URKKI TULE APUUN

(ei päivitetty, mutta asia ei ole muuttunut miksikään. puhuvat päät vain)

Väistynyt rahaministeri Jutta Urpilainen hapuili Iltalehden mukaan apua ja neuvoja jopa entisiltä rahaministereiltä. Ei auttanut. Yhtä toheloita ovat olleet kaikki ja elinkeinoelämän ja virkamiesaparaatin pyöritettävissä. Suurin saavutus näillä aiemmilla viidellä demariministerillä, kolmella kokoomusministerillä ja parilla keskustalaisella vänkärillä on ollut omien yksityisten intressiensä ohella varakkaiden varallisuuden lisääminen ja kansalaisten kukkaron putsaaminen. Yhtä utopistista on kääntyä tuonpuoleiseen ja pyytää Kekkosta remonttitalkoisiin. Suomen vaikeudet ovat pitkän jatkumon summa. Hallituksen haukkumisesta on kehkeytynyt jo varsinainen kansanhuvi.

Kekkonen runnasi Suomeen Martti Miettusen hätätilahallituksen vuonna 1975. Työttömiä oli maassa silloin 60 000. Tänään meillä on työelämästä syrjäytyneitä nuoria saman verran. Muista joutilaista puhumattakaan.

Valtiovarainministeriöstä eläkkeelle jäänyt Raimo Sailas on todennut hallituksen toimet kyvyttömiksi.
Ex-pormestari Raimo Ilaskivi huutelee hätätilahallituksen perään ja raskaansarjan taloustietäjät ovat yhtyneet arvostelijoiden kuoroon. Björn Wahlroos pitää Suomen talousongelmia kilpailukykyvajeena ja julkista sektoria ylisuurena ja tölväisee myös EKP:n katastrofaalista rahapolitiikkaa toteamalla, että helvettiin on aina kiivetty hyvin aikomuksin.  
Täkäläiseen meininkiin ilmeisen kyllästynyt "Nalle" muutti Ruotsiin ja vei kapiot naapuriin. Siellä ainakin "diskuteeraatan" oikeista asioista.
Mittavia EU-tukiaisia nostava Wahlroos on useasti kärttänyt euron devalvaatiota kilpailukyvyn kohentamiseksi.
Talouselämä-lehdessä Wahlroos sanoi, että Suomen talouden huonon tilanteen syy on paperiteollisuus ja Nokian johtama ict-ala. Wahlroos löytää yhden syyn molempiin ongelmiin: Tablettitietokonekauden aloittanut Applen iPad muutti markkinoita paperijulkaisu- ja mobiilialoilla.
Keskustan terrieri Mauri Pekkarinen haikailee, povailee ja toivoo hallituksen kaatumista ja uusia eduskuntavaaleja muun opposition ohella. Pekkarinen ei näe mitään järkeä siinä, että toimintakyvytön hallitus jatkaisi vielä vuoden. Niinpä.

NUORI KAPINALLINEN Vasemmistoradikaalit Björn Wahlroos ja Leif Salmén osoittivat mieltään Esplandin puistossa Teiniliiton mielenosoituksessa opetushallitusta vastaan vuuonna 1969. (CAJ BREMER / LK)
Tämä entinen pilveä pajautellut kommari ja nykyinen neokapitalisti pääsi nykyiseen asemaansa kieroudella ja kiristämällä heikkoa hallitusta. Lopputuloksena Nalle "kaappasi" itselleen pankin. Ja jakelee näsäviisaita neuvoja veropakolaisena.
(http://www.talouselama.fi/uutiset/wahlroos+kokeili+nuorena+pilvea++naiset+tykkasivat+hirveasti/a2204185)

Ja kansa napisee. Ja ihmettelee, mitä Katainen ja Urpilainen tarkoittivat työpaikoilla, hyvinvointivaltion säilyttämisellä, kestävyysvajeella ja rakennemuutoksella.
Eduskunnassa pähkäillään eläkeiän nostamista, vaikka edustajilla itsellään eläke juoksee jo ensimmäisen kauden jälkeen, ja monet ulos pullahtaneet edustajat nostavat jopa ns. sopeutumiseläkettä, ikään kuin itsestään selvyytenä.
Tosiasiallisesti hallitustahojen olisi löydettävä Suomesta ne seitsemän viisasta miestä, jotka saisivat edes jotakin tolkkua tähän huuhaa-meinkiin. 
Totuus on, ettei ainutkaan tähän mennessä julkisuudessa suunsa avannut taloustietävä ole esittänyt minkään sortin järkevää korjaussettiä. Se mitä tiedetään nyt, tiedettiin jo 2000 vuotta sitten.

“Yhteisestä omaisuudesta pidetään vähiten huolta, sillä jokainen arvostaa enemmän sitä, mikä on hänen omaansa, kuin sitä, jonka hän omistaa yhdessä muiden kanssa.”   Aristoteles

Terminologisesti voidaan jaaritella talouselämän eri kuppikunnista: on Marx-Engels-kuppikuntaa, on keynesiläisiä, on monetaristeja Milton Friedmanin vanavedessä (Friedman oli muuten Chilen sotilasjuntana taloudellinen neuvonantaja, ja jostakin syystä nobelisti, vaikka palveli pahaa), on itävaltalainen koulukunta, joka sai alkunsa 1800-luvun lopulla Carl Mengeristä ja sen kehitti lopulta täyteen mittaansa Ludwig von Mises ja tästä päästään "Nalle" Wahlroosin suuresti ihalemaan Ayn Randiin ja Alexander Hamiltoniin, joista jälkimmäinen muistetaan Yhdysvaltojen ensimmäisenä valtiovarainministerinä. Randin päällimmäinen ajatus on, että on ihmisen oma vika, jos ei tule toimeen ja pärjää.

Perimmnäinen totuus on, ettei raha ja pääoma palvele ketään muita kuin rahaa ja pääomaa.  Kylmä johtopäätökseni tuo ajatuksen, että poliittisia liturgioita voi paiskata rotanpaskalla. Näillä pähkäilyillä ei ole mitään konkretiaa tavallisen kansan elämään.

Miksi vuokrat ovat niin korkealla ja ruoka kallista yleiseen tulotasoon nähden? Miksi ei keskusliikkeitä saada kuriin ja kartellia purettua? Siksi, koska nämä samaiset kansankynttilät istuvat yhtiöiden hallintoneuvostoissa. 

Nämä asiat ovat kyllä tulleet päättäjien korviin, mutta halua parannuksiin ei löydy. Yhteinen raha on tärvätty avokätisesti ties mihin pilipali-projekteihin ilman kansan lupaa.

Kaikkein kurjinta on, ettei näitä tyyppejä edes hävetä. Vaikka toisaalta miksi pitäisi? Oma selusta on turvattu vaikka menisi kuinka vituiksi. Niin kuin meneekin, mutta olkaa huoleti; kansa kyllä keksii keinot selviytymiseen.

Tässä kohtaa on helppo olla Ilaskiven-Pekkarisen linjoilla, mutta idean käytännön toteuttaminen on mahdotonta. Homma menee enemmän umpisolmuun.

Tulevan minihallituksen kannattaa etsiskellä niitä pelastajia aika vikkelästi ja ihan muualta kuin kaveripiireistä.