KIRJANURKKAUS:TÄTÄ KIRJAA SUOSITTELEN: Misha Glenny: Mc MAFIA, MATKA KANSAINVÄLISEEN ALAMAAILMAAN

Misha Glenny matkusti kolme vuotta ympäri maailmaa tutkimassa globalisaation pimeää puolta eli kansainvälistynyttä mafiaa ja sen toimintatapoja. Hän on muun muassa nauhoittanut asekauppiaiden puheita Ukrainassa, keskustellut gangstereiden, poliisien ja järjestäytyneen rikollisuuden uhrien kanssa ja selvittänyt samalla, ketkä hyötyvät eniten hämäräbisneksistä.

Kirjan tarinat ovat järkyttäviä ja yllättäviä politiikan ja pimeän rahan kytkennöistä. Osa niistä on myös makaaberilla tavalla hillittömiä. Kirja piirtää kuvan varjotaloudesta, jonka arvo saattaa olla jopa 20 prosenttia koko maailmantalouden arvosta.
Neuvostoliiton hajoaminen ja lännen rahamarkkinoiden vapautuminen loivat ennennäkemättömän alustan globaalille rikollisuudelle ja eri maiden häikäilemättömille rikollisjoukkioille, jotka ovat levittäneet lonkeronsa joka puolelle maailmaa, ja jotka käärivät satojen miljardien eurojen voittoja aseiden salakuljetuksella, huumebisneksellä, kaviaarilla, savukkeilla, viinalla, rahanpesulla, naiskaupalla, murhilla, väärennöksillä ja sadoilla muilla alueilla, missä laittoman rahan teko on mahdollista.
Seuraavassa ote kirjan tarinasta, jossa "värvääjä" saa houkuteltua moldovalaisen Ludmillan Israeliin hyväpalkkaiseksi "tarjoilijaksi" yökerhoon. "Täällä on todella hauskaa", ystävätär kujerteli Ludmillan korvaan. Ludmilla ei tiennyt, että langan toisessa päässä mafian ase oli tähdättynä Viktorian päähän.
Ludmilla ja kymmenkunta muuta tyttöä lennätetään Moldovasta Moskovan kautta Egyptin Kairoon ja sieltä aavikon yli beduiinisalakuljettajien avustuksella laittomasti Israeliin ja Tel Aviviin bordelliin.
"Kairossa jotkut egyptiläiset miehet veivät Ludmillan hotelliin, missä hän ja kymmenen muuta tyttöä odottivat kolme päivää. Aikaisin eräänä aamuna tytöt tungettiin maastoautoon, joka ajoi useita tunteja.
"Beduiinit ottivat meidät huostaansa ja veivät meidät heti luolaan"
Vaikka beduiinisalakuljettajien usein raportoidaan raiskaavan kuljettamiaan naisia tai pitävän näitä vankeinaan, jolleivät saa maksua kuljetuspalveluksistaan, Ludmillan tapauksessa tytöille annettiin vaihtoehto.
Jos he tarjoaisivat seksuaalisia palveluksia väliaikaisille vartijoilleen, "tytöt pääsisivät ulos, saisivat syödä kunnolla ja levätä. Ehkä kolme tyttöä suostui siihen, mutta minä en", Ludmilla kertoi.
Juuri kun he olivat lähdössä matkansa seuraavaan vaiheeseen, yksi epätoivoinen nainen yritti karkuun. "Beduiinit ottivat hänet kiinni ja ampuivat häntä polviin meidän edessämme".
Kuten knee-cappingin uhrit Pohjois-Irlanissa mainiosti tietävät, polveen ampuminen on yksi tuskallisimmista rangaistuksista mitä voi keksiä. Mutta tuon moldovalaisnaisen kohtalo oli vieläkin kurjempi.
"He vain jättivät hänet sinne erämaahan kuolemaan".
Yön pimeydessä matka jatkui maastoauton avolavalla pressun alla.
"Me ajoimme jonkin aikaa ja sitten meidät pakotettiin ryömimään aidan alta (Egyptin ja Israelin raja) yksi kerrallaan. Toisella puolella oli taas beduiineja meitä vastaanottamassa". (Tällä kertaa Ludmilla raiskattiin, tähän mennessä ties monennenko kerran matkan aikana)
Negevin pääkaupungissa Beersebassa olevassa hotellissa Ludmilla joutui esiintymään ostajaehdokkaiden edessä. Aluksi Ludmilla kieltäytyi riisuutumasta. Yksi miehistä katsoi hänät tiukasti: " Täällä ei tunneta sanaa kieltäytyä! Menikö perille!"
Kun hän pääsi perille Tel Aviviin, hän oli kulkenut moldovalaisten, ukrainalaisten, venäläisten, egyptiläisten, beduiinien, venäjänjuutalaisten alkuperäisten israelilaisten käsien kautta, joista puolet olivat uhanneet väkivallalla.
Hänen painajaisensa oli vasta alussa.

Glenny jatkaa:
Lyhyt opastettu kiertokäyntini Tel Avivin bordelleissa teki selväksi, että useimmille prostituoituna toimiville naisille iloluontoinen hutsu on tolkuton myytti.
Yhtä lailla se osoitti, miten leppymätön miehinen sukupuolivietti on. Retkeni aikana kaikkiin rotuihin, ikä- ja luokkaryhmiin kuhisi jatkuvasti bordelleissa. Juutalaisia niin maallisia kuin ortodoksejakin, palestiinalaisia sekä Israelista että Länsirannalta, massoittain amerikkalaisia, länsieurooppalaisia ja japanilaisia.
Heidän kasvonsa paljastivat, että he olivat selvinneet kaikista näiden palvelujen ostamiseen liittyvistä tunnontuskistaan, jos heillä koskaan niitä oli ollutkaan. Mahtaisiko kukaan heistä miettiä uudestaan, jos he kuulisivat noiden Ludmilan kaltaisten hyväksikäyttämiensä naisten tarinan.
Työpaikan ja ikimuistoisen lomailun sijasta Ludmilla suljettiin lukojen taakse asuntoonsa puoli seitsemältä aamulla. Puoli kuudelta iltapäivällä hänet käytiin hakemassa pizzaravintolan yläpuolella olevaan bordelliin. Siellä hänet pakotettiin työskentelemään kahdentoista tunnin "kovan kysynnän työvuorossa".
"Työskentelin seitsemän päivää viikossa ja jouduin palvelemaan jopa kahtakymmentä asiakasta työvuoron aikana", Ludmilla selitti. Tuo oli kauniisti sanottu. Tosiasiassa hänet raiskattiin kaksikymmentä kertaa illassa.
Kun Ludmilla onnistui karkaamaan ensimmäisen kerran, päivystävä poliisimies, joka sattui olemaan bordellin asias, palautti hänet sutenöörilleen. "Omistaja" pieksi hänet sitten henkihieveriin. Toisella kertaa karattuaan hän ilmoittautui toisessa kaupunginosassa. Tavanomaiseen tapaan häntä syytettiin laittomasta maahantulosta ja hänet sysättiin vastaanottokeskukseen useaksi kuukaudeksi, kun hänen karkoitusmääräystään käsiteltiin.

(Tytöiltähän viedään passit jo heti alkuvaiheessa)
Kun hän lopulta pääsi Moldovaan tyhjin käsin elinikäisine traumoineen, hän ei voinut palata kotiinsa, osaksi häpeän takia, mutta ennen muuta siksi, että hän pelkäsi joutuvansa uudestaan ryöstäjiensä käsiin.
Päivä sen jälkeen kun olin keskustellut Ludmillan kanssa, hänen tukihenkilönsä soitti ja sanoi unohtaneensa kertoa, että Ludmillalla oli nyt HIV. Ei liene yllättävää, ettei Moldovan tapaisessa maassa ole saatavissa yhdistelmäterapiaa."
Hänen elämäntarinansa on arkipäivää Moldovassa, Ukrainassa, Venäjällä, Egyptissä ja Israelissa.
Se on arkipäivää kaikkialla maailmassa. Ja enempi tai vähempi joka ikisessä maassa. Missä on prostituutiota ja seksiturismia on myös taustalla häärääviä kylmäverisiä, raakoja ja häikäilemättömiä pimeitä taustavoimia.
Kirjassa selvitellään myösVenäjän oligarkkien ja mafiosojen rikauksien alkuperä ja ns. nigerialaiskirjeiden, eli 419 huijauksen mekanismia. Huijaus on yksinkertainen. Jotta uhri-eli mugu, kuten heidät Nigeriassa tunnetaan-pääsisi kiinni sadun miljooniinsa, huijari vaatii jossain vaiheessa, että tämä maksaa usean tuhannen dollarin käsittelymaksun pankin "lakimiehelle". Tämän vuoksi 419-huijaukset tunnetaan myös etumaksupetoksina. Kun uhri on koukussa alkaa varsinainen lypsy.
Hollannissa toimiva Ultrascan Advanced Global Investigations, joka on erikoistunut paljastamaan 419 huijauksia on raportoinut, että kolmenkymmenenkahdeksan kehittyneen maan kansalaiset ovat myöntäneet hävinneensa yli kolme miljardia dollaria yksistään vuonna 2005.
Välillä kirjaa lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että Suomen valtiokin toimii kuin oligargit. Yhtä tekopyhästi. Mutta yhteistä omaisuuttamme ryöstäen.
Tämä kirja on ehdottomasti yksi kattavimmista alamaailman toimintatapoja kuvaava kirja. Misha Glenny on journalisti ja historioitsija. Euroopan ja Yhdysvaltain hallitukset käyttävät häntä neuvonantajanaan.

Misha Glenny. Useasti palkittu tutkiva journalisti.

MCMAFIA
Kirjan on suomentanut Jouko Vanhanen ja kustantanut Kustannusosakeyhtiö Tammi.
ISBN 978-951-31-3198-2

PS. Kirjassa selvitetään myös tämän tapauksen taustoja
http://www.hs.fi/ulkomaat/Miksi+Litvinenko+tapettiin/a1379523139878?ref=hs-hitaat-a-1