PELASTUKSENA HÄTÄTILAHALLITUS JA UUDET VAALIT

SUOMEN POLIITTINEN KRIISI*****SUOMEN POLIITTINEN KRIISI*****SUOMEN POLIITTINEN KRIISI

Kataisen lähtö ei tullut loppujen lopuksi mitenkään yllätyksenä, mutta tervetulleena uutisena kylläkin. Eikä sekään ole epäselvää, että Suomi on ajautunut poliittiseen kriisiin. Vasemmiston irtaantuminen hallitusyhteistyöstä antoi jo osviittaa siitä, että valtiolaivan köli kolisee pohjakivissä. Silti Kataisen ilmoituksen ajankohtaa voi hämmästellä. Miksi juuri nyt, kun hallituksen tekemät "historialliset päätöset" ovat täysin levällään ja keskeneräisiä? Katainen moitti vasemmistoa jokseenkin suoraan, ettei näistä ollut vastuunkantajiksi. Katainen osoitti nyt omalla päätöksellään astua kokonaan syrjään politiikasta, ettei hänestäkään ole loppupeleissä tähän hommaan. Suomi on suoraan sanottuna tuuliajolla ja paras ratkaisu tilanteen korjaamiseksi on hätätilahallitus ja ennenaikaiset eduskuntavaalit. Nyt spekuloidaan Kataisen uudesta jobista ja seuraajasta. Turbulenssi ravistelee myös demareita. Se on ainakin varmaa, että juhannuskokkoja poltellaan täysin muuttuneessa poliittisessa klimaatissa.

Jaahas. Se oli sitten tässä. Ja vastuu siirtyy muiden kannettavaksi. Tämän pahemmin asioita ei voi saada solmuun, eikä valtiolaivaa keikutettua enempää. Oli Kataisen lähtösyy mikä tahansa, tosin tässä kohdassa täysin itsekäs ja loppuvastuuta välttelevä, olisin toivonut mieheltä pikkuisen enemmän asennetta. Ei Jyrki minään sankarina lähde. Eikä lähde Juttakaan. 

On esitetty, että Katainen havittelisi Eu-komissaarin virkaa. Hyvä. Työ ei vaadi kovinkaan suuria älyllisiä lahjoja, kuten Olli Rehn on kiistattomasti osoittanut. Kunhan pörräilee, pönöttää yhteiskuvissa ja heittelee opportunistisia ja suurin piirtein tilanteeseen sopivia kommentteja. Ja mikä parasta, vastuuta ei ole edes nimeksi, sen enempää kuin vaikutusmahdollisuuksiakaan. EU:ssa jylläävät ihan toiset voimat.  

Pääasia on, että Katainen ei pyöri enää täällä jaloissa. Tosin vaarana on, että hän saa harmia aikaiseksi Brysselistäkin käsin. 

Kataisen tilalle on hetimiten heitetty esille Henna Virkkusen, Jan Vapaavuoren, Alexander Stubbin ja Petteri Orpon nimet. No Orpo tipahti ja Risikko lähti kisaan.

Kotikokkausta harrastava Orpo säätää parhaillaan kansanedustajana ja Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Ainakaan näillä näkymin Orpo ei ole pahemmin töpeksinyt. Eikä hänestä ole juuri enempää sanottavaakaan. Ei muuta kuin, että kova on 45-vuotias köyliöläispoika touhuamaan poliittisesti. Luottamustehtäviä on piisannut. Jotenkin Orpo onnistui kuitenkin sähläämään sote-hommassa, mutta sillä ei nyt ole kovinkaan suurta merkitystä, koska koko homma on täyttä puuroa.

Jornalistiikkaa opiskellut opetusministeri Henna Virkkunen ei ole edes ylioppilas, mutta oli silti huolissaan lukiolaisten ruotsin kielen taidoista ja väitti, että korkeakoulujen kielten opetuksen voimavaroista kuluu jatkuvasti suurempi osa luokion ruotsista jääneiden aukojen paikkaamiseen. På så viset.

Virkkuselle on ollut tähdellistä muun muassa se, että  "Jyväskylän kouluverkko on suunniteltava niin, että lapset voivat turvallisesti kävellä tai pyöräillä muutaman kilometrin koulumatkan. Pyörätiet ja alikulut kuntoon siis. Koulujen pihat on muutettava autojen parkkipaikoista liikuntaa suosiviksi. Koulujen kerhotoiminta on viritettävä uudelleen."

Huhtikuussa 2009 Virkkunen otti kantaa kouluruokailuun. Hänen mielestään kouluruoka on muutakin, kuin pelkkää vatsantäytettä. "Ravitsemuksellisiin tavoitteisiin yhdistyy samalla tapakasvatus. Maksuton kouluruokailu on yksi niistä sosiaalisista innovaatioista, jotka Suomen koulujärjestelmässä herättävät kansainvälistä kiinnostusta."

Jyväskylän kaupunginvaltuustossa hän vaati vuonna 2006 Jyväskylän lähikirjastojen lakkauttamista Säynätsaloa lukuunottamatta.

Uskonnonopetuksesta keskusteltaessa Virkkunen ei nähnyt suurta tarvetta muutokselle, koska hänen mukaansa luterilaisuus on vahva pohja suomalaiselle yhteiskunnalle. Kuitenkin hän on pitänyt kaikille oppilaille yhteisesti järjestettävää uskontotiedon opetusta harkittavana vaihtoehtona.

Jos Virkkunen onnistuu kiipeämään puheenjohtajaksi, hän on vain herrojen sätkynukkena ja sanoo mitä käsketään.

Oikeustieteen kandi, reservin kapteeni ja elinkeinoministeri Jan Pellervo Vapaavuori on tunnettu kovana jätkänä. Vapaavuori on taitava vastuunvälttelijä ja selittelijä ja osaa varoa poliittisia sudenuoppia kuin ruttoa. Kun puhuu ympäripyöreitä, ei jää mistään kiinni.

Vapaavuorella on kokemusta myös siviilielämästä ja kiperistä tilanteista. Hän on juossut useita maratoneja, on eduskunnan moninkertainen golfmestari ja harrastaa kaikenlaista liikuntaa.

Vapaavuori tuomittiin 17-vuotiaana pahoinpitelystä kuukaudeksi ja 15 päiväksi ehdolliseen vankeuteen vuonna 1982. Vuonna 1984 Vapaavuori tuomittiin sakkoihin osallisuudesta varkauteen. Vuonna 2001 Vapaavuori tuomittiin rattijuopumuksesta 11 430 markan sakkoihin ja ajokieltoon.

Puheenjohtajana Vapaavuori potkii aisan ylitse ja tulee toteuttamaan omia visioitaan.

Nykyinen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Cai-Göran Alexander Stubb on sen verran tättähäärä, että on lähes mahdoton niputtaa miehen tekemiset muutamaan lauseeseen. Eri asia on, onko hän saanut mitään varsinaisesti aikaiseksi. Ainakin hän kannattaa homoseksuaalien adoptio-oikeutta ja on avoimesti sanonut kannattavansa myös Suomen Nato-jäsenyyttä.

On pakko hämmästellä mihin kaikkeen ihminen yltääkin, kun käyttää luovaa kapasiteettia. Tämä taannoinen Himas-raportti on lasten leikkiä brändityöryhmän visioille. Stubbin ja Jorma Ollilan johdolla työskennelleen ryhmän paras anti oli, että Suomen vedet olisivat suurilta osin juomakelpoisia vuoden 2030 kieppeillä.Jäseninä olivat johtaja Esko Aho, johtaja Paulina Ahokas, toimitusjohtaja Eija Ailasmaa, toimitusjohtaja Jukka Hienonen, johtaja Jan Hultin, toimitusjohtaja Mika Ihamuotila, professori Laura Kolbe, kirjailija, europarlamentaarikko Lasse Lehtinen, kansleri Ilkka Niiniluoto, johtaja René Nyberg, kirjeenvaihtaja Helena Petäistö, viestintäkonsultti Kirsi Piha, taiteilija Osmo Rauhala, urheilija Aki Riihilahti, toimitusjohtaja Kai Seikku, osastopäällikkö Petri Tuomi-Nikula ja kansliapäällikkö Erkki Virtanen."Alexander Stubb luonnehti kaverinsa raporttia briljantiksi. Se on hänen mukaansa perusteellinen ja yllätyksellinen. "Tämä ei ole mikään pönötysraportti, jonka kunnanjohtaja tuo viirin kanssa jollekin delegaatiolle", Stubb kuvaili.

Loppujen lopuksi raportin laatimisessa oli käytetty englantilaista imagokonsulttia, joka nyhti omasta panoksestaan monta sataa tonnia veronmaksajien rahoja.

Stubb yrittää puheenjohtajana hartiavoimin hilata Suomea Natoon ja hankkia irtopisteitä Kataiselle ja siinä sivussa itselleen. Kataisen kannalta Stubb olisi ihanteellinen puheenjohtaja ja pääministeri. Tässä parivaljakossa narsismi, vallanhimo ja totuuden venyttäminen kulkevat mukavasti samassa paketissa. Melkoisella varmuudella duo on maalaillut itselleen "briljantin" tulevaisuuden. 

Niin, että kovin on kapoiset hartiat Kataisen seuraajaehdokkailla, mutta suomalaisen politiikan värikartta on tämännäköinen. Sama ongelma on demareilla, persuista puhumattakaan. Huonosta materiaalista ei saa millään ilveellä hyvää joukkuetta. Seuraavat kuukaudet näyttävät oliko Kataisen "taimaus" kohdillaan.

Toisaalta tilanne antaa nyt pien- ja marginaalipuolueille tilaisuuden hämmentää vaalipakkaa. Uskoisin, että Muutos 2011-puolue vetää riveihinsä James Hirvisaaren lisäksi muitakin Soinin mollaamia jäseniä. Siitäkin on osviittaa katukyselyjen perusteella, etteivät äänestäjät ole enää niin vakuuttuneita mantroihinsa tukeutuviin luutuneisiin puolueisiin, vaan haluavat konkreettisesti katetta vaalilupauksille ja ennen kaikkea pikaista täysremonttia ja vaikuttamisen mahdollisuutta suuria päätöksiä tehdessä.

Virkamiehistä pullautettu hätätilahallitus antaisi poliittiselle sektorille nyt sen tarvitsemaa välituntia rivien kasaamisen ajaksi. Onneksi Suomen ei enää tarvitse kysyä Kremlistä lupaa hallituksen muodostamisessa.

Pääasia on, että valtioneuvostoon saadaan normaalilla maalaisjärjellä varustettuja ihmisiä, joille kansan etujen ja hyvinvoinnin uuttera ajaminen on pääasia. Toivoa sopii, että Suomi on menossa tästä lähtien avoimeen ja suoraan demoratiaan.