sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

MOOSES ON MOOSES

Suomalaisen yhteiskunnan henkinen ja taloudellinen rapakunto puhuttelevat. Ja käsitteet kuten sosiaalidarwinismi ja uusliberalismiOn tähdellistä ruotia ja pohtia, ketkä ja mitkä tahot hinasivat Suomen Euroopan Unioniin? Ja miksi? Miksi nykypäivän ihminen on taipunut tuhokapitalismin edessä? Ja miksi Paavo Lipponen ei osaa olla hiljaa.


Ihmettelen jatkuvasti, miksi Suomen piti ylipäätään liittyä EU:iin, luopua markasta ja siirtää päätöksentekoa Brysseliin? Suomella oli hyvät kauppasuhteet entuudestaan, jotka eivät ole kohentuneet yhtään. 
Pikemminkin jäsenyys on heikentänyt Suomen asemaa ja etenkin vientiteollisuutta. Markan säilyttäminen olisi mahdollistanut devalvaation ja vientiteollisuuden elinkelpoisuuden.
Itsenäisyyspuolueen (En ole puolueen jäsen, enkä sen lobbari) sivustolta löytyi koottuja perusteluita EU:in ihanuudesta.

Nostan tässä ihan lonkalta Lipposen nimen esiin.
Paavo "so what" Lipponen oli yksi uutterimmista EU: iin hissaajista. Rahaministeri Arja Alho syytteli Lipposta uusliberalistisen talouspolitiikan ajamisesta. Niin tai näin, mutta jotenkin tällä intohimoisella vesipalloilijalla tuntuu olevan varsin vääristynyt minäkuva ja käsitys ainoalaatuisista valtiomieskyvyistään.

Vaikka ns. asiantuntijaraati valitsi 2013 molemmat Lipposen hallitukset parhaiksi hallituksiksi sitten vuoden 1987 jälkeen, rohkenen kyllä vahvasti epäillä raadin osaamista.

Minulle ei oikein menee jakeluun sekään, että Lipponen, työväenpuolueen miehenä, osallistui Bilderberg-ryhmän kokoukseen vuonna 2000 Brysselissä.

Paavo Lipponen joutui viimeisimmällä pääministerikaudellaan eduskuntavaalien alla maaliskuussa 2003 poliittisen kohun osapuoleksi Anneli Jäätteenmäen (kesk) tuotua julkisuuteen pääministerin keskustelut Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin kanssa Washingtonissa 9. joulukuuta 2002. Siitä alkoi Irak-skandaaliksi tai Irak-vuodoksi nimitetty tapahtumasarja.

Lipponen kertoi presidentti Tarja Halosen ja Venäjän johdon keskusteluista 2004 Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläälle. Lipposen keskusteluista USA:n lähettilään kanssa nousi kohu, kun Venäjän tiedotusvälineisiin oli vuotanut Wikileaksin kautta tietoja asiasta. Lipponen kommentoi paljastusta sanoin "so what". Oikeuskanslerille tehtiin helmikuussa 2011 kantelu aiheesta. (Kantelu ei tietenkään johtanut mihinkään)

Lipposesta oltiin kaavailemassa Suomen EU-presidenttiehdokasta vuonna 2009. Häntä ei kuitenkaan valittu virkaan. Tappionsa jälkeen Lipponen vertasi pyrkimyksiään elokuvasankari Indiana Jonesin elokuvaan Indiana Jones ja viimeinen ristiretki. 

Ja sitten yltiösinnikäs Lipponen ilmoitti ryhtyvänsä SDP:n ehdokkaaksi presidentinvaaleissa vuonna 2012, mutta SDP:n jäsenäänestyksenä pidetyssä esivaalissa syyskuussa Mooseksen karisma ei purrut, ja hän sai vaivaiset 6,7 % äänistä, sijoittuen viidenneksi. Tapahtuneesta traumatisoituneena, Lipponen ei ole osannut pitää suutaan kiinni, vaan purki traumaansa joka mediassa.

On tämä Iso-Paavo aika sälli mieheksi. Vuonna 2007 Vladimir Putin myönsi Pavelle Ystävyyden kunniamerkinLipponen on myöntänyt hääräilleensä myös muinaisen DDR:n pahamaineisen salaisen poliisin Stasin leivissä. Olivat kuulemma manipuloineet nuorta Lipposta.

Välillä tätä Lipposen toimintaa ja elämänkaarta pohtiessa mieleen tulevat Kalle Kustaa Korkin ja prinssieversti Pekka "pirskatti" Lipposen seikkailut.


Onpa Lipposen arveltu operoineen myös entisen Neuvostoliiton KGB:n riveissä. Entisen suurlähettilään Alpo Rusin mukaan Lipposella olisi ollut peitenimi, koodi ja avattu operaatio KGB:ssä.

Vähän outoa -minusta- tämä Lipposen pendlaaminen, mutta en muutenkaan sisäistä näitä henkimaailman hommia.

Ja toisekseen, ei minulla ole mitään erityisen pätevään syytä vähätellä Lipposta. Olisi ollut kansan asialla eikä monetaristien tsupparina. Koko ukkeli, vaikka onkin päätä pidempi muita, on tavallaan demarien vastine Paavo Väyryselle. Oli hirveä hinku päästä pressaksi, mutta kun ei natsaa millään eikä voi mitään. Kipposen mielestä kansa on tyhmää.

Lipposen ansioksi tässä EU-asiassa lasken kuitenkin sen, että hän tuputti Brysselissä Pohjoisen ulottuvuuden merkitystä. Valitettavasti sille ei lotkautettu korvaakaan, mitä nyt Suomen ensimmäisen puheenjohtakauden puolivälissä EU:n silmäätekevät käväisivät Saariselällä roiskaisemassa loimulohet napaansa. 

Tämä merkkitapaus jäi eurooppalaisessa mediassa vähälle huomiolle, koska samaan aikaan sattui Istanbulin tuhoisa maanjäristys ja vei lehdistön kaiken tarkkaavaisuuden Bosborinsalmelle.
Aamen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti