väitteli filosofian tohtoriksi kansainvälisen politiikan alalta Lontoon School of Egonomicsissa.

Tämän jälkeenhän Stubbin ura on ollut pelkkää ilotulitusta. Joten ei ihme, että Amerikka rakastaa pohjoista, seurallista, sulavakäytöksistä ja kielitaitoista ( suomi, ruotsi, saksa, ranska ja englanti) ihmelastaan ja vannoutunutta, inhimillistä Nato-ohjustaan.

Poliittisilta taidoiltaan, politiikan historian tuntemuksellaan ja tähän astisella kokemuksellaan Stubb on epäilemättä Euroopan poliittista ehdotonta kärkiryhmää.

Kaiken tämän superosaamisen lisäksi Stubb on verkostoitunut ja laajalle. Jo pelkästään atlantismin kannattajien ja affiisinimien joukosta Stubbin nimi nostetaan ex-pääministerien Tony Blairin ja Gordon Brownin, Javier Solanan ja Jimmy Carterin puolalaissyntyisen turvallisuusneuvontaja Zbigniew Brzezinskin rinnalle. 

Eurovaalien alla nousee tietenkin esille kysymys suomalaisten meppien vaikutusmahdollisuuksista Euroopan parlamentissa? Vastaus on yksiselitteinen: Eivät yhtikäs mitkään. Mepit näpertelevät täysin sekundääristen asioiden kimpussa. Kun rinnalle asetetaan Yhdysvaltojen ja IMF:n erittäin vahva rooli Euroopan integraatiokehityksessä, voi vain todeta, että iso pyörä pyörii ja vie, mepit vikisevät.

Ennen pitkää Eurooppa on liittovaltio kaikessa sen merkityksessä. Mepeille syötetään korulauseita ja heitä juoksutetaan äänestämässä milloin mistäkin  "lakritsipiippuasiasta", lykätään kilottain jonnin joutavia papereita kainaloon ja evästetään korulauseilla kotiintuomisiksi.

Brysselissä tuhannet lobbarit hiihtelevät päämiestensä asioilla, EU-lainsäädäntöä rustataan vaivihkaa liittovaltiosuuntaan ja korruptio rehottaa valtoimenaan, mutta vain yksi asia on varma: Monikansalliset yritykset sanelevat lopputahdit ja voitot maksimoidaan ja kerätään talteen. Kansaa koukutetaan sen verran lumepolitiikalla, ettei integraatiokehitys tyssää yleiseurooppalaiseen kansannousuun.

Palataan Stubbiin. Vaikka Katainen ja presidentti Niinistö suhtautuvat myönteisesti Natoon, jotakin kulisseissa tapahtui, mikä aiheutti Kokoomuksessa vallanvaihtotarpeen ja Stubbin luopumisen eurovaaliehdokkuudesta.

Strategisesti ajateltuna asiassa on järkeä. Nato-lobbarina Stubbista on enemmän hyötyä Suomen pääministerinä ja Kokoomuksen puoluejohtajana, kuin rivimeppinä. Ja Stubb ei ole arastellut tuoda myönteistä Nato-kantaansa esille. Ja muutenkin tästä Nato-asiasta on tulossa varsinainen Marshall-vääntö Suomessa. Kelloja kilistellään joka suunnalla.

Perimmäinen kysymys nyt onkin: Haluaako Suomen kansa luopua pitkästä puolueettomuuspolitiikastaan ja sen tuomasta erityisasemasta, vai ryhtyä maksamaan EU:n ylläpitomaksujen lisäksi myös Naton jäsenmaksuja?
Toinen kysymys, joka ei varmasti poliitikkojen mielestä ole kovinkaan relevantti, kuuluu, pitäisikö kysyä myös kansan mielipidettä? Vai hoidetaanko homma ihan ilmoitusluonteisena?
Ja toisaalta. Kansan napinalla ei ole pienintäkään merkitystä suuntaan jos toiseenkaan. Suurpääoma työllistää juuri sopivasti työvoimaa tarpeisiinsa ja loput voi...niin, no..hääriä vaikkapa kiireapulaisina.

Ps. Irrationaalisena kysärinä heitän: Kuka mahtaa aseistaa Ukrainan armeijaa?

Miehen ajatusmaailmaa YLE:n taltioimana:
http://yle.fi/uutiset/stubb_euta_ei_voi_syyttaa_malariasta/7225288?fb_action_ids=10152392202484732&fb_action_types=og.recommends

              

SOININ HABITUS EI ENÄÄ PURE PERSUT LUISUMASSA ALAMÄKEEN

Timo Soini näkisi itsensä jo Suomen pääministerinä seuraavassa hallituksessa, mutta Soinin tähti on selvästi himmenemässä, eikä häntä enää kehuta  varauksettomasti. Ei yleisöpalstoilla eikä puolueen sisällä. Hallitusvastuusta laistaminen laski epäilemättä puolueen kannatusta, eikä jatkuvien sloganeiden ja sutkaustenkaan laukominen populariteettiä pitemmän päälle nosta, saati pidä kannatuslukuja tapissa. Paha tikki, ellei suoranainen virhe, oli myös Soinin itsekeskeinen kirja Peruspomo, joka aiheutti puolueen sisällä närää. Erityisesti kirjasta hermostui Pohjois-Savon vaalipiirin kansanedustaja Pentti Oinonen, joka varoitti Soinia paskomasta omaan puolueeseen. -Käy kuin aikoinan SMP:lle, Oinonen latasi. Nyt kun katsoo PerSujen eurovaalimainosta televisiosta, Soinin narsismi näyttää nousseen lopulliseen kukkaansa.

Soini on yhtä kuin Perussuomalaiset ja Perussuomalaiset ovat yhtä kuin Soini. Puolue ja henkilö samassa paketissa. Siinä ei oikein jää muille tilaa.

Viime vaalien ison Jytkyn jälkeen Soinin sanastoon on tullut iso Brytky. Nyt pyörivässä mainoksessa Soini on asettanut itsensä ehdottomaksi keskipisteeksi. Europarlamenttiin pyrkivät puoluetoverit ovat vain epämääräisenä rekvisiittana taustalla, kun kuva fokusoituu Soinin massiiviseen hahmoon.

Perussuomalaisten päästyä puolueiden kärkiryhmään kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi, että puolueen raha-asiat ovat kunnossa. Mutta vastaavasti, rohkenen väittää ihan suoraan, että Timolle on käynyt vanhanaikainen: Valta kihahti hattuun ja samalla pehmeni pää. On vanha viisaus, ettei älli mahdu samaan aivokoppaan vallan, eikä varsinkaan sen himon kanssa. Suhteellisuudentaju hämärtyy. Oma osaaminen, erinomaisuus ja minäkuvan suhteeton korostaminen nousevat kuin korkki pintaan.

Jos tuota televisiomainosta tulkitsee, siitä saa sen vaikutelman, että nämä varjohahmot ovat kuin jostakin avustajafirmasta rekrytoituja statisteja (20 kpl), joilla ei ole mitään tekemistä itse päähahmon linjanvedon ja suurten ajatusten kanssa.

Rohkenen myös väittää, että Soinin korostuneesta narsismista johtuen, puolue ei ole yhteisessä rintamassa. Tuollainen "dissaaminen" syö puoluetovereita, ja näkisin, että ehdokkaat hakevat loppupeleissä lähinnä "poliittista turvapaikkaa" ja hajurakoa puolueesta. Europarlamenttiin valituksi tuleminen takaa Brysselissä eräänlaisen autonomisen saarekkeen. Saa myös olla tekevinään ja saavinaan aikaiseksi jotakin ja huippuliksa lisukkeineen kilahtaa kuukausittain tilille. Ei tarvitse lotkauttaa korvaakaan puolueen sisäisille asioille ja mikä parasta, Soinin besserwisser-smartass-touhulle.

Epäilemättä Timo Soini on tehnyt jättiurakan ja nostanut Perussuomalaiset SMP:n tuhkasta, mutta tässä se villakoiran ydin onkin. Timon delekaatiokyvyt eivät ole parasta AAA-luokitusta.

On selvää, että raunioituneen SMP:n PerSu-jatkeelle, Soinin populismilla oli valtava sosiaalinen tilaus, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että Timo Soinista itsestään on tulossa oman puolueensa suurin rasite ja riskitekijä. Tiedoksi Timon pr-tiimille, että sarkasmi ja kyynismi kostautuvat. Tässä maassa nöyremmällä otteella pääsee pidemmälle.

Kansalaisten tyytymättömyys nykymeininkiin antaa vahvan signaalin siitä, että nopeaa muutosta kaivataan, mutta jos Soini vie muilta ehdokkailta ja edustajilta hapen, äänestäjille jää epäselväksi ehdokkaiden oma osaaminen ja kyky toimia ilman Soinin kaitsemusta.

Suomalaiset hakevat nyt vahvaa ja määrätietoista johtoa ja Keskustan Sipilä vastaa imagoltaan ja mielipiteiltään tällaista. Kokuumus tulee olemaan ainakin vuoden korostetusti esillä pääministeripuolueena ja jos tuleva pääministeri onnistuu iskostamaan vähääkään kansanomaista optimismia ensi vuoden vaaleja ajatellen, puolue pysyy hallituksessa. Voi jopa käydä niin, että Kokoomus, Keskusta, Demarit ja Persut muodostavat hallituksen ja siinä tapauksessa Soini ei ikinä pysty lunastamaan lupauksiaan.

Hallituksesta vielä kertaalleen poisjättäytyminen tietäisi yksinkertaisesti Persujen lopullista tuhoa. Ja jälleen äänestäjät olisi petetty karvaasti ja sama kurjistamisen politiikka jatkuisi.

KATUSOITTAJAT HELVETISTÄ, EI KUN ROMANIASTA

Tämä on yksi niistä ilmiöistä, joista täytyy kirjoittaa kieli poskessa. Nimittäin romanialaisista katukuvan piristäjistä. Minua ei häiritse nuo kyykyssä trottuaarilla -satoi tai paistoi- kerjääjät tippaakaan, mutta samaa kansallisuutta olevat haitarinsoittajat herättävät ihmisessä suoranaisen murhahimon. Jumalation, miten ne osaavat kiristää ihmisen hermot äärimmilleen. Tekisi mieli pyyhkäistä tämän riesan kohdalla Schengenin-sopimuksella suoraan sanottuna persettä.

Tämä jumalan lahja musiikille osaa tasan kaksi biisiä: Kalinkan ja oliskohan Metsäkukkia omintakeisesti ja neljä nuottia Kummisedästä, jonka päälle tulee jonkun sortin trioli. Tätä ohjelmistoa kuulee aamu 07.00:stä tuonne iltapäivän myöhäistunneille. Tauotta. Ja tuo "musiikki" menee kirjaimellisesti luihin ja ytimiin.

Tämä äijä osaa niin ikään tasan kaksi kappaletta, joita pitää vinguttaa nonstoppina myös aamuseiskalta iltapäivään. Välillä omasta soittotaidostaan hurmioituneen ukko hoilaa nuotin vierestä mukana ja täyttä kurkkua. Onneksi nämä muusikot ovat sentään vuoropäivinä "keikalla".

Katusoittoon ei Helsingissä tarvita lupaa. Kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan ainoastaan häiritseväksi koettu soitto voidaan keskeyttää. Järjestyslaki kieltää myös häiritsevän metelöinnin, johon katusoittokin voidaan joissakin tapauksissa laskea.
Parhaimmillaan katumusisointi on mukavaa ja piristävää kuuneltavaa ja parhaat soittajat tienaavat lehtitietojen mukaan jopa 200 euroa päivässä.

Katsotaanpa näitä romanialaisia tapauksia, soittopaikkaa, aikaa ja musiikillista antia. Kyseessä on Ruoholahden metroaseman edusta ja Itämerenkadulta poikkeava kävelykatu, Itämerenkuja. Vastapäätä metron ulostuloa on kivijalkaliikkeitä ja asuinhuoneistoja, joista osan makuuhuoneet ovat kujan puolella. Muutamien metrien päässä on kolme terassein varustettua ravintolaa, jotka ovat myös tämän musiikkisaasteen "kantoalueella".

Asuintaloja vastapäinen metroasema, K-market, R-kioski ja toimistohuoneistoja. Tämä kävelykuja muodostaa akustiikaltaan lähes täydellisen amfiteatterin.
Kun tällainen musiikillisilta lahjoiltaan heivöröinen hiippari rupeaa pumppaamaan kurttua täysin palkein, meteli iskee suljettujenkin ikkunoiden läpi makuuhuoneeseen ja kun saman kappaleen tapainen vingutus toistuu ja toistuu, se iskee keskushermostoon.

Ongelmasta on ilmoitettu Ympäristökeskukselle, poliisille ja näitä tyyppejä on yritetty hätyyttää pois asukkaiden voimalla, mutta mitään ei ole kuulemma tehtävissä. Ei haittaa vaikka se häiritsee yritysten liiketoimintaa ja raastaa asukkaiden hermot riekaleiksi.

Romanialaiset näyttävät suomalaisille valittajille keskisormea hymyssäsuin.
Ainoa vaihtoehto tuntuu olevan, että nöyrtyy suomalaiseen tapaan, ettei vain saa hankalan ihmisen mainetta. Eihän tänne tunge tanskalaiset tai ruotsalaisetkaan paskamuusikot vaivoiksi.

Nämä tyypit ovat kuin tupajumit. Ei voi jatkuvasti työllistää järjestyspoliisiakaan, koska ne palaavat takaisin heti, kun maijan perävalot vilkahtavat.
Tämä sakin maaninen häiriökäyttäytyminen aiheuttaa ihmiselle kumuloitunutta ja pautounutta vihamielisyytä tällaista politiikkaa vastaan. En näe asiassa mitään positiivista, enkä varsinkaan siinä, että arvostelijat leimataan samantien rasisteiksi.

On täysin hanurista, että tälle kaupustelevalle, kielitaidottomalle ja häiriköivälle pummilaumalle annetaan vielä ilmaista terveydenhuoltoa ja maksellaan veromarkoilla kotimatkoja. Ei tällainen toiminta aja kenekään etuja. Ei edes näiden piruparkojen, jotka saavat osakseen vain halveksuntaa ja vihaa.
Toisaalta ei pidä jakaa ymmärrystä näille kukkahattu hyysääjillekään, jotka kuvittelevat olevansa suurempiakin humanisteja.

Asia on nimittäin niin, ettei tässä toteudu ns. yhdenvertaisuuslaki, jonka edessä suomalainen on alakynnessä.
-Ei tätä häiriötä voi sanoin kuvata. Se on kertakaikkiaan hirveätä, yksi asukaista luonnehtii tilannetta.
-Minkäs teet? Ei voi muuta kuin kärsiä.

Oma lukunsa ovat nuo pullojen ja tölkkien kerääjät. Romanialaiset ovat miehittäneet koko pääkaupunkiseudun puistot ja takapihat. Stadi pysyy näiltä osin siistinä. Tämä joukkio tappelee omista reviireistään ja tukkii pullojen keräyspisteet, mutta muuten heistä ei ole sanottavampaa haittaa. Tämä ryhmä tienaa, uskallan väittää, satoja, jollei tuhansia euroja viikossa. Näitä uutteria ja huomaamattomia puhtaanapitäjiä jopa sympatisoi.

Silloin kun romanialaispoliisi oli avittamassa Helsingin poliisia, roskasakki karsiutui luontevasti ja sai lähtöpassit. Käytännön jatkaminen olisi enemmän kuin suositeltavaa.

Tosin tässä vanavedessä pörräävälle  rikolliselle ainekselle Suomi on varsinainen satumaa. Näille jopa Suomen vankilaolot ovat paremmat, kuin elinolot kotimaassa.