sunnuntai 1. syyskuuta 2013

PASKA RUOKAA, SAIRAS KANSA

Ruoan terveellisyydestä ei voi koskaan puhua liikaa. Esimerkki: Ilta-Sanomissa julkaistun artikkelin mukaan amerikkalaistutkimuksen tuloksena 73 prosenttia opettajista ja 87 prosenttia rehtoreista sanoo kohtaavansa ja opettavansa nälkäisiä lapsia. 

Ilmiö ei ole vieras Suomessakaan. Lapset tulevat kouluun väsyneinä ja nälkäisinä. Kirjoitin vuosia sitten, että Suomessa noin 150 000 lasta kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta ja monille päivän ainoa lämmin ateria tulee tarhassa tai koulussa. 

On käsittämätöntä, ettei sosiaali- ja terveysministeriö puutu rankalla kädellä asiaan. Uutena kansansairautena orastavat erilaiset suolistovaivat ja sairaudet, joiden syytä ei mukamas tiedetä. 

Minäpä tiedän: Se kemiallinen paska jota meille syydetään joka tuutista ja tiskiltä, on syypää vaivoihin. Nyt valitetaan suureen ääneen, että alkoholista aiheutuvien vaivojen paikkaaminen imee yhteistä rahaa liikaa, mutta kemiallisen ruoan aiheuttamat vaivat koskevat tulevaisuudessa koko väestön terveydenhuoltoa. Ei pientä juoppojen marginaaliryhmää.
Heti  kärkeen on muistutettava, että EU antoi pyyhkeitä Suomelle keskusliikkeiden roolista elintarvikkeiden kartelliluonteisesta asemasta. Asia on haudattu vähin äänin Arkadianmäen arkistoihin. On ehkä relevantimpaa kokoontua, debatoida ja lopulta kieltää esimerkisi mielleyhtymiä herättävä lakritsipiippu.

Mikä tässä lisäaineiden ja geenimanipuloidun ruoan aiheuttamissa vaivoissa oikein ihmetyttää? Syy on selvä. Ja toisekseen eri lisäaineiden yhteisvaikutusta ei ole vieläkään tutkittu vaikka asiasta puhutaan.

Taisin aikaisemmin mainita eri asiayhteydessä, ettei noita keskusliikkeitä saada kuriin ja ruoan vähittäishintaa alas ennen kuin politiikot lempataan ulos asiaa liippaavien yhtiöiden hallintoneuvostoista ja annetaan ruoan tuottajille suvereeni oikeus myydä omia tuotteitaan suoraan kuluttajalle. 

Ruoasta tulisi ainakin huomattavasti edullisempaa ilman välikäsiä.
Itseasiassa koko ruoan jakelusysteemi pitäisi laittaa isoon syyniin ja potkia turhat välistävetäjät pihalle. Kyllä tuottajat osaavat itsekin kuskata eineksensä myyntikuntoisina lähialueille.

Asuin takavuosina hetken Nurmijärvellä ja kotitie kulki sikalan ohitse. Kysäisin joulun alla sikafarmarilta josko voisin ostaa nasun jouluksi, mutta se oli mahdotonta.
-Ei tässä ylimäärinen tienesti olisi yhtään pahitteeksi, mutta en voi myydä kontrollin ohitse. Ne varmaan valvoo satelliitistakin, ettei vaan yhtään porsasta häviä, farmari totesi ja ilmoitti olevansa jo muutenkin tyytymätön saamaansa lihan hintaan ja kyllästynyt tuotannon ympärillä pyörivään paperisotaan.

Mutta nyt varsinaiseen asiaan. Ei ole kovinkaan suuri kansantaloudellinen uhraus yhteisistä rahoista ja kuluposti, jos tarhalaiset ja koululaiset saisivat terveellistä ravintoa riittävästi: aamupalaa, lounasta ja iltapäiväpurtavaa.
Ei se nyt piruvieköön voi olla ylivoimaista.

Nyt tietysti joku kurnuttaa, ettei se ole yhteiskunnan velvollisuus hoitaa näitä asioita. No mikä se yhteiskunnan tehtävä sitten on?

Minulle on muutenkin jäänyt hämärän peittoon, miten kansalaiset ja veronmaksajat kokevat yhteiskunnan ja vastuun.

Toki ensisijainen kasvatusvastuu on vanhemmilla, mutta ei voi olla hirvittävää haittaa, jos lapsille tehdään myös kodin ulkopuoliset oltavat kelvolliseksi.

Näin yhteisunta määritellään Wikipediassa:
Yhteiskunta koostuu ihmisistä ja heidän yhteisöistään, jotka asuvat ja ovat vuorovaikutuksessa tietyllä maantieteellisellä alueella; myös erilaiset instituutiot, poliittiset käytännöt tai valtarakenteet, infrastruktuuri ja kulttuuri ovat osa yhteiskuntaa.
Käsitteet valtio, kansakunta ja yhteiskunta sekoitetaan usein. Yhteiskunta muodostuu ihmisten kaikkien (nykyisten ja siihen mennessä institutionalisoituneiden vuorovaikutussuhteiden verkostoista, josta valtio on vain osa

Yhteiskunta jaetaan muun muassa hegeliläisessä ja liberalistisessa perinteessä valtioon ja kansalaisyhteiskuntaan. Uudemmissa teorioissa yhteiskunta jaetaan usein kolmeen osa-alueeseen: valtiolliseen eli julkiseen sektoriin, (yksityiseen) taloudelliseen toimintaan eli yksityiseen sektoriin ja varsinaiseen kansalaisyhteiskuntaan (kolmas sektori). 
Vielä uudempi laajennus tähän jaotteluun on neljäs sektori, jolla tarkoitetaan perhettä, sukua ja ystäväpiiriä.
Nämä puolestaan koostuvat tietyistä valmiiksimääritellyistä positiosta, yksityinen sektori koostuu liikeyrityksistä jotka pyrkivät tuottamaan voittoa omistajilleen, julkinen sektori pyrkii tuottamaan työvoimaa yksityiselle sektorille ja kolmas sektori koostuu järjestöistä, joiden pyrkimys on tiettyjen intressien ja intressiryhmien ajaminen, ja niiden poliittisten subjektien todistaminen normien mukaisiksi.

Tuntuu vahvasti siltä, että virkamiehet ja politiikot ovat autuaasti unohtaneet, että he ovat kansalla ja kansalaisia varten töissä. Kaiken toiminnan pitäisi suuntautua kansan, eikä ainoastaan itsensä eliittiin kammenneiden hyväksi.

Sillä rahalla mikä syydetään aivottomasti kaiken maailman ulkomaisiin pilipali-projekteihin tai vaikkapa ulkomaisille kaivosyhtiöille, suomalainen saisi ja söisi kunnollista ruokaa.
Kaikille on tullut selväksi, että poliittinen kekkalointi ja oman hyödyn tavoittelu ajaa kaiken yhteisen hyvän edelle, mutta tällä vuosituhannella voisi toivoa, että edes perusasiat saadaan kuntoon.

Miten tuo ylläoleva horina liittyy ruokaan. No siten, että elintarvikesektorin osakkeenomistajien voiton maksimoinnissa on ihan sama, mitä paskaa kansalle syötetään. 

Yleisen hyvinvoinnin määritelmänä voidaan todeta seuraavaa: Hyvinvointi viittaa yleiskielessä vaurauteen ja hyvään terveydentilaan. Yhteiskunnallisena käsitteenä hyvinvoinnille on erilaisia määritelmiä ja mittareita. 

Hyvinvointi koostuu useista tekijöistä, sekä mitattavista asioista että yksilökohtaisista arvostuksista ja tuntemuksista. Mitattaviksi hyvinvoinnin osatekijöiksi luetaan yleensä terveys, elinolot ja toimeentulo. Elinolojen käsitteellä voidaan kuvata hyvinvoinnin aineellista pohjaa. Yksilöllisiksi hyvinvoinnin osatekijöiksi luetaan taas sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttaminen ja onnellisuus. Nämä hyvinvoinnin eri osatekijät tukevat yleensä toinen toistaan.

Ihan näitä eettisiä ja moraalisia hyveitä noudattaen ihmisillä on oikeus terveelliseen ruokaan. Ei kemialliseen mössöön.

Tänä päivänä monokansan tuloista suurin osa hupenee vuokraan ja on pakko kikkailla vaatehuollon ja ruoan kustannuksella ja järkikin sanoo, ettei homma ole silloin hanskassa.
Ei voi olla onnellinen kun joutuu venyttämään penniä, että pysyy edes joten kuten hengissä

Euron pizza tai juustohampurilainen ei tuo kulinaarista taivasta ruokapöytään.
Olen tässä pitkään odotellut kollektiivista älynväläystä ja sitä, että kansa ryhtyisi todenteolla lyömään hanttiin ja ilmaisemaan mielipiteensä. Meitähän viedään tässä koko ajan kuin pässiä narussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti