Kaksi ylläolevaa kuvaa on rakkaasta Helsingin Ruoholahdesta ja allaoleva nykyisestä kotimaastani. Vastaa oikein ja vastaa heti kysymykseen: Missä Jorma viihtyy parhaiten?
Oikein vastanneiden kesken arvotaan Audi.
keskiviikko 2. heinäkuuta 2014
HOLA!
Ryhdyn tässä kohtapuoliin päivittämään, kunhan saan palikat kasaan viimeistä piirtoa myöten täällä Los Bolichessa. Kerron päivittäisesti taloudesta, politiikasta, korruptiosta ja ruokakorien hinnoista, mutta etupäässä siitä, miten tänne olisi pitänyt muuttaa jo lapsena.Tai viimeistään silloin, kun oppi lukemaan peliä.
perjantai 30. toukokuuta 2014
RIKKOOKO SUOMI RATIFIOIMAANSA YK:N IHMISOIKEUSJULISTUSTA?
Yhdistyneiden kansakuntien kolmas yleiskokous hyväksyi ja julkisti ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen joulukuun 10. päivänä 1948. Julistuksen hyväksymisen puolesta äänesti 48 maata. Mikään maa ei äänestänyt vastaan. Kahdeksan maata pidättyi äänestämästä.
Yhä ilmeisemmältä tuntuu, että kaikki sopimukset on allekirjoitettu huumorimielessä. Lähestulkoon kaikki julistuksen allekirjoittaneet maat rikkovat tätä sopimusta useamman kohdan osalta. Suomi ei esimerkiksi noudata sopimuksen suositusta 25:n artiklan kohdalla.
Välittömästi tämän historiallisen tapahtuman jälkeen yleiskokous kehotti kaikkia jäsenmaita julkaisemaan julistuksen tekstin. Niitä pyydettiin "levittämään ja tekemään sitä tunnetuksi, lukemaan ja selittämään sitä ennen kaikkea kouluissa ja muissa oppilaitoksissa eri maiden ja alueiden poliittisista oloista riippumatta".
Julistuksen virallinen teksti on saatavissa YK:n kuudella virallisella kielellä: arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi ja venäjäksi. Myös monet YK:n jäsenmaat ovat noudattaneet yleiskokouksen kehotusta ja kääntäneet julistuksen omalle kielelleen. Seuraavilla sivuilla oleva käännös on Suomen hallituksen vahvistama.
Julistuksen ilmaiskappaleita on saatavana YK:n Kööpenhaminassa sijaitsevasta pohjoismaisesta tiedotustoimistosta YK:n virallisilla kielillä, pohjoismaisilla kielillä ja rajallinen määrä muilla kielillä.
IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLINEN JULISTUS
JOHDANTO:
Kun ihmiskunnan kaikkien jäsenten luonnollisen arvon ja heidän yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksiensa tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa,
kun ihmisoikeuksia on väheksytty tai ne on jätetty huomiota vaille, on tapahtunut raakalaistekoja, jotka ovat järkyttäneet ihmiskunnan omaatuntoa, ja kun kansojen korkeimmaksi päämääräksi on julistettu sellaisen maailman luominen, missä ihmiset voivat vapaasti nauttia sanan ja uskon vapautta sekä elää vapaina pelosta ja puutteesta,
kun on välttämätöntä, että ihmisoikeudet turvataan oikeusjärjestyksellä, jotta ihmisten ei olisi pakko viimeisenä keinona nousta kapinaan pakkovaltaa ja sortoa vastaan,
kun on tähdellistä edistää ystävällisten suhteiden kehittymistä kansojen välille,
kun Yhdistyneiden Kansakuntien kansat ovat peruskirjassa vahvistaneet uskonsa ihmisten perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen sekä miesten ja naisten yhtäläisiin oikeuksiin ja kun ne ovat ilmaisseet vakaan tahtonsa edistää sosiaalista kehitystä ja parempien elämisen ehtojen aikaansaamista vapaammissa oloissa,
kun jäsenvaltiot ovat sitoutuneet edistämään, yhteistoiminnassa Yhdistyneet Kansakunnat-järjestön kanssa, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleistä kunnioittamista ja noudattamista, ja,
kun yhteinen käsitys näiden oikeuksien ja vapauksien sisällöstä on mitä tärkein tämän sitoumuksen täydelliselle toteuttamiselle,
Niin sen vuoksi:
YLEISKOKOUS antaa TÄMÄN IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLISEN JULISTUKSEN kaikkien kansojen ja kaikkien kansakuntien tavoiteltavaksi yhteiseksi ohjeeksi, jotta kukin yksilö ja kukin yhteiskuntaelin pyrkisi, pitäen alati mielessään tämän julistuksen, valistamalla ja opettamalla edistämään näiden oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista sekä turvaamaan jatkuvin kansallisin ja kansainvälisin toimenpitein niiden yleisen ja tehokkaan tunnustamisen ja noudattamisen sekä itse jäsenvaltioiden kansojen, että niiden oikeuspiirissä olevien alueiden kansojen keskuudessa.
1. artikla.
Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.
2. artikla.
1. Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.
2. Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.
3. artikla.
Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
4. artikla.
Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä.
5. artikla.
Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.
6. artikla.
Jokaisella ihmisellä on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä.
7. artikla.
Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.
8. artikla.
Jokaisella on oikeus tehokkaaseen hyvitykseen asianomaisessa kansallisessa tuomioistuimessa häneen kohdistuneista teoista, jotka loukkaavat hänelle valtiosäännöllä tai lailla turvattuja perusoikeuksia.
9. artikla.
Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää, vangita tai ajaa maanpakoon.
10. artikla.
Jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä tai häntä vastaan nostettua rikossyytettä selvitettäessä.
11. artikla.
1. Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.
2. Ketään ei pidä tuomita rangaistavaksi teoista tai laiminlyönneistä, jotka eivät kansallisen tai kansainvälisen oikeuden mukaan olleet rikollisia tekohetkellä. Myöskään ei pidä tuomita ankarampaan rangaistukseen, kuin mikä oli sovellettavissa rangaistavan teon suoritushetkellä.
12. artikla.
Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.
13. artikla.
1. Jokaisella on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa kunkin valtion sisällä.
2. Jokaisella on oikeus lähteä maasta, myös omasta maastaan, ja palata maahansa.
14. artikla.
1. Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa.
2. Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys tosi epäpoliittisista rikoksista johtuvista syytteistä tai teoista, jotka ovat vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteita ja päämääriä.
15. artikla.
1. Jokaisella on oikeus kansalaisuuteen.
2. Keltään ei saa mielivaltaisesti riistää kansalaisuutta eikä evätä oikeutta kansalaisuuden vaihtamiseen.
16. artikla.
1. Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen.
2. Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta.
3. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan.
17. artikla.
1. Jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta yksin tai yhdessä toisten kanssa.
2. Keltään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuuttaan.
18. artikla.
Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.
19. artikla.
Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.
20. artikla.
1. Kaikilla on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen.
2. Ketään ei saa pakottaa liittymään mihinkään yhdistykseen.
21. artikla.
1. Jokaisella on oikeus osallistua maansa hallitsemiseen joko välittömästi tai vapaasti valittujen edustajien välityksellä.
2. Jokaisella on yhtäläinen oikeus päästä maansa julkisiin toimiin.
3. Kansan tahto on hallitusvallan perusta; tämä tahto on ilmaistava määräaikaisilla ja aidoilla vaaleilla, joissa kaikilla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja joissa äänestys on salainen tai muuta vaalivapauden turvaavaa menettelyä noudattava.
22. artikla.
Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioonottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.
23. artikla.
1. Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan.
2. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä.
3. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot.
4. Jokaisella on oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi.
24. artikla.
Jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin palkallisiin lomiin.
25. artikla.
1. Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.
2. Äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikkien lasten, riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella, tulee nauttia samaa yhteiskunnan suojaa.
26. artikla.
1. Jokaisella on oikeus saada opetusta. Opetuksen on oltava ainakin alkeis- ja perusopetuksen osalta maksutonta. Alkeisopetuksen on oltava pakollinen. Teknistä ja ammattiopetusta on oltava yleisesti saatavilla, ja korkeamman opetuksen on oltava avoinna yhtäläisesti kaikille heidän kykyjensä mukaan.
2. Opetuksen on pyrittävä ihmisen persoonallisuuden täyteen kehittämiseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen vahvistamiseen. Sen tulee edistää ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rotu- ja uskontoryhmien kesken sekä pyrkiä edistämään Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaa rauhan ylläpitämiseksi.
3. Vanhemmilla on ensisijainen oikeus valita heidän lapsilleen annettavan opetuksen laatu.
27. artikla.
1. Jokaisella on oikeus vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista.
2. Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaamiseen, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta.
28. artikla.
Jokaisella on oikeus sellaiseen yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen järjestykseen, jonka puitteissa tässä julistuksessa esitetyt oikeudet ja velvollisuudet voivat täysin toteutua.
29. artikla.
1. Jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen.
2. Käyttäessään oikeuksiaan ja nauttiessaan vapauksiaan kukaan ei ole muiden kuin sellaisten lailla säädettyjen rajoitusten alainen, joiden yksinomaisena tarkoituksena on turvata toisten oikeuksien ja vapauksien tunnustaminen ja kunnioittaminen sekä moraalin, julkisen järjestyksen ja yleisen hyvinvoinnin oikeutetut vaatimukset kansanvaltaisessa yhteiskunnassa.
3. Näitä oikeuksia ja vapauksia ei missään tapauksessa saa käyttää vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien päämääriä ja periaatteita.
30. artikla.
Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia.
Kritiikkiä:
Mahatma Gandhille esiteltiin Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus jo luonnosvaiheessa. Hän piti julistusta sinänsä hyvänä, mutta kuitenkin riittämättömänä välineenä ihmisten olosuhteiden riittävään parantamiseen. Gandhi olisi halunnut julistaa ihmisoikeuksien ("human rights") rinnalla myös ihmisten velvollisuudet (aluksi se oli "human obligations", mutta vaihdettiin muotoon "human responsibilities", joka tuo mieleen pikemminkin vastuuntunnon kuin pakottamisen). Esimerkiksi yhteiskunta ja luonto voivat paremmin, jos ihmiset tuntevat vastuunsa ja velvollisuutensa, eivätkä vain hamua lisää oikeuksia. Yhteiskunnan ja luonnon hyvinvointi parantavat sitten myös ihmisten olosuhteita. Näitä ajatuksia on kehitetty edelleen, ja niitä kutsutaan toisinaan "Gandhin sanomaksi".
Islamilaiset maat pitävät ihmisoikeuksien julistusta liian länsimaisena, ja ne laativat vuonna 1990 sen vastineeksi šariaan perustuvan Kairon julistuksen ihmisoikeuksista islamissa.
Yhä ilmeisemmältä tuntuu, että kaikki sopimukset on allekirjoitettu huumorimielessä. Lähestulkoon kaikki julistuksen allekirjoittaneet maat rikkovat tätä sopimusta useamman kohdan osalta. Suomi ei esimerkiksi noudata sopimuksen suositusta 25:n artiklan kohdalla.
Välittömästi tämän historiallisen tapahtuman jälkeen yleiskokous kehotti kaikkia jäsenmaita julkaisemaan julistuksen tekstin. Niitä pyydettiin "levittämään ja tekemään sitä tunnetuksi, lukemaan ja selittämään sitä ennen kaikkea kouluissa ja muissa oppilaitoksissa eri maiden ja alueiden poliittisista oloista riippumatta".
Julistuksen virallinen teksti on saatavissa YK:n kuudella virallisella kielellä: arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi ja venäjäksi. Myös monet YK:n jäsenmaat ovat noudattaneet yleiskokouksen kehotusta ja kääntäneet julistuksen omalle kielelleen. Seuraavilla sivuilla oleva käännös on Suomen hallituksen vahvistama.
Julistuksen ilmaiskappaleita on saatavana YK:n Kööpenhaminassa sijaitsevasta pohjoismaisesta tiedotustoimistosta YK:n virallisilla kielillä, pohjoismaisilla kielillä ja rajallinen määrä muilla kielillä.
IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLINEN JULISTUS
JOHDANTO:
Kun ihmiskunnan kaikkien jäsenten luonnollisen arvon ja heidän yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksiensa tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa,
kun ihmisoikeuksia on väheksytty tai ne on jätetty huomiota vaille, on tapahtunut raakalaistekoja, jotka ovat järkyttäneet ihmiskunnan omaatuntoa, ja kun kansojen korkeimmaksi päämääräksi on julistettu sellaisen maailman luominen, missä ihmiset voivat vapaasti nauttia sanan ja uskon vapautta sekä elää vapaina pelosta ja puutteesta,
kun on välttämätöntä, että ihmisoikeudet turvataan oikeusjärjestyksellä, jotta ihmisten ei olisi pakko viimeisenä keinona nousta kapinaan pakkovaltaa ja sortoa vastaan,
kun on tähdellistä edistää ystävällisten suhteiden kehittymistä kansojen välille,
kun Yhdistyneiden Kansakuntien kansat ovat peruskirjassa vahvistaneet uskonsa ihmisten perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen sekä miesten ja naisten yhtäläisiin oikeuksiin ja kun ne ovat ilmaisseet vakaan tahtonsa edistää sosiaalista kehitystä ja parempien elämisen ehtojen aikaansaamista vapaammissa oloissa,
kun jäsenvaltiot ovat sitoutuneet edistämään, yhteistoiminnassa Yhdistyneet Kansakunnat-järjestön kanssa, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleistä kunnioittamista ja noudattamista, ja,
kun yhteinen käsitys näiden oikeuksien ja vapauksien sisällöstä on mitä tärkein tämän sitoumuksen täydelliselle toteuttamiselle,
Niin sen vuoksi:
YLEISKOKOUS antaa TÄMÄN IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLISEN JULISTUKSEN kaikkien kansojen ja kaikkien kansakuntien tavoiteltavaksi yhteiseksi ohjeeksi, jotta kukin yksilö ja kukin yhteiskuntaelin pyrkisi, pitäen alati mielessään tämän julistuksen, valistamalla ja opettamalla edistämään näiden oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista sekä turvaamaan jatkuvin kansallisin ja kansainvälisin toimenpitein niiden yleisen ja tehokkaan tunnustamisen ja noudattamisen sekä itse jäsenvaltioiden kansojen, että niiden oikeuspiirissä olevien alueiden kansojen keskuudessa.
1. artikla.
Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.
2. artikla.
1. Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.
2. Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.
3. artikla.
Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
4. artikla.
Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä.
5. artikla.
Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.
6. artikla.
Jokaisella ihmisellä on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä.
7. artikla.
Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.
8. artikla.
Jokaisella on oikeus tehokkaaseen hyvitykseen asianomaisessa kansallisessa tuomioistuimessa häneen kohdistuneista teoista, jotka loukkaavat hänelle valtiosäännöllä tai lailla turvattuja perusoikeuksia.
9. artikla.
Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää, vangita tai ajaa maanpakoon.
10. artikla.
Jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä tai häntä vastaan nostettua rikossyytettä selvitettäessä.
11. artikla.
1. Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.
2. Ketään ei pidä tuomita rangaistavaksi teoista tai laiminlyönneistä, jotka eivät kansallisen tai kansainvälisen oikeuden mukaan olleet rikollisia tekohetkellä. Myöskään ei pidä tuomita ankarampaan rangaistukseen, kuin mikä oli sovellettavissa rangaistavan teon suoritushetkellä.
12. artikla.
Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.
13. artikla.
1. Jokaisella on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa kunkin valtion sisällä.
2. Jokaisella on oikeus lähteä maasta, myös omasta maastaan, ja palata maahansa.
14. artikla.
1. Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa.
2. Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys tosi epäpoliittisista rikoksista johtuvista syytteistä tai teoista, jotka ovat vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteita ja päämääriä.
15. artikla.
1. Jokaisella on oikeus kansalaisuuteen.
2. Keltään ei saa mielivaltaisesti riistää kansalaisuutta eikä evätä oikeutta kansalaisuuden vaihtamiseen.
16. artikla.
1. Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaisia rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen.
2. Avioliiton solmiminen tapahtukoon vain tulevien aviopuolisoiden vapaasta ja täydestä suostumuksesta.
3. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan.
17. artikla.
1. Jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta yksin tai yhdessä toisten kanssa.
2. Keltään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuuttaan.
18. artikla.
Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.
19. artikla.
Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.
20. artikla.
1. Kaikilla on oikeus rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen.
2. Ketään ei saa pakottaa liittymään mihinkään yhdistykseen.
21. artikla.
1. Jokaisella on oikeus osallistua maansa hallitsemiseen joko välittömästi tai vapaasti valittujen edustajien välityksellä.
2. Jokaisella on yhtäläinen oikeus päästä maansa julkisiin toimiin.
3. Kansan tahto on hallitusvallan perusta; tämä tahto on ilmaistava määräaikaisilla ja aidoilla vaaleilla, joissa kaikilla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja joissa äänestys on salainen tai muuta vaalivapauden turvaavaa menettelyä noudattava.
22. artikla.
Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioonottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.
23. artikla.
1. Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan.
2. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä.
3. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot.
4. Jokaisella on oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi.
24. artikla.
Jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin palkallisiin lomiin.
25. artikla.
1. Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.
2. Äideillä ja lapsilla on oikeus erityiseen huoltoon ja apuun. Kaikkien lasten, riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella, tulee nauttia samaa yhteiskunnan suojaa.
26. artikla.
1. Jokaisella on oikeus saada opetusta. Opetuksen on oltava ainakin alkeis- ja perusopetuksen osalta maksutonta. Alkeisopetuksen on oltava pakollinen. Teknistä ja ammattiopetusta on oltava yleisesti saatavilla, ja korkeamman opetuksen on oltava avoinna yhtäläisesti kaikille heidän kykyjensä mukaan.
2. Opetuksen on pyrittävä ihmisen persoonallisuuden täyteen kehittämiseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen vahvistamiseen. Sen tulee edistää ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rotu- ja uskontoryhmien kesken sekä pyrkiä edistämään Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaa rauhan ylläpitämiseksi.
3. Vanhemmilla on ensisijainen oikeus valita heidän lapsilleen annettavan opetuksen laatu.
27. artikla.
1. Jokaisella on oikeus vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista.
2. Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaamiseen, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta.
28. artikla.
Jokaisella on oikeus sellaiseen yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen järjestykseen, jonka puitteissa tässä julistuksessa esitetyt oikeudet ja velvollisuudet voivat täysin toteutua.
29. artikla.
1. Jokaisella ihmisellä on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, koska vain sen puitteissa hänen yksilöllisen olemuksensa vapaa ja täysi kehitys on mahdollinen.
2. Käyttäessään oikeuksiaan ja nauttiessaan vapauksiaan kukaan ei ole muiden kuin sellaisten lailla säädettyjen rajoitusten alainen, joiden yksinomaisena tarkoituksena on turvata toisten oikeuksien ja vapauksien tunnustaminen ja kunnioittaminen sekä moraalin, julkisen järjestyksen ja yleisen hyvinvoinnin oikeutetut vaatimukset kansanvaltaisessa yhteiskunnassa.
3. Näitä oikeuksia ja vapauksia ei missään tapauksessa saa käyttää vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien päämääriä ja periaatteita.
30. artikla.
Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia.
Kritiikkiä:
Mahatma Gandhille esiteltiin Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus jo luonnosvaiheessa. Hän piti julistusta sinänsä hyvänä, mutta kuitenkin riittämättömänä välineenä ihmisten olosuhteiden riittävään parantamiseen. Gandhi olisi halunnut julistaa ihmisoikeuksien ("human rights") rinnalla myös ihmisten velvollisuudet (aluksi se oli "human obligations", mutta vaihdettiin muotoon "human responsibilities", joka tuo mieleen pikemminkin vastuuntunnon kuin pakottamisen). Esimerkiksi yhteiskunta ja luonto voivat paremmin, jos ihmiset tuntevat vastuunsa ja velvollisuutensa, eivätkä vain hamua lisää oikeuksia. Yhteiskunnan ja luonnon hyvinvointi parantavat sitten myös ihmisten olosuhteita. Näitä ajatuksia on kehitetty edelleen, ja niitä kutsutaan toisinaan "Gandhin sanomaksi".
Islamilaiset maat pitävät ihmisoikeuksien julistusta liian länsimaisena, ja ne laativat vuonna 1990 sen vastineeksi šariaan perustuvan Kairon julistuksen ihmisoikeuksista islamissa.
KESKUSTELLAANKO VAKAVASTI?
(ei päivitetty, mutta asia ei ole muuttunut miksikään. samaa saatanan huttua ja jargonia)
Pekka Karuhuvaara kirjoitti tuossa vuosituhannen alussa kolumnin kuinka suomalainen osaa vaieta usealla kielellä. Osataan Suomessa myös keskustella, mutta yleensä varsinaisen aiheen vierestä. Ainakin silloin, kun kyse on todella tärkeistä yhteiskunnallisista asioista. Nyt pääministerin virkaan tyrkyllä olevat Vapaavuori, Stubb ja Risikko hallitsevat vaalitilanteessa poliittisen retoriikan, mutta heti valinnan jälkeen luvatut asiat jäävät hoitamatta ja viranhoito kulminoituu ylimalkaisiin lausuntoihin ja valokuvissa patsasteluun.
Tässä maassa lainsäätäjien suut menevät suppuun ja keskustelu puuroutuu viimeistään silloin, kun Suomen surkeaa tilannetta ja kehnoja näkymiä pitäisi ruotia perusteellisesti ja asioiden oikeilla nimillä. Äärimmäisen tärkeitä aiheita olisivat Suomen velka ja velanhoito, velkatakuut, sote-asiat, kuntien asiat, työllisyys, asuntomarkkinatilanne, yksityistalouksien tilanne, maahanmuuttajakysymys, minoriteettien integraatio, Suomen asema EU:n liittovaltiokehityksessä, Suomen todellinen Nato-kanta, suhde Venäjään, kirkon ja valtion symbioosi, keskusliikkeiden rooli, Alkon, RAY:n, R-kioskin, apteekkien, pankkien, rakennusfirmojen, ulkomaisten kaivosyhtiöiden ja muutamien muiden yritysten ja alojen monopoli- ja/tai kartellimainen rooli ynnättynä horisontaalisiin kilpailuasetelmiin. Lista on lähes loputon.
Hiljaista tulee, kun pöydälle pitäisi nostaa hyvä-veli-verkosto. Vaitonaista on silloinkin, kun aiheeksi tarjotaan yritysmaailman ja politiikan kytköksiä ja koplauksia niin laillisuus- kuin moraaliaspektienkin vinkkelistä.
Varsinainen tuppisuuepidemia iskee, kun otetaan puheeksi kansan tilanne ja pahoinvointi.
Tämä ei kuulu poliittiseen agendaan.
Totean kuin Paavo Väyrynen, etten käske enkä kehota, mutta toivoisin, että kissa nostetaan pöydälle. Maata ja kansaa koskevissa kysymyksissä on kyettävä kriittiseen ja objektiiviseen keskusteluun ilman, että saa hankalan ja pahansuopaisen ihmisen maineen.
Siteeraan Taloussanomien Risto Pennasen oivallista näkemystä:
Julkisessa keskustelussa yleisin tapa tyytymättömyyden vähättelyyn on nimittää kaikkia kriittisiä puolueita ja henkilöitä populisteiksi.
Käsitteellä halutaan synnyttää mielikuva, että kriitikon näkemykset eivät perustu faktoihin.
Esimerkiksi Suomessa populistin leiman ovat saaneet kaikki, jotka ovat ennakoineet eurokriisin etenemisen jotakuinkin oikein. EU-asiantuntijana puolestaan pidetään Alexander Stubbia, jonka ennustukset eurokriisin toipumisesta ovat menneet systemaattisesti pieleen.
Maan suurimmasta populistista on siis tullut julkisuudessa asiantuntija ja oikeassa olleista populisteja. Ei ihme, että eurokriisin hoito on velkaannuttanut terveet jäsenmaat ja Kreikan velka on kasvanut miljardituista huolimatta.
Tuo ylläoleva kuvaa parhaiten, millä ylimielisyydellä poliittinen eliitti suhtautuu ja vähättelee kansan ahdinkoa ja lakaisee käytännön ongelmat maton alle omien valtapyrkimystensä edestä.
Kaikilla mittareilla mitattunan Eu-vaalien äänestysprosentti oli katastrofaalisen alhainen. Tämä kertoo siitä, että kansalaiset ovat kyllästyneet poliitikkojen valehteluun, kyvyttömyyteen hoitaa kansan asioita ja koko EU-haahuiluun ja hössötykseen.
Pennanen on liittynyt niiden lukuisten kriittisten asiantuntijoiden joukkoon, jotka eivät povaa poliitikoille eikä tämän suuntauksen politiikalle ruusuista tulevaisuutta.
Tulevaisuuden poliitikon pääasiallinen työnkuva on satuilla ja keksiä perusteluja sille, miksi raha ja pääoma ajavat demokratian ohitse.
Ja siinä sivussa voi toivoa, että rahamaailma sijoittaa ja palkitsee uutterasti juoksupoikana suhmuroineen ja kansansa pettäneen poliitikon reppanan hyväpalkkaiseen siviilivirkaan firman keskimmäisiin kerroksiin parkkipaikka luontaisetuna.
Pennanen on liittynyt niiden lukuisten kriittisten asiantuntijoiden joukkoon, jotka eivät povaa poliitikoille eikä tämän suuntauksen politiikalle ruusuista tulevaisuutta.
Tulevaisuuden poliitikon pääasiallinen työnkuva on satuilla ja keksiä perusteluja sille, miksi raha ja pääoma ajavat demokratian ohitse.
Ja siinä sivussa voi toivoa, että rahamaailma sijoittaa ja palkitsee uutterasti juoksupoikana suhmuroineen ja kansansa pettäneen poliitikon reppanan hyväpalkkaiseen siviilivirkaan firman keskimmäisiin kerroksiin parkkipaikka luontaisetuna.
lauantai 10. toukokuuta 2014
JOS TÄDILLÄ ON MUNAT SE ON NYT CONCHITA MAKKARA
Täytyy myöntää, että euroviisujen partajeesus-ilmestys Conchita Wurst herätti ensi alkuun reaktion, että mitä helvettiä? Mikä dekadenssin näyttämö ja tasa-arvon provokaatiomylly tuosta laulukilpailusta on tullut? Tarkemmin ajateltuna asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Ei siis mitään uutta auringon alla. Drag-showt olivat suosittuja heterobileissä jo antiikiin Roomassa ja kestotavaraa Shakespearen näytelmissä. Riettaasta 1920-luvun Berliinistä puhumattakaan. Aikoinaan 1980-luvulla Pohjoismaissa mainetta niitti ruotsalainen After Dark-ryhmä, jossa oli mukana suomalaisiakin artisteja. Wurst eroaa näistä miimaavista draqueeneista siinä, että hän laulaa itse. Loppupeleissä vaatii aika lailla munaa asettua koko Euroopan silmätikuksi.
Wursti ei ole ihan eilisen teeren poika show-alalla. Tyyppi on kovan luokan julkkis Itävallassa. Ja eikös se ole tarkoituskin: Erottua massasta.
Makkara Neuwirth normale-lookissa. Tämä euroviisuimago tuli julkisuuteen vuonna 2011. Keskinkertaisen menestyksen nosteeksi ikkunasomistajan oli keksittävä räväkkä esiintymishahmo: Laulava transu.
Ruotsalaiset yrittivät "wursteja" jo 2004 euroviisukarsinnoissa Christer Lindarwin johtamalla After Dark-ryhmällä, mutta karsiutuivat kolmanneksi.
Tässä huomaa tuleensa entistä enemmän nietscheläiseksi. Yhteiskuntaa pitää valaista ennakkoluulottomasti myös alapuolelta ja unohtaa homofobiat. Niin kuin edesmennyt ystäväni, toimittaja Kari Kontio totesi, ettei homoja tarvitse pelätä. Niiden kanssa pitää tulla toimeen, ainakin jotenkin.
-Niin kauan kuin ei olla palavassa talossa, ei ole mitään hätää, Karilla oli tapana sanoa.
Jos Darwinin evoluutioteoriaan on uskominen tässä on euroviisujen seuraava varma voittaja.
Uskokaa pois, että kun kerran ollaan menossa henkisen rappiotilan kliimaksiin, tästä voi tulla vaudevillemäisen hauskaa, häkellyttävää ja ratkiriemukasta, kunhan päästään vauhtiin, toivutaan alkujärkytyksestä ja ruvetaan ottamaan rennosti.
Eikä tässäkään ole mitään uutta. Freak-show´t olivat kovaa tavaraa 1800-luvulla. Stagelle roudattiin mitä kummallisimpia persoonia joita ihmiset pällistelivät maksusta. Näyttäisi siltä, että Kaanaan häät on vietetty ja tulevat vuodet ja meno on kuin Kapernaumin jatkoilla. Estot pois.
Ruotsalaiset yrittivät "wursteja" jo 2004 euroviisukarsinnoissa Christer Lindarwin johtamalla After Dark-ryhmällä, mutta karsiutuivat kolmanneksi.
Tässä huomaa tuleensa entistä enemmän nietscheläiseksi. Yhteiskuntaa pitää valaista ennakkoluulottomasti myös alapuolelta ja unohtaa homofobiat. Niin kuin edesmennyt ystäväni, toimittaja Kari Kontio totesi, ettei homoja tarvitse pelätä. Niiden kanssa pitää tulla toimeen, ainakin jotenkin.
-Niin kauan kuin ei olla palavassa talossa, ei ole mitään hätää, Karilla oli tapana sanoa.
Jos Darwinin evoluutioteoriaan on uskominen tässä on euroviisujen seuraava varma voittaja.
Uskokaa pois, että kun kerran ollaan menossa henkisen rappiotilan kliimaksiin, tästä voi tulla vaudevillemäisen hauskaa, häkellyttävää ja ratkiriemukasta, kunhan päästään vauhtiin, toivutaan alkujärkytyksestä ja ruvetaan ottamaan rennosti.
Eikä tässäkään ole mitään uutta. Freak-show´t olivat kovaa tavaraa 1800-luvulla. Stagelle roudattiin mitä kummallisimpia persoonia joita ihmiset pällistelivät maksusta. Näyttäisi siltä, että Kaanaan häät on vietetty ja tulevat vuodet ja meno on kuin Kapernaumin jatkoilla. Estot pois.
tiistai 6. toukokuuta 2014
NATO-OHJUS STUBB ATLANTISMIN UUTTERA SANANSAATTAJA
Energisellä atlantistilla Alexander Stubbilla on selkeä tavoite: Suomi pitää hissata Natoon ja Euroopasta on tehtävä liittovaltio. Yhdysvaltain Suomen lähetystön raporttiin on -Wikileaks lähteiden mukaan- kirjattu kohta, jonka mukaan Suomi pyrkii hankkimaan natomyönteisiä lausuntoja erityisesti YK:n pieniltä valtioilta. Samaisen raportin loppukommenttiin on lisätty myös huomautus, ettei Stubbia sotkettaisi mihinkään YK-haihattelijaan. "Huolimatta laskelmoidusta vetoomuksestaan pienille maille, Stubb on vakaumuksellinen atlantisti".
Korpraali Stubb heittää keskusteluun asetelman: "Jos minun pitäisi valita Kiinan, Itäblokin ja Yhdysvaltain talousjärjestelmien välillä, niin kyllä se silloin ja ehdottomasti on Yhdysvallat."
Ihmettelin aikoinani Stubbin sydämellistä kaulailua Hilary Clintonin kanssa Valkoisen talon edustalla ja sitä, miten kommunikointi tuntui luistavan yllättävän hyvin parin kesken, mutta juttu selittyy, kun vilkaisee Stubbin taustaa.
Suomalaisen politiikan tähtihetkeiä. Ulkoministerit Stubb Ja Clinton keskustelivat tuolloin paitsi Libyan tilanteesta, myös EU:n roolista ja tulevista suuntaviivoista. Tässä yhteydessä on tähdellistä muistaa Suomen geopoliittinen asema ja ennen kaikkea, että Yhdysvallat on ollut alusta lähtien taustapiruna EU:n talouspolitiikassa ja ajamassa Eurooppaa liittovaltioksi. Tämä on Illuminatin perimmäinen päämäärä. https://www.youtube.com/watch?v=zPW8Iuqk2I4
Stubb suoritti lukion Mainland High Scoolissa Daytonassa Floridassa 1980-luvulla, jolloin Yhdysvallat eli kukoistuskauttaan "maailman poliisina".
Epäilemättä amerikkalainen elämänmeno, maan kansainvälinen vaikutusvalta ja talousmahti tekivät suuren vaikutuksen nuoreen ja urheilulliseen Stubbiin. Myös lukiolaisten "salaseurameininki" ja viikonloppubiletys on railakkaampaa Yhdysvalloissa, kuin Suomessa. Kuriositeettina mainittakoon, että tilastojen mukaan yli 60 prosenttia oppilaista suosii enemmän marihuanaa kuin alkoholia. On vaikea kuvitella, etteikö ulospäin suuntautuva ja veijarimainen Stubb olisi törmännyt tähänkin periamerikkalaiseen opiskelijakulttuuriin. No, so what.
Stubb palasi asepalveluksen jälkeen Yhdysvaltoihin ja suoritti alemman tutkinnon valtio-opissa arvostetussa Fuhrmanin yliopistossa Carolinassa.
Myöhemmin ( vuonna 1999) Stubb väitteli filosofian tohtoriksi kansainvälisen politiikan alalta Lontoon School of Egonomicsissa.
Tämän jälkeenhän Stubbin ura on ollut pelkkää ilotulitusta. Joten ei ihme, että Amerikka rakastaa pohjoista, seurallista, sulavakäytöksistä ja kielitaitoista ( suomi, ruotsi, saksa, ranska ja englanti) ihmelastaan ja vannoutunutta, inhimillistä Nato-ohjustaan.
Poliittisilta taidoiltaan, politiikan historian tuntemuksellaan ja tähän astisella kokemuksellaan Stubb on epäilemättä Euroopan poliittista ehdotonta kärkiryhmää.
Kaiken tämän superosaamisen lisäksi Stubb on verkostoitunut ja laajalle. Jo pelkästään atlantismin kannattajien ja affiisinimien joukosta Stubbin nimi nostetaan ex-pääministerien Tony Blairin ja Gordon Brownin, Javier Solanan ja Jimmy Carterin puolalaissyntyisen turvallisuusneuvontaja Zbigniew Brzezinskin rinnalle.
Eurovaalien alla nousee tietenkin esille kysymys suomalaisten meppien vaikutusmahdollisuuksista Euroopan parlamentissa? Vastaus on yksiselitteinen: Eivät yhtikäs mitkään. Mepit näpertelevät täysin sekundääristen asioiden kimpussa. Kun rinnalle asetetaan Yhdysvaltojen ja IMF:n erittäin vahva rooli Euroopan integraatiokehityksessä, voi vain todeta, että iso pyörä pyörii ja vie, mepit vikisevät.
Ennen pitkää Eurooppa on liittovaltio kaikessa sen merkityksessä. Mepeille syötetään korulauseita ja heitä juoksutetaan äänestämässä milloin mistäkin "lakritsipiippuasiasta", lykätään kilottain jonnin joutavia papereita kainaloon ja evästetään korulauseilla kotiintuomisiksi.
Brysselissä tuhannet lobbarit hiihtelevät päämiestensä asioilla, EU-lainsäädäntöä rustataan vaivihkaa liittovaltiosuuntaan ja korruptio rehottaa valtoimenaan, mutta vain yksi asia on varma: Monikansalliset yritykset sanelevat lopputahdit ja voitot maksimoidaan ja kerätään talteen. Kansaa koukutetaan sen verran lumepolitiikalla, ettei integraatiokehitys tyssää yleiseurooppalaiseen kansannousuun.
Palataan Stubbiin. Vaikka Katainen ja presidentti Niinistö suhtautuvat myönteisesti Natoon, jotakin kulisseissa tapahtui, mikä aiheutti Kokoomuksessa vallanvaihtotarpeen ja Stubbin luopumisen eurovaaliehdokkuudesta.
Strategisesti ajateltuna asiassa on järkeä. Nato-lobbarina Stubbista on enemmän hyötyä Suomen pääministerinä ja Kokoomuksen puoluejohtajana, kuin rivimeppinä. Ja Stubb ei ole arastellut tuoda myönteistä Nato-kantaansa esille. Ja muutenkin tästä Nato-asiasta on tulossa varsinainen Marshall-vääntö Suomessa. Kelloja kilistellään joka suunnalla.
Perimmäinen kysymys nyt onkin: Haluaako Suomen kansa luopua pitkästä puolueettomuuspolitiikastaan ja sen tuomasta erityisasemasta, vai ryhtyä maksamaan EU:n ylläpitomaksujen lisäksi myös Naton jäsenmaksuja?
Toinen kysymys, joka ei varmasti poliitikkojen mielestä ole kovinkaan relevantti, kuuluu, pitäisikö kysyä myös kansan mielipidettä? Vai hoidetaanko homma ihan ilmoitusluonteisena?
Ja toisaalta. Kansan napinalla ei ole pienintäkään merkitystä suuntaan jos toiseenkaan. Suurpääoma työllistää juuri sopivasti työvoimaa tarpeisiinsa ja loput voi...niin, no..hääriä vaikkapa kiireapulaisina.
Ps. Irrationaalisena kysärinä heitän: Kuka mahtaa aseistaa Ukrainan armeijaa?
Miehen ajatusmaailmaa YLE:n taltioimana:
http://yle.fi/uutiset/stubb_euta_ei_voi_syyttaa_malariasta/7225288?fb_action_ids=10152392202484732&fb_action_types=og.recommends
Epäilemättä amerikkalainen elämänmeno, maan kansainvälinen vaikutusvalta ja talousmahti tekivät suuren vaikutuksen nuoreen ja urheilulliseen Stubbiin. Myös lukiolaisten "salaseurameininki" ja viikonloppubiletys on railakkaampaa Yhdysvalloissa, kuin Suomessa. Kuriositeettina mainittakoon, että tilastojen mukaan yli 60 prosenttia oppilaista suosii enemmän marihuanaa kuin alkoholia. On vaikea kuvitella, etteikö ulospäin suuntautuva ja veijarimainen Stubb olisi törmännyt tähänkin periamerikkalaiseen opiskelijakulttuuriin. No, so what.
Stubb palasi asepalveluksen jälkeen Yhdysvaltoihin ja suoritti alemman tutkinnon valtio-opissa arvostetussa Fuhrmanin yliopistossa Carolinassa.
Myöhemmin ( vuonna 1999) Stubb väitteli filosofian tohtoriksi kansainvälisen politiikan alalta Lontoon School of Egonomicsissa.
Tämän jälkeenhän Stubbin ura on ollut pelkkää ilotulitusta. Joten ei ihme, että Amerikka rakastaa pohjoista, seurallista, sulavakäytöksistä ja kielitaitoista ( suomi, ruotsi, saksa, ranska ja englanti) ihmelastaan ja vannoutunutta, inhimillistä Nato-ohjustaan.
Poliittisilta taidoiltaan, politiikan historian tuntemuksellaan ja tähän astisella kokemuksellaan Stubb on epäilemättä Euroopan poliittista ehdotonta kärkiryhmää.
Kaiken tämän superosaamisen lisäksi Stubb on verkostoitunut ja laajalle. Jo pelkästään atlantismin kannattajien ja affiisinimien joukosta Stubbin nimi nostetaan ex-pääministerien Tony Blairin ja Gordon Brownin, Javier Solanan ja Jimmy Carterin puolalaissyntyisen turvallisuusneuvontaja Zbigniew Brzezinskin rinnalle.
Eurovaalien alla nousee tietenkin esille kysymys suomalaisten meppien vaikutusmahdollisuuksista Euroopan parlamentissa? Vastaus on yksiselitteinen: Eivät yhtikäs mitkään. Mepit näpertelevät täysin sekundääristen asioiden kimpussa. Kun rinnalle asetetaan Yhdysvaltojen ja IMF:n erittäin vahva rooli Euroopan integraatiokehityksessä, voi vain todeta, että iso pyörä pyörii ja vie, mepit vikisevät.
Ennen pitkää Eurooppa on liittovaltio kaikessa sen merkityksessä. Mepeille syötetään korulauseita ja heitä juoksutetaan äänestämässä milloin mistäkin "lakritsipiippuasiasta", lykätään kilottain jonnin joutavia papereita kainaloon ja evästetään korulauseilla kotiintuomisiksi.
Brysselissä tuhannet lobbarit hiihtelevät päämiestensä asioilla, EU-lainsäädäntöä rustataan vaivihkaa liittovaltiosuuntaan ja korruptio rehottaa valtoimenaan, mutta vain yksi asia on varma: Monikansalliset yritykset sanelevat lopputahdit ja voitot maksimoidaan ja kerätään talteen. Kansaa koukutetaan sen verran lumepolitiikalla, ettei integraatiokehitys tyssää yleiseurooppalaiseen kansannousuun.
Palataan Stubbiin. Vaikka Katainen ja presidentti Niinistö suhtautuvat myönteisesti Natoon, jotakin kulisseissa tapahtui, mikä aiheutti Kokoomuksessa vallanvaihtotarpeen ja Stubbin luopumisen eurovaaliehdokkuudesta.
Perimmäinen kysymys nyt onkin: Haluaako Suomen kansa luopua pitkästä puolueettomuuspolitiikastaan ja sen tuomasta erityisasemasta, vai ryhtyä maksamaan EU:n ylläpitomaksujen lisäksi myös Naton jäsenmaksuja?
Toinen kysymys, joka ei varmasti poliitikkojen mielestä ole kovinkaan relevantti, kuuluu, pitäisikö kysyä myös kansan mielipidettä? Vai hoidetaanko homma ihan ilmoitusluonteisena?
Ja toisaalta. Kansan napinalla ei ole pienintäkään merkitystä suuntaan jos toiseenkaan. Suurpääoma työllistää juuri sopivasti työvoimaa tarpeisiinsa ja loput voi...niin, no..hääriä vaikkapa kiireapulaisina.
Ps. Irrationaalisena kysärinä heitän: Kuka mahtaa aseistaa Ukrainan armeijaa?
Miehen ajatusmaailmaa YLE:n taltioimana:
http://yle.fi/uutiset/stubb_euta_ei_voi_syyttaa_malariasta/7225288?fb_action_ids=10152392202484732&fb_action_types=og.recommends
lauantai 3. toukokuuta 2014
SOININ HABITUS EI ENÄÄ PURE PERSUT LUISUMASSA ALAMÄKEEN
Timo Soini näkisi itsensä jo Suomen pääministerinä seuraavassa hallituksessa, mutta Soinin tähti on selvästi himmenemässä, eikä häntä enää kehuta varauksettomasti. Ei yleisöpalstoilla eikä puolueen sisällä. Hallitusvastuusta laistaminen laski epäilemättä puolueen kannatusta, eikä jatkuvien sloganeiden ja sutkaustenkaan laukominen populariteettiä pitemmän päälle nosta, saati pidä kannatuslukuja tapissa. Paha tikki, ellei suoranainen virhe, oli myös Soinin itsekeskeinen kirja Peruspomo, joka aiheutti puolueen sisällä närää. Erityisesti kirjasta hermostui Pohjois-Savon vaalipiirin kansanedustaja Pentti Oinonen, joka varoitti Soinia paskomasta omaan puolueeseen. -Käy kuin aikoinan SMP:lle, Oinonen latasi. Nyt kun katsoo PerSujen eurovaalimainosta televisiosta, Soinin narsismi näyttää nousseen lopulliseen kukkaansa.
Soini on yhtä kuin Perussuomalaiset ja Perussuomalaiset ovat yhtä kuin Soini. Puolue ja henkilö samassa paketissa. Siinä ei oikein jää muille tilaa.
Viime vaalien ison Jytkyn jälkeen Soinin sanastoon on tullut iso Brytky. Nyt pyörivässä mainoksessa Soini on asettanut itsensä ehdottomaksi keskipisteeksi. Europarlamenttiin pyrkivät puoluetoverit ovat vain epämääräisenä rekvisiittana taustalla, kun kuva fokusoituu Soinin massiiviseen hahmoon.
Perussuomalaisten päästyä puolueiden kärkiryhmään kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi, että puolueen raha-asiat ovat kunnossa. Mutta vastaavasti, rohkenen väittää ihan suoraan, että Timolle on käynyt vanhanaikainen: Valta kihahti hattuun ja samalla pehmeni pää. On vanha viisaus, ettei älli mahdu samaan aivokoppaan vallan, eikä varsinkaan sen himon kanssa. Suhteellisuudentaju hämärtyy. Oma osaaminen, erinomaisuus ja minäkuvan suhteeton korostaminen nousevat kuin korkki pintaan.
Jos tuota televisiomainosta tulkitsee, siitä saa sen vaikutelman, että nämä varjohahmot ovat kuin jostakin avustajafirmasta rekrytoituja statisteja (20 kpl), joilla ei ole mitään tekemistä itse päähahmon linjanvedon ja suurten ajatusten kanssa.
Rohkenen myös väittää, että Soinin korostuneesta narsismista johtuen, puolue ei ole yhteisessä rintamassa. Tuollainen "dissaaminen" syö puoluetovereita, ja näkisin, että ehdokkaat hakevat loppupeleissä lähinnä "poliittista turvapaikkaa" ja hajurakoa puolueesta. Europarlamenttiin valituksi tuleminen takaa Brysselissä eräänlaisen autonomisen saarekkeen. Saa myös olla tekevinään ja saavinaan aikaiseksi jotakin ja huippuliksa lisukkeineen kilahtaa kuukausittain tilille. Ei tarvitse lotkauttaa korvaakaan puolueen sisäisille asioille ja mikä parasta, Soinin besserwisser-smartass-touhulle.
Epäilemättä Timo Soini on tehnyt jättiurakan ja nostanut Perussuomalaiset SMP:n tuhkasta, mutta tässä se villakoiran ydin onkin. Timon delekaatiokyvyt eivät ole parasta AAA-luokitusta.
On selvää, että raunioituneen SMP:n PerSu-jatkeelle, Soinin populismilla oli valtava sosiaalinen tilaus, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että Timo Soinista itsestään on tulossa oman puolueensa suurin rasite ja riskitekijä. Tiedoksi Timon pr-tiimille, että sarkasmi ja kyynismi kostautuvat. Tässä maassa nöyremmällä otteella pääsee pidemmälle.
Kansalaisten tyytymättömyys nykymeininkiin antaa vahvan signaalin siitä, että nopeaa muutosta kaivataan, mutta jos Soini vie muilta ehdokkailta ja edustajilta hapen, äänestäjille jää epäselväksi ehdokkaiden oma osaaminen ja kyky toimia ilman Soinin kaitsemusta.
Suomalaiset hakevat nyt vahvaa ja määrätietoista johtoa ja Keskustan Sipilä vastaa imagoltaan ja mielipiteiltään tällaista. Kokuumus tulee olemaan ainakin vuoden korostetusti esillä pääministeripuolueena ja jos tuleva pääministeri onnistuu iskostamaan vähääkään kansanomaista optimismia ensi vuoden vaaleja ajatellen, puolue pysyy hallituksessa. Voi jopa käydä niin, että Kokoomus, Keskusta, Demarit ja Persut muodostavat hallituksen ja siinä tapauksessa Soini ei ikinä pysty lunastamaan lupauksiaan.
Hallituksesta vielä kertaalleen poisjättäytyminen tietäisi yksinkertaisesti Persujen lopullista tuhoa. Ja jälleen äänestäjät olisi petetty karvaasti ja sama kurjistamisen politiikka jatkuisi.
Soini on yhtä kuin Perussuomalaiset ja Perussuomalaiset ovat yhtä kuin Soini. Puolue ja henkilö samassa paketissa. Siinä ei oikein jää muille tilaa.
Viime vaalien ison Jytkyn jälkeen Soinin sanastoon on tullut iso Brytky. Nyt pyörivässä mainoksessa Soini on asettanut itsensä ehdottomaksi keskipisteeksi. Europarlamenttiin pyrkivät puoluetoverit ovat vain epämääräisenä rekvisiittana taustalla, kun kuva fokusoituu Soinin massiiviseen hahmoon.
Perussuomalaisten päästyä puolueiden kärkiryhmään kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi, että puolueen raha-asiat ovat kunnossa. Mutta vastaavasti, rohkenen väittää ihan suoraan, että Timolle on käynyt vanhanaikainen: Valta kihahti hattuun ja samalla pehmeni pää. On vanha viisaus, ettei älli mahdu samaan aivokoppaan vallan, eikä varsinkaan sen himon kanssa. Suhteellisuudentaju hämärtyy. Oma osaaminen, erinomaisuus ja minäkuvan suhteeton korostaminen nousevat kuin korkki pintaan.
Jos tuota televisiomainosta tulkitsee, siitä saa sen vaikutelman, että nämä varjohahmot ovat kuin jostakin avustajafirmasta rekrytoituja statisteja (20 kpl), joilla ei ole mitään tekemistä itse päähahmon linjanvedon ja suurten ajatusten kanssa.
Rohkenen myös väittää, että Soinin korostuneesta narsismista johtuen, puolue ei ole yhteisessä rintamassa. Tuollainen "dissaaminen" syö puoluetovereita, ja näkisin, että ehdokkaat hakevat loppupeleissä lähinnä "poliittista turvapaikkaa" ja hajurakoa puolueesta. Europarlamenttiin valituksi tuleminen takaa Brysselissä eräänlaisen autonomisen saarekkeen. Saa myös olla tekevinään ja saavinaan aikaiseksi jotakin ja huippuliksa lisukkeineen kilahtaa kuukausittain tilille. Ei tarvitse lotkauttaa korvaakaan puolueen sisäisille asioille ja mikä parasta, Soinin besserwisser-smartass-touhulle.
Epäilemättä Timo Soini on tehnyt jättiurakan ja nostanut Perussuomalaiset SMP:n tuhkasta, mutta tässä se villakoiran ydin onkin. Timon delekaatiokyvyt eivät ole parasta AAA-luokitusta.
On selvää, että raunioituneen SMP:n PerSu-jatkeelle, Soinin populismilla oli valtava sosiaalinen tilaus, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että Timo Soinista itsestään on tulossa oman puolueensa suurin rasite ja riskitekijä. Tiedoksi Timon pr-tiimille, että sarkasmi ja kyynismi kostautuvat. Tässä maassa nöyremmällä otteella pääsee pidemmälle.
Kansalaisten tyytymättömyys nykymeininkiin antaa vahvan signaalin siitä, että nopeaa muutosta kaivataan, mutta jos Soini vie muilta ehdokkailta ja edustajilta hapen, äänestäjille jää epäselväksi ehdokkaiden oma osaaminen ja kyky toimia ilman Soinin kaitsemusta.
Suomalaiset hakevat nyt vahvaa ja määrätietoista johtoa ja Keskustan Sipilä vastaa imagoltaan ja mielipiteiltään tällaista. Kokuumus tulee olemaan ainakin vuoden korostetusti esillä pääministeripuolueena ja jos tuleva pääministeri onnistuu iskostamaan vähääkään kansanomaista optimismia ensi vuoden vaaleja ajatellen, puolue pysyy hallituksessa. Voi jopa käydä niin, että Kokoomus, Keskusta, Demarit ja Persut muodostavat hallituksen ja siinä tapauksessa Soini ei ikinä pysty lunastamaan lupauksiaan.
Hallituksesta vielä kertaalleen poisjättäytyminen tietäisi yksinkertaisesti Persujen lopullista tuhoa. Ja jälleen äänestäjät olisi petetty karvaasti ja sama kurjistamisen politiikka jatkuisi.
perjantai 2. toukokuuta 2014
KATUSOITTAJAT HELVETISTÄ, EI KUN ROMANIASTA
Tämä on yksi niistä ilmiöistä, joista täytyy kirjoittaa kieli poskessa. Nimittäin romanialaisista katukuvan piristäjistä. Minua ei häiritse nuo kyykyssä trottuaarilla -satoi tai paistoi- kerjääjät tippaakaan, mutta samaa kansallisuutta olevat haitarinsoittajat herättävät ihmisessä suoranaisen murhahimon. Jumalation, miten ne osaavat kiristää ihmisen hermot äärimmilleen. Tekisi mieli pyyhkäistä tämän riesan kohdalla Schengenin-sopimuksella suoraan sanottuna persettä.
Tämä jumalan lahja musiikille osaa tasan kaksi biisiä: Kalinkan ja oliskohan Metsäkukkia omintakeisesti ja neljä nuottia Kummisedästä, jonka päälle tulee jonkun sortin trioli. Tätä ohjelmistoa kuulee aamu 07.00:stä tuonne iltapäivän myöhäistunneille. Tauotta. Ja tuo "musiikki" menee kirjaimellisesti luihin ja ytimiin.
.JPG)
Tämä äijä osaa niin ikään tasan kaksi kappaletta, joita pitää vinguttaa nonstoppina myös aamuseiskalta iltapäivään. Välillä omasta soittotaidostaan hurmioituneen ukko hoilaa nuotin vierestä mukana ja täyttä kurkkua. Onneksi nämä muusikot ovat sentään vuoropäivinä "keikalla".
Katusoittoon ei Helsingissä tarvita lupaa. Kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan ainoastaan häiritseväksi koettu soitto voidaan keskeyttää. Järjestyslaki kieltää myös häiritsevän metelöinnin, johon katusoittokin voidaan joissakin tapauksissa laskea.
Parhaimmillaan katumusisointi on mukavaa ja piristävää kuuneltavaa ja parhaat soittajat tienaavat lehtitietojen mukaan jopa 200 euroa päivässä.
Katsotaanpa näitä romanialaisia tapauksia, soittopaikkaa, aikaa ja musiikillista antia. Kyseessä on Ruoholahden metroaseman edusta ja Itämerenkadulta poikkeava kävelykatu, Itämerenkuja. Vastapäätä metron ulostuloa on kivijalkaliikkeitä ja asuinhuoneistoja, joista osan makuuhuoneet ovat kujan puolella. Muutamien metrien päässä on kolme terassein varustettua ravintolaa, jotka ovat myös tämän musiikkisaasteen "kantoalueella".
Asuintaloja vastapäinen metroasema, K-market, R-kioski ja toimistohuoneistoja. Tämä kävelykuja muodostaa akustiikaltaan lähes täydellisen amfiteatterin.
Kun tällainen musiikillisilta lahjoiltaan heivöröinen hiippari rupeaa pumppaamaan kurttua täysin palkein, meteli iskee suljettujenkin ikkunoiden läpi makuuhuoneeseen ja kun saman kappaleen tapainen vingutus toistuu ja toistuu, se iskee keskushermostoon.
Ongelmasta on ilmoitettu Ympäristökeskukselle, poliisille ja näitä tyyppejä on yritetty hätyyttää pois asukkaiden voimalla, mutta mitään ei ole kuulemma tehtävissä. Ei haittaa vaikka se häiritsee yritysten liiketoimintaa ja raastaa asukkaiden hermot riekaleiksi.
Romanialaiset näyttävät suomalaisille valittajille keskisormea hymyssäsuin.
Ainoa vaihtoehto tuntuu olevan, että nöyrtyy suomalaiseen tapaan, ettei vain saa hankalan ihmisen mainetta. Eihän tänne tunge tanskalaiset tai ruotsalaisetkaan paskamuusikot vaivoiksi.
Nämä tyypit ovat kuin tupajumit. Ei voi jatkuvasti työllistää järjestyspoliisiakaan, koska ne palaavat takaisin heti, kun maijan perävalot vilkahtavat.
Tämä sakin maaninen häiriökäyttäytyminen aiheuttaa ihmiselle kumuloitunutta ja pautounutta vihamielisyytä tällaista politiikkaa vastaan. En näe asiassa mitään positiivista, enkä varsinkaan siinä, että arvostelijat leimataan samantien rasisteiksi.
On täysin hanurista, että tälle kaupustelevalle, kielitaidottomalle ja häiriköivälle pummilaumalle annetaan vielä ilmaista terveydenhuoltoa ja maksellaan veromarkoilla kotimatkoja. Ei tällainen toiminta aja kenekään etuja. Ei edes näiden piruparkojen, jotka saavat osakseen vain halveksuntaa ja vihaa.
Toisaalta ei pidä jakaa ymmärrystä näille kukkahattu hyysääjillekään, jotka kuvittelevat olevansa suurempiakin humanisteja.
Asia on nimittäin niin, ettei tässä toteudu ns. yhdenvertaisuuslaki, jonka edessä suomalainen on alakynnessä.
-Ei tätä häiriötä voi sanoin kuvata. Se on kertakaikkiaan hirveätä, yksi asukaista luonnehtii tilannetta.
-Minkäs teet? Ei voi muuta kuin kärsiä.
Oma lukunsa ovat nuo pullojen ja tölkkien kerääjät. Romanialaiset ovat miehittäneet koko pääkaupunkiseudun puistot ja takapihat. Stadi pysyy näiltä osin siistinä. Tämä joukkio tappelee omista reviireistään ja tukkii pullojen keräyspisteet, mutta muuten heistä ei ole sanottavampaa haittaa. Tämä ryhmä tienaa, uskallan väittää, satoja, jollei tuhansia euroja viikossa. Näitä uutteria ja huomaamattomia puhtaanapitäjiä jopa sympatisoi.
Silloin kun romanialaispoliisi oli avittamassa Helsingin poliisia, roskasakki karsiutui luontevasti ja sai lähtöpassit. Käytännön jatkaminen olisi enemmän kuin suositeltavaa.
Tosin tässä vanavedessä pörräävälle rikolliselle ainekselle Suomi on varsinainen satumaa. Näille jopa Suomen vankilaolot ovat paremmat, kuin elinolot kotimaassa.
Tämä jumalan lahja musiikille osaa tasan kaksi biisiä: Kalinkan ja oliskohan Metsäkukkia omintakeisesti ja neljä nuottia Kummisedästä, jonka päälle tulee jonkun sortin trioli. Tätä ohjelmistoa kuulee aamu 07.00:stä tuonne iltapäivän myöhäistunneille. Tauotta. Ja tuo "musiikki" menee kirjaimellisesti luihin ja ytimiin.
Tämä äijä osaa niin ikään tasan kaksi kappaletta, joita pitää vinguttaa nonstoppina myös aamuseiskalta iltapäivään. Välillä omasta soittotaidostaan hurmioituneen ukko hoilaa nuotin vierestä mukana ja täyttä kurkkua. Onneksi nämä muusikot ovat sentään vuoropäivinä "keikalla".
Katusoittoon ei Helsingissä tarvita lupaa. Kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan ainoastaan häiritseväksi koettu soitto voidaan keskeyttää. Järjestyslaki kieltää myös häiritsevän metelöinnin, johon katusoittokin voidaan joissakin tapauksissa laskea.
Parhaimmillaan katumusisointi on mukavaa ja piristävää kuuneltavaa ja parhaat soittajat tienaavat lehtitietojen mukaan jopa 200 euroa päivässä.
Katsotaanpa näitä romanialaisia tapauksia, soittopaikkaa, aikaa ja musiikillista antia. Kyseessä on Ruoholahden metroaseman edusta ja Itämerenkadulta poikkeava kävelykatu, Itämerenkuja. Vastapäätä metron ulostuloa on kivijalkaliikkeitä ja asuinhuoneistoja, joista osan makuuhuoneet ovat kujan puolella. Muutamien metrien päässä on kolme terassein varustettua ravintolaa, jotka ovat myös tämän musiikkisaasteen "kantoalueella".
Asuintaloja vastapäinen metroasema, K-market, R-kioski ja toimistohuoneistoja. Tämä kävelykuja muodostaa akustiikaltaan lähes täydellisen amfiteatterin.
Kun tällainen musiikillisilta lahjoiltaan heivöröinen hiippari rupeaa pumppaamaan kurttua täysin palkein, meteli iskee suljettujenkin ikkunoiden läpi makuuhuoneeseen ja kun saman kappaleen tapainen vingutus toistuu ja toistuu, se iskee keskushermostoon.
Ongelmasta on ilmoitettu Ympäristökeskukselle, poliisille ja näitä tyyppejä on yritetty hätyyttää pois asukkaiden voimalla, mutta mitään ei ole kuulemma tehtävissä. Ei haittaa vaikka se häiritsee yritysten liiketoimintaa ja raastaa asukkaiden hermot riekaleiksi.
Romanialaiset näyttävät suomalaisille valittajille keskisormea hymyssäsuin.
Ainoa vaihtoehto tuntuu olevan, että nöyrtyy suomalaiseen tapaan, ettei vain saa hankalan ihmisen mainetta. Eihän tänne tunge tanskalaiset tai ruotsalaisetkaan paskamuusikot vaivoiksi.
Nämä tyypit ovat kuin tupajumit. Ei voi jatkuvasti työllistää järjestyspoliisiakaan, koska ne palaavat takaisin heti, kun maijan perävalot vilkahtavat.
Tämä sakin maaninen häiriökäyttäytyminen aiheuttaa ihmiselle kumuloitunutta ja pautounutta vihamielisyytä tällaista politiikkaa vastaan. En näe asiassa mitään positiivista, enkä varsinkaan siinä, että arvostelijat leimataan samantien rasisteiksi.
On täysin hanurista, että tälle kaupustelevalle, kielitaidottomalle ja häiriköivälle pummilaumalle annetaan vielä ilmaista terveydenhuoltoa ja maksellaan veromarkoilla kotimatkoja. Ei tällainen toiminta aja kenekään etuja. Ei edes näiden piruparkojen, jotka saavat osakseen vain halveksuntaa ja vihaa.
Toisaalta ei pidä jakaa ymmärrystä näille kukkahattu hyysääjillekään, jotka kuvittelevat olevansa suurempiakin humanisteja.
Asia on nimittäin niin, ettei tässä toteudu ns. yhdenvertaisuuslaki, jonka edessä suomalainen on alakynnessä.
-Ei tätä häiriötä voi sanoin kuvata. Se on kertakaikkiaan hirveätä, yksi asukaista luonnehtii tilannetta.
-Minkäs teet? Ei voi muuta kuin kärsiä.
Oma lukunsa ovat nuo pullojen ja tölkkien kerääjät. Romanialaiset ovat miehittäneet koko pääkaupunkiseudun puistot ja takapihat. Stadi pysyy näiltä osin siistinä. Tämä joukkio tappelee omista reviireistään ja tukkii pullojen keräyspisteet, mutta muuten heistä ei ole sanottavampaa haittaa. Tämä ryhmä tienaa, uskallan väittää, satoja, jollei tuhansia euroja viikossa. Näitä uutteria ja huomaamattomia puhtaanapitäjiä jopa sympatisoi.
Silloin kun romanialaispoliisi oli avittamassa Helsingin poliisia, roskasakki karsiutui luontevasti ja sai lähtöpassit. Käytännön jatkaminen olisi enemmän kuin suositeltavaa.
Tosin tässä vanavedessä pörräävälle rikolliselle ainekselle Suomi on varsinainen satumaa. Näille jopa Suomen vankilaolot ovat paremmat, kuin elinolot kotimaassa.
keskiviikko 30. huhtikuuta 2014
NATOLASKU SUOMELLE "ABOUT" 40 (!) MILJOONAA EUROA VUODESSA
Alexander Stubb on avoimesti Suomen Nato-jäsenyyden kannalla. Ja Stubb tullee todennäköisesti tekemään kaikkensa läntiseen puolustusliittoon liittymisen puolesta. Tämä tietäisi veronmaksajille (näin annetaan ymmärtää) rapiat 40 (!) miljoonan euron vuosittaista laskua puolustusmenoissa. Noin 20 miljoonaa menisi jäsenmaksuun ja loput henkilöstö- ja hallintokuluihin. Muiden asiaan liittyvien lisäkustannusten määrää voi vain arvailla. Nato-kysymys on melkoinen pähkinä purtavaksi.
Lopullista hintaa Suomen natopinssille voi vain arvailla, mutta vanhan kaavan mukaan vuosilasku liikkuu todellisuudessa vähintäänkin 200 miljoonan euron kieppeillä. Ja lisälaskua tulee jatkuvasti, koska kalustoa pitää uudistaa alvariinsa.
Tällä hetkellä Suomen puolustusmenojen osuus on noin 1,3 prosenttia valtion kokonaismenoista. Natoon liittyminen edellyttäisi menojen nostoa kahteen prosenttiin, joka hoituisi muun muassa puolustusmenojen kohdentamisella.
Yksi armeijan niistokohteista, arvioiden mukaan, olisi kertausharjoitusten lopettaminen muilta kuin Nato-tehtäviin osallistuvilta joukoilta.
Lisämeno kertyisi kansainvälisiin operaatioihin osallistumisesta ja armeijan materiaalien Nato-päivityksistä.
Lisää kuluja syntyisi Ulkoministeriön laskelman mukaan myös Naton vaatiman prikaatin verrallisen (noin 6000 henkilöä) joukon palkka- ja ylläpitokustannuksista. Kuinka paljon, sitä ei UM:ssä ole pystytty vielä laskemaan, eikä päivittämään.
Nato haluaisi myös, että Suomi pitäisi noin 1200 miehen vahvuista kriisinhallintajoukoa, kun tällä hetkellä ulkomaan komennuksilla on ollut noin 700 henkilöä.
Vaikka korpraali Stubb (no, ansiottomia ylennyksiä on luvassa) kuinka lobbaisi tai nykyään hienommin ilmaistuna vaikuttajaviestittäisi, Natoon liittymisen ihanuudesta, se vaatisi taakseen eduskunnan kahden kolmasosan enemmistön.
Tässäkään asiassa kansalta ei tarvitse kysyä mitään. Nato-jäsenyys ei vaadi kansanäänestystä, vaan laajaa "kansallista tukea" jäsenyydelle. Eli siihen riittää suurten puolueiden tuki.
Käytännössä homma etenisi siten (edellyttäen, että Suomi päättäisi hakea jäsenyyttä), että presidentti Niinistö päättäisi asiasta valtioneuvoston ehdotuksesta ja eduskunnan tuella. Jäsenyysaikeesta ilmoitetaan Naton pääsihteerille, joka vie asian eteenpäin.
Näin Niinistö Natosta puheessaan Sälenissä Rikskonferens-seminaarissa 12.01.2014.
"Aktiivinen Nato-kumppanuus on tärkeää sekä Suomelle että Ruotsille. Meidän on myös syytä tehdä tiivistä yhteistyötä Nato-kumppanuuden kehittämisessä. Suomelle tämä on osa yhteistyövaraista turvallisuutta. Emme suunnittele Naton jäseneksi hakemista, vaikka jäsenyys säilyykin mahdollisuutena ratkaisuissamme. Suomelle on tärkeää pitää huolta koko maan uskottavasta puolustuksesta. Yleinen asevelvollisuus säilyy keskeisenä osana Suomen puolustusratkaisua.
Viime vuosina olemme rakentaneet myös Pohjolan alueellista turvallisuusyhteistyötä. Pohjoismainen puolustusyhteistyö Nordefco on edennyt ripein askelin. Keväällä toteutuva Suomen ja Ruotsin yhteinen osallistuminen Islannin ilmavalvontaan liittyvään harjoitteluun on eräs merkki tästä. Meillä on nyt myös suuntaviivat sille, miten Nordefcoa kehitetään lähivuosina. Tavoitteena on tiivistää muun muassa meri- ja ilmavalvontayhteistyötä, helpottaa harjoitusyhteistyötä sekä kehittää nopean toiminnan kykyä EU:n ja Naton puitteissa. Kriisinhallinnassa pohjoismainen yhteistyö tuo useimmiten operaatioon jotain lisää. Viimeisin esimerkki tästä on panoksemme Syyrian kemiallisen aseen kyvyn hävittämiseen."
On selvä, että Niinistön on taiteiltava diplomatian äärirajoilla tässä Nato-kysymyksessä. Asiaa ei tee helpommaksi, jos "pääministeri" käyttäytyy kuin labradorinnoutaja ja kouhkaa ympäriinsä korpraalin natsat kaulassa Nato-mielipiteidensä kanssa. Ilman sen suurempaa tietämystä maan sisä- tai puolustuspolitiisista strategioista.
Varsinkin nyt, kun Moskovan kanta Naton laajentumisesta on tullut selväksi Ukrainan tilanteen myötä.
Tilanne on suomeksi kiikkerä. Asian käsittelyn uskottavuutta ei lisää sekään, että puolustusministeri Carl Haglund on sivari. Jotenkin kaipaisi, että Stubbilla ja Haglundilla olisi oikeaa pers´tuntumaa armeijan hommista.
Joka tapauksessa kissa on nostettava pöydälle ja maassa on käytävä perusteellinen, päivän tasalla oleva Nato-keskustelu.
Nato-kelkassa pyöriminen ei kustannuspoliittisesti ole iso menoerä, mutta sen oheisvaikutukset, etenkin haitat, saattavat nousta köyhälle maalle hyödyn edelle. Niin ulko- kuin kauppapoliittisesti. Mielestäni asiaa ei pidä kuitenkaan pohtia vanhaan tyyliin "mitä mieltä Kremlissä ollaan", vaan täysin businessnäkökulmasta.
Ei kuulu venäläisille, eikä muillekaan, miten itsenäinen maa asiansa järjestää. Oli se sitten puolueettomuus ja oman armeijan ja puolustuskyvyn ylläpitäminen tai liittoutuminen johonkin suuntaan.
Kaikella todennäköisyydellä maailma on ajatumassa 1960-luvun "kylmän sodan" asetelmiin, joten ei olisi väärin, jos Suomikin -muiden tavoin- yrittäisi hyötyä tilanteesta ja vetää oikeasti himaanpäin.
Hyvällä tsägällä Suomi voisi korvata Venäjän kaupan todennäköisen menetyksen puolustustarvikkeiden ja kyberkrääsän valmistamisella ja myymisellä Nato-kumppanuusmaille. Luulisi elektroniikka- ja it-inssien pyöräyttävän helposti hittituotteen tähän saumaan. Kuten tunnettua, armeijakalusto, erikoiskapineet ja nippelit ovat pirun kalliita.
Jos Suomi jäisi vain pelkäksi franchise-yrittäjäksi puolustusliittoon, jonka hyllyt täytetään jenkkikrääsällä, tarjous ei ole kiinnostava. Pelkästä Nato-logosta maksaminen ei ole hyvää liiketoimintaa. Varsinkaan, kun Nato-lipun heilutteluun ei sisälly varsinaisia konkreettisia etuja ilman lisäneuvotteluja.
Suomen erityinen geopoliittinen asema pelkästään vaatii perusteellisesta aprikointia puoleen, jos toiseenkin. Samalla pitäisi myös selvittää venäläisomistusten merkitys ja venäläisväestön asema aiheen tiimoilta.
Asiat huomioon ottaen olisi viisasta järjestää kansanäänestys. Ei ole oikein, jos asiasta päättää eduskunta, jolla ei tunnu olevan kovinkaan suurta kansan luottamusta tällä hetkellä.
Tällä hetkellä Suomen puolustusmenojen osuus on noin 1,3 prosenttia valtion kokonaismenoista. Natoon liittyminen edellyttäisi menojen nostoa kahteen prosenttiin, joka hoituisi muun muassa puolustusmenojen kohdentamisella.
Yksi armeijan niistokohteista, arvioiden mukaan, olisi kertausharjoitusten lopettaminen muilta kuin Nato-tehtäviin osallistuvilta joukoilta.
Lisämeno kertyisi kansainvälisiin operaatioihin osallistumisesta ja armeijan materiaalien Nato-päivityksistä.
Lisää kuluja syntyisi Ulkoministeriön laskelman mukaan myös Naton vaatiman prikaatin verrallisen (noin 6000 henkilöä) joukon palkka- ja ylläpitokustannuksista. Kuinka paljon, sitä ei UM:ssä ole pystytty vielä laskemaan, eikä päivittämään.
Nato haluaisi myös, että Suomi pitäisi noin 1200 miehen vahvuista kriisinhallintajoukoa, kun tällä hetkellä ulkomaan komennuksilla on ollut noin 700 henkilöä.
Vaikka korpraali Stubb (no, ansiottomia ylennyksiä on luvassa) kuinka lobbaisi tai nykyään hienommin ilmaistuna vaikuttajaviestittäisi, Natoon liittymisen ihanuudesta, se vaatisi taakseen eduskunnan kahden kolmasosan enemmistön.
Tässäkään asiassa kansalta ei tarvitse kysyä mitään. Nato-jäsenyys ei vaadi kansanäänestystä, vaan laajaa "kansallista tukea" jäsenyydelle. Eli siihen riittää suurten puolueiden tuki.
Käytännössä homma etenisi siten (edellyttäen, että Suomi päättäisi hakea jäsenyyttä), että presidentti Niinistö päättäisi asiasta valtioneuvoston ehdotuksesta ja eduskunnan tuella. Jäsenyysaikeesta ilmoitetaan Naton pääsihteerille, joka vie asian eteenpäin.
Näin Niinistö Natosta puheessaan Sälenissä Rikskonferens-seminaarissa 12.01.2014.
"Aktiivinen Nato-kumppanuus on tärkeää sekä Suomelle että Ruotsille. Meidän on myös syytä tehdä tiivistä yhteistyötä Nato-kumppanuuden kehittämisessä. Suomelle tämä on osa yhteistyövaraista turvallisuutta. Emme suunnittele Naton jäseneksi hakemista, vaikka jäsenyys säilyykin mahdollisuutena ratkaisuissamme. Suomelle on tärkeää pitää huolta koko maan uskottavasta puolustuksesta. Yleinen asevelvollisuus säilyy keskeisenä osana Suomen puolustusratkaisua.
Viime vuosina olemme rakentaneet myös Pohjolan alueellista turvallisuusyhteistyötä. Pohjoismainen puolustusyhteistyö Nordefco on edennyt ripein askelin. Keväällä toteutuva Suomen ja Ruotsin yhteinen osallistuminen Islannin ilmavalvontaan liittyvään harjoitteluun on eräs merkki tästä. Meillä on nyt myös suuntaviivat sille, miten Nordefcoa kehitetään lähivuosina. Tavoitteena on tiivistää muun muassa meri- ja ilmavalvontayhteistyötä, helpottaa harjoitusyhteistyötä sekä kehittää nopean toiminnan kykyä EU:n ja Naton puitteissa. Kriisinhallinnassa pohjoismainen yhteistyö tuo useimmiten operaatioon jotain lisää. Viimeisin esimerkki tästä on panoksemme Syyrian kemiallisen aseen kyvyn hävittämiseen."
On selvä, että Niinistön on taiteiltava diplomatian äärirajoilla tässä Nato-kysymyksessä. Asiaa ei tee helpommaksi, jos "pääministeri" käyttäytyy kuin labradorinnoutaja ja kouhkaa ympäriinsä korpraalin natsat kaulassa Nato-mielipiteidensä kanssa. Ilman sen suurempaa tietämystä maan sisä- tai puolustuspolitiisista strategioista.
Varsinkin nyt, kun Moskovan kanta Naton laajentumisesta on tullut selväksi Ukrainan tilanteen myötä.
Tilanne on suomeksi kiikkerä. Asian käsittelyn uskottavuutta ei lisää sekään, että puolustusministeri Carl Haglund on sivari. Jotenkin kaipaisi, että Stubbilla ja Haglundilla olisi oikeaa pers´tuntumaa armeijan hommista.
Joka tapauksessa kissa on nostettava pöydälle ja maassa on käytävä perusteellinen, päivän tasalla oleva Nato-keskustelu.
Nato-kelkassa pyöriminen ei kustannuspoliittisesti ole iso menoerä, mutta sen oheisvaikutukset, etenkin haitat, saattavat nousta köyhälle maalle hyödyn edelle. Niin ulko- kuin kauppapoliittisesti. Mielestäni asiaa ei pidä kuitenkaan pohtia vanhaan tyyliin "mitä mieltä Kremlissä ollaan", vaan täysin businessnäkökulmasta.
Ei kuulu venäläisille, eikä muillekaan, miten itsenäinen maa asiansa järjestää. Oli se sitten puolueettomuus ja oman armeijan ja puolustuskyvyn ylläpitäminen tai liittoutuminen johonkin suuntaan.
Kaikella todennäköisyydellä maailma on ajatumassa 1960-luvun "kylmän sodan" asetelmiin, joten ei olisi väärin, jos Suomikin -muiden tavoin- yrittäisi hyötyä tilanteesta ja vetää oikeasti himaanpäin.
Hyvällä tsägällä Suomi voisi korvata Venäjän kaupan todennäköisen menetyksen puolustustarvikkeiden ja kyberkrääsän valmistamisella ja myymisellä Nato-kumppanuusmaille. Luulisi elektroniikka- ja it-inssien pyöräyttävän helposti hittituotteen tähän saumaan. Kuten tunnettua, armeijakalusto, erikoiskapineet ja nippelit ovat pirun kalliita.
Jos Suomi jäisi vain pelkäksi franchise-yrittäjäksi puolustusliittoon, jonka hyllyt täytetään jenkkikrääsällä, tarjous ei ole kiinnostava. Pelkästä Nato-logosta maksaminen ei ole hyvää liiketoimintaa. Varsinkaan, kun Nato-lipun heilutteluun ei sisälly varsinaisia konkreettisia etuja ilman lisäneuvotteluja.
Suomen erityinen geopoliittinen asema pelkästään vaatii perusteellisesta aprikointia puoleen, jos toiseenkin. Samalla pitäisi myös selvittää venäläisomistusten merkitys ja venäläisväestön asema aiheen tiimoilta.
Asiat huomioon ottaen olisi viisasta järjestää kansanäänestys. Ei ole oikein, jos asiasta päättää eduskunta, jolla ei tunnu olevan kovinkaan suurta kansan luottamusta tällä hetkellä.
maanantai 28. huhtikuuta 2014
KOKEISTA KUKIN ON KUMMEMPI
En tiedä ainuttakaan maata maailmassa, missä televisiosta suolletaan yhtä paljon kokki- pulla- tai kakkuohjelmia kuin Suomessa. Ihan niin kuin tässä ei osaisi pistää suuhunsa murua ollenkaan. Vika ei ole kokkien, vaan idioottimaisten ohjelmajohtajien ja tuottajien arviointikyvyssä. Ja kenelle nämä ohjelmat on oikein suunnattu? Uusavuttomille, jotka eivät osaa keittää edes teevettä, eivätkä opi? Vai kotikokeille, jotka osaavat pinota lautaselle poikittain kaksi kälystä lihapalaa ja rucolaa? Vai niille, joilla ei ole varaa syödä muuta kuin makaroonilaatikkoa ja valmispitsaa?
Rikun ja Tunnan Mad Cookissa oli informatiivista otetta. Ehdottomasti kaikkien kokkiohjelmien isoisoisä.
Tässä tätä mämminvääntäjien ylenpalttista antia:
Britannian ja Suomen parhaat leipomot ja leipurit. Tomi Björkin kokkikoulu ja Tomin keittiö, Miss Suomi kokkaa Suolasta sahramiin, 24 kitchen Teemu Laurel, Kalle, Chef on the Beach, Neljän tähden illallinen, Arvostele mun illallinen, Gordon Ramseytä monessa paketissa, Jyrki Sukulaa monessa versiossa, Saaristokokkaamista a´la Syrjänen, Sikke Sumaria, Laila leipoo, Ranskalaista ruokaa, Nopeaa ja herkullista, Turkkilainen herkkukokki, Portugalin makuja, Makumatkoja sinne sun tänne, Huippukokki lähtee maalle, Kokin vapaapäivä, Master Chef, Makuja ja elämää, Voita ja sokeria, Mummojen parhaat reseptit, Kuppilat ja hotellit kuntoon eri maissa, Jamie Oliveria Italiassa, Britanniassa, Amerikassa jne., Mitä tänään syötäisiin?, Kokki reissussa, Herkkuja savannilla, Norjalaista ruokaa, Skandinavian herkut, Pohjoiset herkut, Nikki ja Henkka Amerikassa, Anthony Bourdain, Makoisat kilometrit, Kapinakokki, Sara Suihkulähde, Kalasta ja kokkaa, Olet mitä syöt, Koko Ruotsi leipoo, Kuuluisat kuppilat, Kurjat kuppilat, Maailman oudoimmat kuppilat, Helppoa ruokaa, Kaappaus keittiössä, Grilli kuumaksi, Valentinen villit herkut, hollantilaista kokkia ja niin edelleen.
Näistä mättäjäisistä saa paniikkikohtauksen. Ihan niin kuin maailmassa vedettäisiin safkaa viimeistä päivää. Vähän sama tunne kuin silloin, kun jääkaappi ammottaa tyhjyyttään. Koko ajan on ihan helvetillinen nälkä.
Nyt olisi mukava tietää, mistä nämä raaka-aineet herkkupöytään ovat peräisin. Mitä lannotteita ja rehuja käytetään ja mistä vesistä äyriäiset ja kalat ovat peräisin. Infoa mausteista?
Kannan korteni kekoon ja pistän tämän:
perjantai 25. huhtikuuta 2014
EI TULLUT "ARABIKEVÄTTÄ", EI RIITÄ KYYKYTYS VIELÄKÄÄN
Päivitetty versio!
Kyllä se vain on niin, että tätä kansaa saa kyykyttää mennen tullen. Some-näkyvyyttä saanut Nyt saa riittää- mielenosoitus keräsi parhaimmillaan ehkä parituhatta -toisten arvioiden mukaan noin 700- päätä Eduskuntatalon edustalle. Valjuksi nukahtaneen mielenosoituksen anarkistisin pläjäys oli, kun poliisi suihkautti pippurisumutetta parin neitokaisen silmille ja parlamentin portaille lennähti muutama kaljatölkki. Viranomaisia eli valtiovallan edunvalvojia oli kyllä paikalla ylimitoitetusti. Mellakka- ratsu- ja järjestyspoliiseja riitti joukkueellisen verran.
Ja jos näin tyhmä jalankulkija ja eläkeverolainen voipi kysästä, että onko tosiaan mahdollista, että mm. ministerit Berner ja Sipilä todellisuudessa pystyvät pitämään kymmenet firmansa ja osakkuutensa totaalisen ulkopuolella, niin ettei kukaan tuttu, sukulainen tai lähiomainen mitenkään hyödy ministerien asemasta?
Kansa (työnantajat), veronmaksajat ja äänestäjät haluavat tietää juurta jaksaen kaikki kytkennöt ja niin henkilöihin kuin yhtiöiden saamiin etuuksiin ja mitä kautta ne ovat tulleet ja ketkä ovat homman takana.
Kyllä se vain on niin, että tätä kansaa saa kyykyttää mennen tullen. Some-näkyvyyttä saanut Nyt saa riittää- mielenosoitus keräsi parhaimmillaan ehkä parituhatta -toisten arvioiden mukaan noin 700- päätä Eduskuntatalon edustalle. Valjuksi nukahtaneen mielenosoituksen anarkistisin pläjäys oli, kun poliisi suihkautti pippurisumutetta parin neitokaisen silmille ja parlamentin portaille lennähti muutama kaljatölkki. Viranomaisia eli valtiovallan edunvalvojia oli kyllä paikalla ylimitoitetusti. Mellakka- ratsu- ja järjestyspoliiseja riitti joukkueellisen verran.
Ja jos näin tyhmä jalankulkija ja eläkeverolainen voipi kysästä, että onko tosiaan mahdollista, että mm. ministerit Berner ja Sipilä todellisuudessa pystyvät pitämään kymmenet firmansa ja osakkuutensa totaalisen ulkopuolella, niin ettei kukaan tuttu, sukulainen tai lähiomainen mitenkään hyödy ministerien asemasta?
Kansa (työnantajat), veronmaksajat ja äänestäjät haluavat tietää juurta jaksaen kaikki kytkennöt ja niin henkilöihin kuin yhtiöiden saamiin etuuksiin ja mitä kautta ne ovat tulleet ja ketkä ovat homman takana.
Ps. Onko Suomessa oikeasti valtakunnan syyttäjä olemassa? Edellinenhän osoittautui rikolliseksi.
Ei laske vuokrat, ei kohene ostovoima, eikä mitään muutosta tule. Eikä ole näköpiirissäkään. Mihinkään. Paskemmaksi menee. Antaa olla. Jengiä ei kiinnosta pennin vertaa yhteisvoima. Jotenkin jäi sellainen tunne, että kansanedustajat, siis meidän duunarit, kurkistelivat Eduskuntatalon ikkunoista ja totesivat, ettei mitään hätää, höpistään jatkossakin näitä omia liturgioita.
Ei huvita tämän enempää haastellakaan. Helvetin kylmä viimakin siellä oli.
Tässä Antti Halosen kuvassa "Mikroanarkiaa" on tiivistettynä koko "suurmielenosoitus". Monesta tämä oli hyvä alku. Olkoon niin, mutta tosiasia on, että meillä on noin 600 000 todellista työtöntä tai olemattomasti työllistettyjä ja toiset 600 000 köyhyysrajan tuntumassa kitkuttelevia ja jatkuvasti köyhtyvä keskiluokka ja tähän vanhukset ja eläkkeellä olevat päälle, minusta alku ei ollutkaan niin hyvä.
Olisin ajatellut, että vähimmillään tilaisuus olisi kerännyt noin 10 000 henkilöä, mutta sokea luottamus poliitikoihin ja arkuus pitävät kansalaiset loitommalla.
Seuraavaan tilaisuuteen olisi mielekästä saada ay-väen tukea, homojen ja lesbojen tukea, pienyrittäjien tukea ja ylipäätään niiden läsnäoloa, jotka tajuavat nykysuuntauksen vaarallisuuden.
Seuraavasta mielenosoituksesta pitäisi muotoutua suomalaisten yhteinen, epäpoliittinen -ainakin aluksi- kannanotto ja selkeä vaatimus, ettei nykymeno pelitä.
https://www.facebook.com/groups/10011708906/https://www.facebook.com/groups/10011708906/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kauko_Juhantalo
torstai 24. huhtikuuta 2014
LOBBAUS MUUTTUI VAIKUTTAJAVIESTINNÄKSI
Nykyään suuressa huudossa olevan "vaikuttajaviestinnän" välineiksi määritellään aamukahvit, tapaamiset, verkostoitumistilaisuudet, teemapäivät, illalliset, kuulemiset, asiantuntijalausunnot, tutkimusten julkistukset ja ylipäätään rajatun piirin kanssakäyminen. Suomeksi, kyseessä on vaikuttamista ilman julkista keskustelua, koska mediassa "asia" hukkuu uutistulvaan, herättää kielteistä keskustelua, saa vastustajat liikkeelle ja on vältettävä ikävää julkisuutta.
Toisinsanoen kyseessä on lobbaus, poliittinen kähmintä ja hyvä veli-järjestelmän ylläpitäminen ja tämähän johtaa korruptioon ja nepotismiin. Jos hyvä veli-verkosto ajaa kohtuuttomia keskinäisiä etuja tai toiminta muuttuu salaiseksi, normaalin yhteistyön raja ylittyy. Esimerkiksi aikaisemmin kovassa nosteessa ollutta Alexander Stubbia voi pitää Naton superlobbarina.
Vaasan yliopiston professorin Ari Salmisen mukaan Suomessa on paljon korruptoituneita verkostoja. Hänen mukaansa verkostoja voisi torjua avoimuutta lisäämällä. Salmisen ja Venla Mäntysalon tutkimus aiheesta kertoo, että yksityisen edun tavoittelu käyttämällä väärin toimivaltaa ei ole häviämässä.
Salmisen mielestä tarvitaan tiukempia sanktioita ja ennalta ehkäiseviä eettisiä ohjeita. Myös julkisella keskustelulla on merkitystä, Salminen on painottanut.
Astutaan nyt satunnaiselle polulle, jolla pysyminen olisi työlästä ilman internetin suomaa mahdollisuutta, jumalalle tästä kiitos.
Arvontaviisari osoitti Kokoomukseen. Tämä Kataisen ja Himasen kotiinpäinveto oli vain pientä pintanukkaa, kun lankakerää pyörittää, avautuu ihan uusia ikkunoita.
No niin.
Sitten puolueen ns. "sisäpiiri", johon kuuluvat Kataisen lisäksi Alexander Stubb, Taru Tujunen, Henna Virkkunen, Ben Zyskowicz, Kimmo Sasi, Olli-Pekka "UMTS-sählä" Heinonen, Kataisen EU-asioiden erityisavustaja Juha Romakkaniemi. Romakkaniemihän tuli tutuksi Kataisen Kokoomusnuorten kokouspöytäkirjojen väärentämisjupakassa, josta ei kuitenkaan nostettu syytettä, koska tekoa pidettiin niin lievänä. Kataisen erityisavustajana toiminut Jussi Kekkonen, joka siirtyi viestintäyritys Miltton Networksin toimitusjohtajaksi ja Jyri Häkämies, joka puolestaan otti vastaan Elinkeinoelämän keskusliiton toimarin homman.
Ja tietysti Jan Vapaavuori tulevana mahdollisena überindententtinä (ylipormestarina) kuuluu entistä näkyvämmin ja tiiviimmin tähän klubiin.
Lisää Kokoomuksen pyramidia:
Timo Jaatinen on Metsäteollisuus Ry:n TJ, Elina Ussa on Panimoliiton pomo, Ilkka Oksanen pyörittää Suomen suurinta laillista huumediilereiden ryhmittymää eli Apteekkariliittoa, Mika Nykänen on Teknologiateollisuus Ry:n johtaja, Piia-Noora Kauppi säätää Finanssialan Keskusliittoa ja Tatu Rauhamäki Uudenmaan liittoa.
Plus heidän kaverinsa ja kaverien tutut. Puolueen ravintoketju ulottuu moninaisena ja laajalle yhteiskunnan eri sektoreille, mutta pysähtyy -olen siitä varma- ennen kuin päästään tavis-tasolle.
Joko rupeaa valkenemaan?
Pelin henki
Kurkistetaan tähän Mathias Järnstömin vuonna 2001 perustamaan PR-toimisto Milttoniin ja sen tytäryhtiö Miltton Networksiin. Toimitusjohtaja Jussi Kekkonenhan jo bongattiin aiemmin. Yrityksen palkkalistoilla on Jutta Urpilaisen erityisavustaja Matti Hirvola ja Mari Kiviniemen pääministerikauden erityisavustaja Anna-Mari Vimpari. Poliittista liennytystä siis yli puoluerajojen.
Tuoreena tulokkaana remmiin on tullut filosofian maisteri ja Persujen mollaajana kunnostautunut politiikan toimittaja Mari Kamaja, jonka vastuualueisiin kuuluu vaikuttajaviestinnän suunnittelua, tutkimuksia ja analyysejä.
Vaikuttajaviestinnän strategioihin kuuluu sloganien keksimistä poliittisille asiakkaille, uusien käsitesanojen lanseeraamista, imagokäyttäytymistä ja näyttäviä rekrytointeja uskottavuuden lisäämiseksi, mutta taustalla ovat vanhat metkut: lobbaus, kähmintä ja hyvä veli-suhmurointi.
En näe juurikaan eroja tässä sulle-mulle meiningin ja kohutun WinCapitan toimintatapojen välillä. Ongelma on siinä, että Suomi on kovin pieni maa poliittisen pyramidin pyörittämiseen.
Pääpelureiden määrä pysyy lähes vakiona ja uutta luottoporukkaa on hankala löytää, ja kun hommat tipahtavat alvariinsa pieneen piiriin, kansaa rupeaa tympimään.
Tämän poliittisen tivolin yläpuolella pyörii rahamaailma omine lonkeroineen ja intresseineen. Globaalit yhtiöt määräävät tanssin tahdin. Poliittinen aparaatti on muuttunut nykyisellään rahamaailman käsityökaluksi, jolla rustataan lait sellaisiksi, että napamiehet ja naiset tienaavat, mutta eivät joudu missään vaiheessa vastuuseen laittomimmistakaan saati epämoraalisimmistakaan teoista. Ei yhteiskunnalle eikä alaisilleen.
Ainoa asia mihin nämä mahtavat kaveriorganisaatiot eivät voi vaikuttaa, ainakaan vielä, on some-viestintä. Se elää omaa elämäänsä kuin kaksipäinen käärme.
Esimerkiksi jokainen voi halutessaan ja lyömällä pärekuivia euroja käteen ostaa vaikkapa Facebookista niin paljon tykkäyksiä, kuin haluaa.
Milttonin tärkeimpiä tehtäviä, niin eihän se ole jäänyt epäselväksi, että veromarkoista kerätystä puoluetuesta osa menee viestintään, on saada asiakkaalleen maksimaalinen näkyvyys.
Jussi Kekkonen pitää huolen siitä, että Kokoomus pysyy ykköspesällä ja puoluetoverit siitä, ettei Jussilta lopu leipä.
Politiikan tekijöiden suosikkilista: Omaiset, sukulaiset, ystävät ja tuttu pankinjohtaja-
Tämä toiminta nostaa esiin tietysti kysymyksiä:
Saadaanko lobbauksen kautta parempia päätöksiä?
Onko kyseessä vain keskinkertaisia toimijoita?
Onko päätöksentekijällä kyky tunnistaa parhaat ratkaisut?
Kenellä on eniten resursseja ja valmiutta vaikuttajaviestintään eli lobbaukseen ja mistä ja miten nämä resurssit on hankittu?
Saadaanko vain keskinkertaisia päätöksiä (siis alamaisten kannalta katsottuna) keskinkertaisella informaatiolla?
Mitkä ovat lobbarin henkilökohtaiset intressit? Laillisuuden ja laittomuuden erottaminen?
Voidaanko antaa eettistä oheistusta, jos etiikka on muutenkin hakusessa?
Säilyykö päätöksenteko päättäjällä, vai onko se mahdollisesti luovutettu muualle? Lobbareille.
Rinnakkainen polku
Minusta on mielenkiintoista havaita, kuinka vaivattomasti eräät ihmiset osaavat istua monella pallilla, ja että heidän lonkeronsa ulottuvat kaikkialle. (Berner, Sipilä etc. Samoin useissa eri valiokunnissa ja yhtiöiden hallintoneuvostoissa)
Nyt kun näitä yllämainitulle alalle orientoituneita mainostoimistoja on ravisteltu tyhmillä eettisillä kysymyksillä perustettiin kiireenvilkaan Edunvalvontafoorumi, jonka puheenjohtajaksi valikoitui Matti Saarinen sijoittaja-viestintätoimisto Kreab Gavin Andersonin hallituksen puheenjohtaja. KGA on alansa suurimpia.
Mukana keskeisessä toiminnassa ovat viestintäjohtaja Reija Hyvärinen parlamentaarisen tiedonvälityksen kehdosta, YLE:stä, kaikille televisiosta ja politiikasta tuttu Lasse Lehtinen miehen omistaman firman Firma Brutto Oy:n kautta ja entinen YLE:läinen Jarmo Hyytiäinen Suomen Yrittäjät Ry:stä.
KGA:n leipiin konsultoimaan on palkattu mm. aamutelevision Jälkiviisas ja varsin joviaali Jan Erola.
Edunvalvontafoorumiin voi liittyä jäseneksi kuka tahansa, liittymis- ja jäsenmaksu vuodessa on 500 €. Tiedotteessa kerrotaan avoimesti, että jäsenmaksun voi maksaa Lehtisen Firma Brutto Oy:n tilille.
Jokainen tässä jutussa ja hämähäkinseitissä esiintyvä henkilö vannoo avoimuuden nimiin.
Tässä oli vain pintaraapaisu Kokoomuksen kiemuroista. Jokaisella puolueella on tietysti omansa. Ja kuten tarkkaavaisempi havaitsi, loikintaa on yli puoluerajojen ja kun eduskunnan salin ovet laitetaan kiinni, yhteisiä iltoja ja linjatapaamisia pidetään muuallakin kuin "omissa porukoissa".
Minusta tästä puuhastelusta tulee mieleen "kettu kanalan vartijana" kansanviisaus.
Miten tämä homma pitäisi sitten hoitaa käytännössä oikein ja oikeudenmukaisesti? En tiedä. Ehkä pitää kutsua jeparit paikalle.
Henkilökohtaisesti voisin ottaa vastaan vaikka pätkätyönä hyväpalkkaisen konsultointihomman. Koulutukseltani olen uimamaisteri.
Toisinsanoen kyseessä on lobbaus, poliittinen kähmintä ja hyvä veli-järjestelmän ylläpitäminen ja tämähän johtaa korruptioon ja nepotismiin. Jos hyvä veli-verkosto ajaa kohtuuttomia keskinäisiä etuja tai toiminta muuttuu salaiseksi, normaalin yhteistyön raja ylittyy. Esimerkiksi aikaisemmin kovassa nosteessa ollutta Alexander Stubbia voi pitää Naton superlobbarina.
Vaasan yliopiston professorin Ari Salmisen mukaan Suomessa on paljon korruptoituneita verkostoja. Hänen mukaansa verkostoja voisi torjua avoimuutta lisäämällä. Salmisen ja Venla Mäntysalon tutkimus aiheesta kertoo, että yksityisen edun tavoittelu käyttämällä väärin toimivaltaa ei ole häviämässä.
Salmisen mielestä tarvitaan tiukempia sanktioita ja ennalta ehkäiseviä eettisiä ohjeita. Myös julkisella keskustelulla on merkitystä, Salminen on painottanut.
Astutaan nyt satunnaiselle polulle, jolla pysyminen olisi työlästä ilman internetin suomaa mahdollisuutta, jumalalle tästä kiitos.
Arvontaviisari osoitti Kokoomukseen. Tämä Kataisen ja Himasen kotiinpäinveto oli vain pientä pintanukkaa, kun lankakerää pyörittää, avautuu ihan uusia ikkunoita.
No niin.
Sitten puolueen ns. "sisäpiiri", johon kuuluvat Kataisen lisäksi Alexander Stubb, Taru Tujunen, Henna Virkkunen, Ben Zyskowicz, Kimmo Sasi, Olli-Pekka "UMTS-sählä" Heinonen, Kataisen EU-asioiden erityisavustaja Juha Romakkaniemi. Romakkaniemihän tuli tutuksi Kataisen Kokoomusnuorten kokouspöytäkirjojen väärentämisjupakassa, josta ei kuitenkaan nostettu syytettä, koska tekoa pidettiin niin lievänä. Kataisen erityisavustajana toiminut Jussi Kekkonen, joka siirtyi viestintäyritys Miltton Networksin toimitusjohtajaksi ja Jyri Häkämies, joka puolestaan otti vastaan Elinkeinoelämän keskusliiton toimarin homman.
Ja tietysti Jan Vapaavuori tulevana mahdollisena überindententtinä (ylipormestarina) kuuluu entistä näkyvämmin ja tiiviimmin tähän klubiin.
Lisää Kokoomuksen pyramidia:
Timo Jaatinen on Metsäteollisuus Ry:n TJ, Elina Ussa on Panimoliiton pomo, Ilkka Oksanen pyörittää Suomen suurinta laillista huumediilereiden ryhmittymää eli Apteekkariliittoa, Mika Nykänen on Teknologiateollisuus Ry:n johtaja, Piia-Noora Kauppi säätää Finanssialan Keskusliittoa ja Tatu Rauhamäki Uudenmaan liittoa.
Plus heidän kaverinsa ja kaverien tutut. Puolueen ravintoketju ulottuu moninaisena ja laajalle yhteiskunnan eri sektoreille, mutta pysähtyy -olen siitä varma- ennen kuin päästään tavis-tasolle.
Joko rupeaa valkenemaan?
Pelin henki
Kurkistetaan tähän Mathias Järnstömin vuonna 2001 perustamaan PR-toimisto Milttoniin ja sen tytäryhtiö Miltton Networksiin. Toimitusjohtaja Jussi Kekkonenhan jo bongattiin aiemmin. Yrityksen palkkalistoilla on Jutta Urpilaisen erityisavustaja Matti Hirvola ja Mari Kiviniemen pääministerikauden erityisavustaja Anna-Mari Vimpari. Poliittista liennytystä siis yli puoluerajojen.
Tuoreena tulokkaana remmiin on tullut filosofian maisteri ja Persujen mollaajana kunnostautunut politiikan toimittaja Mari Kamaja, jonka vastuualueisiin kuuluu vaikuttajaviestinnän suunnittelua, tutkimuksia ja analyysejä.
Vaikuttajaviestinnän strategioihin kuuluu sloganien keksimistä poliittisille asiakkaille, uusien käsitesanojen lanseeraamista, imagokäyttäytymistä ja näyttäviä rekrytointeja uskottavuuden lisäämiseksi, mutta taustalla ovat vanhat metkut: lobbaus, kähmintä ja hyvä veli-suhmurointi.
En näe juurikaan eroja tässä sulle-mulle meiningin ja kohutun WinCapitan toimintatapojen välillä. Ongelma on siinä, että Suomi on kovin pieni maa poliittisen pyramidin pyörittämiseen.
Pääpelureiden määrä pysyy lähes vakiona ja uutta luottoporukkaa on hankala löytää, ja kun hommat tipahtavat alvariinsa pieneen piiriin, kansaa rupeaa tympimään.
Tämän poliittisen tivolin yläpuolella pyörii rahamaailma omine lonkeroineen ja intresseineen. Globaalit yhtiöt määräävät tanssin tahdin. Poliittinen aparaatti on muuttunut nykyisellään rahamaailman käsityökaluksi, jolla rustataan lait sellaisiksi, että napamiehet ja naiset tienaavat, mutta eivät joudu missään vaiheessa vastuuseen laittomimmistakaan saati epämoraalisimmistakaan teoista. Ei yhteiskunnalle eikä alaisilleen.
Ainoa asia mihin nämä mahtavat kaveriorganisaatiot eivät voi vaikuttaa, ainakaan vielä, on some-viestintä. Se elää omaa elämäänsä kuin kaksipäinen käärme.
Esimerkiksi jokainen voi halutessaan ja lyömällä pärekuivia euroja käteen ostaa vaikkapa Facebookista niin paljon tykkäyksiä, kuin haluaa.
Milttonin tärkeimpiä tehtäviä, niin eihän se ole jäänyt epäselväksi, että veromarkoista kerätystä puoluetuesta osa menee viestintään, on saada asiakkaalleen maksimaalinen näkyvyys.
Jussi Kekkonen pitää huolen siitä, että Kokoomus pysyy ykköspesällä ja puoluetoverit siitä, ettei Jussilta lopu leipä.
Tämä toiminta nostaa esiin tietysti kysymyksiä:
Saadaanko lobbauksen kautta parempia päätöksiä?
Onko kyseessä vain keskinkertaisia toimijoita?
Onko päätöksentekijällä kyky tunnistaa parhaat ratkaisut?
Kenellä on eniten resursseja ja valmiutta vaikuttajaviestintään eli lobbaukseen ja mistä ja miten nämä resurssit on hankittu?
Saadaanko vain keskinkertaisia päätöksiä (siis alamaisten kannalta katsottuna) keskinkertaisella informaatiolla?
Mitkä ovat lobbarin henkilökohtaiset intressit? Laillisuuden ja laittomuuden erottaminen?
Voidaanko antaa eettistä oheistusta, jos etiikka on muutenkin hakusessa?
Säilyykö päätöksenteko päättäjällä, vai onko se mahdollisesti luovutettu muualle? Lobbareille.
Rinnakkainen polku
Minusta on mielenkiintoista havaita, kuinka vaivattomasti eräät ihmiset osaavat istua monella pallilla, ja että heidän lonkeronsa ulottuvat kaikkialle. (Berner, Sipilä etc. Samoin useissa eri valiokunnissa ja yhtiöiden hallintoneuvostoissa)
Nyt kun näitä yllämainitulle alalle orientoituneita mainostoimistoja on ravisteltu tyhmillä eettisillä kysymyksillä perustettiin kiireenvilkaan Edunvalvontafoorumi, jonka puheenjohtajaksi valikoitui Matti Saarinen sijoittaja-viestintätoimisto Kreab Gavin Andersonin hallituksen puheenjohtaja. KGA on alansa suurimpia.
Mukana keskeisessä toiminnassa ovat viestintäjohtaja Reija Hyvärinen parlamentaarisen tiedonvälityksen kehdosta, YLE:stä, kaikille televisiosta ja politiikasta tuttu Lasse Lehtinen miehen omistaman firman Firma Brutto Oy:n kautta ja entinen YLE:läinen Jarmo Hyytiäinen Suomen Yrittäjät Ry:stä.
KGA:n leipiin konsultoimaan on palkattu mm. aamutelevision Jälkiviisas ja varsin joviaali Jan Erola.
Edunvalvontafoorumiin voi liittyä jäseneksi kuka tahansa, liittymis- ja jäsenmaksu vuodessa on 500 €. Tiedotteessa kerrotaan avoimesti, että jäsenmaksun voi maksaa Lehtisen Firma Brutto Oy:n tilille.
Jokainen tässä jutussa ja hämähäkinseitissä esiintyvä henkilö vannoo avoimuuden nimiin.
Tässä oli vain pintaraapaisu Kokoomuksen kiemuroista. Jokaisella puolueella on tietysti omansa. Ja kuten tarkkaavaisempi havaitsi, loikintaa on yli puoluerajojen ja kun eduskunnan salin ovet laitetaan kiinni, yhteisiä iltoja ja linjatapaamisia pidetään muuallakin kuin "omissa porukoissa".
Minusta tästä puuhastelusta tulee mieleen "kettu kanalan vartijana" kansanviisaus.
Miten tämä homma pitäisi sitten hoitaa käytännössä oikein ja oikeudenmukaisesti? En tiedä. Ehkä pitää kutsua jeparit paikalle.
Henkilökohtaisesti voisin ottaa vastaan vaikka pätkätyönä hyväpalkkaisen konsultointihomman. Koulutukseltani olen uimamaisteri.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)