perjantai 2. toukokuuta 2014

KATUSOITTAJAT HELVETISTÄ, EI KUN ROMANIASTA

Tämä on yksi niistä ilmiöistä, joista täytyy kirjoittaa kieli poskessa. Nimittäin romanialaisista katukuvan piristäjistä. Minua ei häiritse nuo kyykyssä trottuaarilla -satoi tai paistoi- kerjääjät tippaakaan, mutta samaa kansallisuutta olevat haitarinsoittajat herättävät ihmisessä suoranaisen murhahimon. Jumalation, miten ne osaavat kiristää ihmisen hermot äärimmilleen. Tekisi mieli pyyhkäistä tämän riesan kohdalla Schengenin-sopimuksella suoraan sanottuna persettä.


Tämä jumalan lahja musiikille osaa tasan kaksi biisiä: Kalinkan ja oliskohan Metsäkukkia omintakeisesti ja neljä nuottia Kummisedästä, jonka päälle tulee jonkun sortin trioli. Tätä ohjelmistoa kuulee aamu 07.00:stä tuonne iltapäivän myöhäistunneille. Tauotta. Ja tuo "musiikki" menee kirjaimellisesti luihin ja ytimiin.



Tämä äijä osaa niin ikään tasan kaksi kappaletta, joita pitää vinguttaa nonstoppina myös aamuseiskalta iltapäivään. Välillä omasta soittotaidostaan hurmioituneen ukko hoilaa nuotin vierestä mukana ja täyttä kurkkua. Onneksi nämä muusikot ovat sentään vuoropäivinä "keikalla".

Katusoittoon ei Helsingissä tarvita lupaa. Kaupungin ympäristönsuojelumääräysten mukaan ainoastaan häiritseväksi koettu soitto voidaan keskeyttää. Järjestyslaki kieltää myös häiritsevän metelöinnin, johon katusoittokin voidaan joissakin tapauksissa laskea.
Parhaimmillaan katumusisointi on mukavaa ja piristävää kuuneltavaa ja parhaat soittajat tienaavat lehtitietojen mukaan jopa 200 euroa päivässä.

Katsotaanpa näitä romanialaisia tapauksia, soittopaikkaa, aikaa ja musiikillista antia. Kyseessä on Ruoholahden metroaseman edusta ja Itämerenkadulta poikkeava kävelykatu, Itämerenkuja. Vastapäätä metron ulostuloa on kivijalkaliikkeitä ja asuinhuoneistoja, joista osan makuuhuoneet ovat kujan puolella. Muutamien metrien päässä on kolme terassein varustettua ravintolaa, jotka ovat myös tämän musiikkisaasteen "kantoalueella".

Asuintaloja vastapäinen metroasema, K-market, R-kioski ja toimistohuoneistoja. Tämä kävelykuja muodostaa akustiikaltaan lähes täydellisen amfiteatterin.
Kun tällainen musiikillisilta lahjoiltaan heivöröinen hiippari rupeaa pumppaamaan kurttua täysin palkein, meteli iskee suljettujenkin ikkunoiden läpi makuuhuoneeseen ja kun saman kappaleen tapainen vingutus toistuu ja toistuu, se iskee keskushermostoon.

Ongelmasta on ilmoitettu Ympäristökeskukselle, poliisille ja näitä tyyppejä on yritetty hätyyttää pois asukkaiden voimalla, mutta mitään ei ole kuulemma tehtävissä. Ei haittaa vaikka se häiritsee yritysten liiketoimintaa ja raastaa asukkaiden hermot riekaleiksi.

Romanialaiset näyttävät suomalaisille valittajille keskisormea hymyssäsuin.
Ainoa vaihtoehto tuntuu olevan, että nöyrtyy suomalaiseen tapaan, ettei vain saa hankalan ihmisen mainetta. Eihän tänne tunge tanskalaiset tai ruotsalaisetkaan paskamuusikot vaivoiksi.

Nämä tyypit ovat kuin tupajumit. Ei voi jatkuvasti työllistää järjestyspoliisiakaan, koska ne palaavat takaisin heti, kun maijan perävalot vilkahtavat.
Tämä sakin maaninen häiriökäyttäytyminen aiheuttaa ihmiselle kumuloitunutta ja pautounutta vihamielisyytä tällaista politiikkaa vastaan. En näe asiassa mitään positiivista, enkä varsinkaan siinä, että arvostelijat leimataan samantien rasisteiksi.

On täysin hanurista, että tälle kaupustelevalle, kielitaidottomalle ja häiriköivälle pummilaumalle annetaan vielä ilmaista terveydenhuoltoa ja maksellaan veromarkoilla kotimatkoja. Ei tällainen toiminta aja kenekään etuja. Ei edes näiden piruparkojen, jotka saavat osakseen vain halveksuntaa ja vihaa.
Toisaalta ei pidä jakaa ymmärrystä näille kukkahattu hyysääjillekään, jotka kuvittelevat olevansa suurempiakin humanisteja.

Asia on nimittäin niin, ettei tässä toteudu ns. yhdenvertaisuuslaki, jonka edessä suomalainen on alakynnessä.
-Ei tätä häiriötä voi sanoin kuvata. Se on kertakaikkiaan hirveätä, yksi asukaista luonnehtii tilannetta.
-Minkäs teet? Ei voi muuta kuin kärsiä.

Oma lukunsa ovat nuo pullojen ja tölkkien kerääjät. Romanialaiset ovat miehittäneet koko pääkaupunkiseudun puistot ja takapihat. Stadi pysyy näiltä osin siistinä. Tämä joukkio tappelee omista reviireistään ja tukkii pullojen keräyspisteet, mutta muuten heistä ei ole sanottavampaa haittaa. Tämä ryhmä tienaa, uskallan väittää, satoja, jollei tuhansia euroja viikossa. Näitä uutteria ja huomaamattomia puhtaanapitäjiä jopa sympatisoi.

Silloin kun romanialaispoliisi oli avittamassa Helsingin poliisia, roskasakki karsiutui luontevasti ja sai lähtöpassit. Käytännön jatkaminen olisi enemmän kuin suositeltavaa.

Tosin tässä vanavedessä pörräävälle  rikolliselle ainekselle Suomi on varsinainen satumaa. Näille jopa Suomen vankilaolot ovat paremmat, kuin elinolot kotimaassa.

2 kommenttia:

  1. Mielipide tämäkin. Synti että maa kantaa päällään näin huonohermoisia yksilöitä.

    VastaaPoista