ANTEEKSIPYYNNÖN MYSTIIKKAA: EN EROA

Tuntuu ihmeelliseltä, etteivät eettis-moraaliset ja yhteisesti sovitut käyttäytymisnormit päde poliittiseen- ja vielä vähemmän rahaelittiin. Poliittisella pallilla istutaan vaikka olisi nainut mätää kukkoa. Kunhan jossain vaiheessa älyää pyytää anteeksi. Normikansalainen saisi potkut ja hävetä silmät päästään. Tämä Kreikan juttu on ollut alusta lähtien suurta huijausta. Olen sen verran vanhankansan ihminen, ettei tämä nyt oikein mahdu kaaliin. Joka päivä pulpahtaa pintaan uusia arvelluttavia juttuja. Kuinka pitkään "eurooppalaisten" pitää sietää näitä moraalisesti rappeutuneita vallankäyttäjiä?

Antiikin Kreikassa kusettajilta katkaistiin pää.

Näin äkikseltään luulisi, että eduskunta, joka säätää lait, noudattaisi niitä itse. Ja tuntisi ne pykälät, joita parlamentissa Arkadianmäellä säädetään. Mutta ei. Anteeksi pyydetään vain, jos jäädään kiini.

Mutta ei erota. Ei kirveelläkään.
Tämä nakertaa kansan oikeudentajua ja uskoa koko kansanedustuslaitokseen ja sen ympärillä huseeraaviin virkamiehiin. Nämä viimeaikaiset paljastukset ovat omiaan nakertamaan politiikan ja politiikkojen uskottavuutta.

Jos kassaneiti lainaa firmalta rahaa, eikö tässä valossa olisi yhtä kohtuullista, että hän pyytää anteeksi ja jatkaa toimessaan entiseen mallin. Ei käy. Linnaa tulee ja duuni ja maine menee.

Olisiko jo aika mennä eteenpäin ja romuttaa koko demokratiakäsite. Ihmiskunta on vuosituhansia yrittänyt korkeamoraalisesti luoda yhteisiä pelisääntöjä hyvälle ja oikeudenmukaiselle yhteiskunnalle, mutta nykymaailmassa koko tämän ajatusmallin päälle virtsataan. Ainoa hyve näytää tänään olevan ahneus ja toisten kusettaminen.

Hyve-etiikan kannattaja saattaa vastata, että hyveitä ovat ne taipumukset, jotka saavat ihmiselämän kukoistamaan. Tästä vastauksesta on melko vähän apua. Hyve-etiikan kannattajat laativat usein listoja hyveistä, kuten hyväntahtoisuus, rehellisyys, rohkeus, anteliaisuus, luotettavuus jne. Listat kuitenkin eroavat toisistaan, ja syntyy kiistoja siitä, mitkä ovat hyveitä. Usein on epäselvää, millä perusteella jotakin piirrettä pidetään hyveenä.

Voidaan väittää, että se, mitä joku pitää hyveenä, heijastaa vain ennakkoluuloja: joku voi pitää hyveenä hyvän viinin juontia ja joku toinen paheena. Vielä suurempia eroja voi nähdä kulttuurien välillä.

Hyve-eetikot vastaavat tähän, että on olemassa universaaleja hyveitä – esimerkiksi totuudellisuus –, jotka ovat hyveiden hierarkiassa kulttuurisidonnaisten hyveiden – esimerkiksi pöytätapojen noudattamisen – yläpuolella.

Sen sijaan, että vouhotetaan tulevaisuuskomiteoissa, pitäisi palata takaisin lähtöruutuun ja pohtia miten palaittaisiin takaisin oikeudenmukaiseen ja tasavertaiseen yhteiskuntajärjestelmään.
Luulisi senkin jo hätkäyttävän päättäjiä, että tässä maassa on lähes 200 000 lasta joiden ainoa lämmin ateria on päiväkodissa tai koulussa.