NATOLASKU SUOMELLE "ABOUT" 40 (!) MILJOONAA EUROA VUODESSA

Alexander Stubb on avoimesti Suomen Nato-jäsenyyden kannalla. Ja Stubb tullee todennäköisesti tekemään kaikkensa läntiseen puolustusliittoon liittymisen puolesta. Tämä tietäisi veronmaksajille (näin annetaan ymmärtää) rapiat 40 (!) miljoonan euron vuosittaista laskua puolustusmenoissa. Noin 20 miljoonaa menisi jäsenmaksuun ja loput henkilöstö- ja hallintokuluihin. Muiden asiaan liittyvien lisäkustannusten määrää voi vain arvailla. Nato-kysymys on melkoinen pähkinä purtavaksi.

Lopullista hintaa Suomen natopinssille voi vain arvailla, mutta vanhan kaavan mukaan vuosilasku liikkuu todellisuudessa vähintäänkin 200 miljoonan euron kieppeillä. Ja lisälaskua tulee jatkuvasti, koska kalustoa pitää uudistaa alvariinsa.

Tällä hetkellä Suomen puolustusmenojen osuus on noin 1,3 prosenttia valtion kokonaismenoista. Natoon liittyminen edellyttäisi menojen nostoa kahteen prosenttiin, joka hoituisi muun muassa puolustusmenojen kohdentamisella.
Yksi armeijan niistokohteista, arvioiden mukaan, olisi kertausharjoitusten lopettaminen muilta kuin Nato-tehtäviin osallistuvilta joukoilta.
Lisämeno kertyisi kansainvälisiin operaatioihin osallistumisesta ja armeijan materiaalien Nato-päivityksistä.

Lisää kuluja syntyisi Ulkoministeriön laskelman mukaan myös Naton vaatiman prikaatin verrallisen (noin 6000 henkilöä) joukon palkka- ja ylläpitokustannuksista.  Kuinka paljon, sitä ei UM:ssä ole pystytty vielä laskemaan, eikä päivittämään.
Nato haluaisi myös, että Suomi pitäisi noin 1200 miehen vahvuista kriisinhallintajoukoa, kun tällä hetkellä ulkomaan komennuksilla on ollut noin 700 henkilöä.

Vaikka korpraali Stubb (no, ansiottomia ylennyksiä on luvassa) kuinka lobbaisi tai nykyään hienommin ilmaistuna vaikuttajaviestittäisi, Natoon liittymisen ihanuudesta, se vaatisi taakseen eduskunnan kahden kolmasosan enemmistön.
Tässäkään asiassa kansalta ei tarvitse kysyä mitään. Nato-jäsenyys ei vaadi kansanäänestystä, vaan laajaa "kansallista tukea" jäsenyydelle. Eli siihen riittää suurten puolueiden tuki.
Käytännössä homma etenisi siten (edellyttäen, että Suomi päättäisi hakea jäsenyyttä), että presidentti Niinistö päättäisi asiasta valtioneuvoston ehdotuksesta ja eduskunnan tuella. Jäsenyysaikeesta ilmoitetaan Naton pääsihteerille, joka vie asian eteenpäin.

Näin Niinistö Natosta puheessaan Sälenissä Rikskonferens-seminaarissa 12.01.2014.
"Aktiivinen Nato-kumppanuus on tärkeää sekä Suomelle että Ruotsille. Meidän on myös syytä tehdä tiivistä yhteistyötä Nato-kumppanuuden kehittämisessä. Suomelle tämä on osa yhteistyövaraista turvallisuutta. Emme suunnittele Naton jäseneksi hakemista, vaikka jäsenyys säilyykin mahdollisuutena ratkaisuissamme. Suomelle on tärkeää pitää huolta koko maan uskottavasta puolustuksesta. Yleinen asevelvollisuus säilyy keskeisenä osana Suomen puolustusratkaisua.
Viime vuosina olemme rakentaneet myös Pohjolan alueellista turvallisuusyhteistyötä. Pohjoismainen puolustusyhteistyö Nordefco on edennyt ripein askelin. Keväällä toteutuva Suomen ja Ruotsin yhteinen osallistuminen Islannin ilmavalvontaan liittyvään harjoitteluun on eräs merkki tästä. Meillä on nyt myös suuntaviivat sille, miten Nordefcoa kehitetään lähivuosina. Tavoitteena on tiivistää muun muassa meri- ja ilmavalvontayhteistyötä, helpottaa harjoitusyhteistyötä sekä kehittää nopean toiminnan kykyä EU:n ja Naton puitteissa. Kriisinhallinnassa pohjoismainen yhteistyö tuo useimmiten operaatioon jotain lisää. Viimeisin esimerkki tästä on panoksemme Syyrian kemiallisen aseen kyvyn hävittämiseen."

On selvä, että Niinistön on taiteiltava diplomatian äärirajoilla tässä Nato-kysymyksessä. Asiaa ei tee helpommaksi, jos "pääministeri" käyttäytyy kuin labradorinnoutaja ja kouhkaa ympäriinsä korpraalin natsat kaulassa Nato-mielipiteidensä kanssa. Ilman sen suurempaa tietämystä maan sisä- tai puolustuspolitiisista strategioista.
Varsinkin nyt, kun Moskovan kanta Naton laajentumisesta on tullut selväksi Ukrainan tilanteen myötä.

Tilanne on suomeksi kiikkerä. Asian käsittelyn uskottavuutta ei lisää sekään, että puolustusministeri Carl Haglund on sivari. Jotenkin kaipaisi, että Stubbilla ja Haglundilla olisi oikeaa pers´tuntumaa armeijan hommista.
Joka tapauksessa kissa on nostettava pöydälle ja maassa on käytävä perusteellinen, päivän tasalla oleva Nato-keskustelu.
Nato-kelkassa pyöriminen ei kustannuspoliittisesti ole iso menoerä, mutta sen oheisvaikutukset, etenkin haitat, saattavat nousta köyhälle maalle hyödyn edelle. Niin ulko- kuin kauppapoliittisesti. Mielestäni asiaa ei pidä kuitenkaan pohtia vanhaan tyyliin "mitä mieltä Kremlissä ollaan", vaan täysin businessnäkökulmasta.

Ei kuulu venäläisille, eikä muillekaan, miten itsenäinen maa asiansa järjestää. Oli se sitten puolueettomuus ja oman armeijan ja puolustuskyvyn ylläpitäminen tai liittoutuminen johonkin suuntaan.

Kaikella todennäköisyydellä maailma on ajatumassa 1960-luvun "kylmän sodan" asetelmiin, joten ei olisi väärin, jos Suomikin -muiden tavoin- yrittäisi hyötyä tilanteesta ja vetää oikeasti himaanpäin. 

Hyvällä tsägällä Suomi voisi korvata Venäjän kaupan todennäköisen menetyksen puolustustarvikkeiden ja kyberkrääsän valmistamisella ja myymisellä Nato-kumppanuusmaille. Luulisi elektroniikka- ja it-inssien pyöräyttävän helposti hittituotteen tähän saumaan. Kuten tunnettua, armeijakalusto, erikoiskapineet ja nippelit ovat pirun kalliita.

Jos Suomi jäisi vain pelkäksi franchise-yrittäjäksi puolustusliittoon, jonka hyllyt täytetään jenkkikrääsällä, tarjous ei ole kiinnostava. Pelkästä Nato-logosta maksaminen ei ole hyvää liiketoimintaa. Varsinkaan, kun Nato-lipun heilutteluun ei sisälly varsinaisia konkreettisia etuja ilman lisäneuvotteluja.

Suomen erityinen geopoliittinen asema pelkästään vaatii perusteellisesta aprikointia puoleen, jos toiseenkin. Samalla pitäisi myös selvittää venäläisomistusten merkitys ja venäläisväestön asema aiheen tiimoilta.
Asiat huomioon ottaen olisi viisasta järjestää kansanäänestys. Ei ole oikein, jos asiasta päättää eduskunta, jolla ei tunnu olevan kovinkaan suurta kansan luottamusta tällä hetkellä. 
    

KOKEISTA KUKIN ON KUMMEMPI

En tiedä ainuttakaan maata maailmassa, missä televisiosta suolletaan yhtä paljon kokki- pulla- tai kakkuohjelmia kuin Suomessa. Ihan niin kuin tässä ei osaisi pistää suuhunsa murua ollenkaan. Vika ei ole kokkien, vaan idioottimaisten ohjelmajohtajien ja tuottajien arviointikyvyssä. Ja kenelle nämä ohjelmat on oikein suunnattu? Uusavuttomille, jotka eivät osaa keittää edes teevettä, eivätkä opi? Vai kotikokeille, jotka osaavat pinota lautaselle poikittain kaksi kälystä lihapalaa ja rucolaa? Vai niille, joilla ei ole varaa syödä muuta kuin makaroonilaatikkoa ja valmispitsaa?

Rikun ja Tunnan Mad Cookissa oli informatiivista otetta. Ehdottomasti kaikkien kokkiohjelmien isoisoisä.

Tässä tätä mämminvääntäjien ylenpalttista antia:

Britannian ja Suomen parhaat leipomot ja leipurit. Tomi Björkin kokkikoulu ja Tomin keittiö, Miss Suomi kokkaa Suolasta sahramiin, 24 kitchen Teemu Laurel, Kalle, Chef on the Beach, Neljän tähden illallinen, Arvostele mun illallinen, Gordon Ramseytä monessa paketissa, Jyrki Sukulaa monessa versiossa, Saaristokokkaamista a´la Syrjänen, Sikke Sumaria, Laila leipoo, Ranskalaista ruokaa, Nopeaa ja herkullista, Turkkilainen herkkukokki, Portugalin makuja, Makumatkoja sinne sun tänne, Huippukokki lähtee maalle, Kokin vapaapäivä, Master Chef, Makuja ja elämää, Voita ja sokeria, Mummojen parhaat reseptit, Kuppilat ja hotellit kuntoon eri maissa, Jamie Oliveria Italiassa, Britanniassa, Amerikassa jne., Mitä tänään syötäisiin?, Kokki reissussa, Herkkuja savannilla, Norjalaista ruokaa, Skandinavian herkut, Pohjoiset herkut, Nikki ja Henkka Amerikassa, Anthony Bourdain, Makoisat kilometrit, Kapinakokki, Sara Suihkulähde, Kalasta ja kokkaa, Olet mitä syöt, Koko Ruotsi leipoo, Kuuluisat kuppilat, Kurjat kuppilat, Maailman oudoimmat kuppilat, Helppoa ruokaa, Kaappaus keittiössä, Grilli kuumaksi, Valentinen villit herkut, hollantilaista kokkia ja niin edelleen.

Näistä mättäjäisistä saa paniikkikohtauksen. Ihan niin kuin maailmassa vedettäisiin safkaa viimeistä päivää. Vähän sama tunne kuin silloin, kun jääkaappi ammottaa tyhjyyttään. Koko ajan on ihan helvetillinen nälkä.

Nyt olisi mukava tietää, mistä nämä raaka-aineet herkkupöytään ovat peräisin. Mitä lannotteita ja rehuja käytetään ja mistä vesistä äyriäiset ja kalat ovat peräisin. Infoa mausteista?

Kannan korteni kekoon ja pistän tämän:

http://jormakalliokoski.blogspot.fi/2013/08/paholaisen-hillo.html    

EI TULLUT "ARABIKEVÄTTÄ", EI RIITÄ KYYKYTYS VIELÄKÄÄN

Päivitetty versio!

Kyllä se vain on niin, että tätä kansaa saa kyykyttää mennen tullen. Some-näkyvyyttä saanut Nyt saa riittää- mielenosoitus keräsi parhaimmillaan ehkä parituhatta -toisten arvioiden mukaan noin 700- päätä Eduskuntatalon edustalle. Valjuksi nukahtaneen mielenosoituksen anarkistisin pläjäys oli, kun poliisi suihkautti pippurisumutetta parin neitokaisen silmille ja parlamentin portaille lennähti muutama kaljatölkki. Viranomaisia eli valtiovallan edunvalvojia oli kyllä paikalla ylimitoitetusti. Mellakka- ratsu- ja järjestyspoliiseja riitti joukkueellisen verran.

Ja jos näin tyhmä jalankulkija ja eläkeverolainen voipi kysästä, että onko tosiaan mahdollista, että mm. ministerit Berner ja Sipilä todellisuudessa pystyvät pitämään kymmenet firmansa ja osakkuutensa totaalisen ulkopuolella, niin ettei kukaan tuttu, sukulainen tai lähiomainen mitenkään hyödy ministerien asemasta? 

 Kansa (työnantajat), veronmaksajat ja äänestäjät haluavat tietää juurta jaksaen kaikki kytkennöt ja niin henkilöihin kuin yhtiöiden saamiin etuuksiin ja mitä kautta ne ovat tulleet ja ketkä ovat homman takana.

Ps. Onko Suomessa oikeasti valtakunnan syyttäjä olemassa? Edellinenhän osoittautui rikolliseksi.

Ei laske vuokrat, ei kohene ostovoima, eikä mitään muutosta tule. Eikä ole näköpiirissäkään. Mihinkään. Paskemmaksi menee. Antaa olla. Jengiä ei kiinnosta pennin vertaa yhteisvoima. Jotenkin jäi sellainen tunne, että kansanedustajat, siis meidän duunarit,  kurkistelivat Eduskuntatalon ikkunoista ja totesivat, ettei mitään hätää, höpistään jatkossakin näitä omia liturgioita.

Ei huvita tämän enempää haastellakaan. Helvetin kylmä viimakin siellä oli.

Tässä Antti Halosen kuvassa "Mikroanarkiaa" on tiivistettynä koko "suurmielenosoitus". Monesta tämä oli hyvä alku. Olkoon niin, mutta tosiasia on, että meillä on noin 600 000 todellista työtöntä tai olemattomasti työllistettyjä ja toiset 600 000 köyhyysrajan tuntumassa kitkuttelevia ja jatkuvasti köyhtyvä keskiluokka ja tähän vanhukset ja eläkkeellä olevat päälle, minusta alku ei ollutkaan niin hyvä.

Olisin ajatellut, että vähimmillään tilaisuus olisi kerännyt noin 10 000 henkilöä, mutta sokea luottamus poliitikoihin ja arkuus pitävät kansalaiset loitommalla.

Seuraavaan tilaisuuteen olisi mielekästä saada ay-väen tukea, homojen ja lesbojen tukea, pienyrittäjien tukea ja ylipäätään niiden läsnäoloa, jotka tajuavat nykysuuntauksen vaarallisuuden. 

Seuraavasta mielenosoituksesta pitäisi muotoutua suomalaisten yhteinen, epäpoliittinen -ainakin aluksi- kannanotto ja selkeä vaatimus, ettei nykymeno pelitä.

https://www.facebook.com/groups/10011708906/https://www.facebook.com/groups/10011708906/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kauko_Juhantalo 

 https://fi.wikipedia.org/wiki/Kauko_Juhantalo

LOBBAUS MUUTTUI VAIKUTTAJAVIESTINNÄKSI

Nykyään suuressa huudossa olevan "vaikuttajaviestinnän" välineiksi määritellään aamukahvit, tapaamiset, verkostoitumistilaisuudet, teemapäivät, illalliset, kuulemiset, asiantuntijalausunnot, tutkimusten julkistukset ja ylipäätään rajatun piirin kanssakäyminen. Suomeksi, kyseessä on vaikuttamista ilman julkista keskustelua, koska mediassa "asia" hukkuu uutistulvaan, herättää kielteistä keskustelua, saa vastustajat liikkeelle ja on vältettävä ikävää julkisuutta.

Toisinsanoen kyseessä on lobbaus, poliittinen kähmintä ja hyvä veli-järjestelmän ylläpitäminen ja tämähän johtaa korruptioon ja nepotismiin. Jos hyvä veli-verkosto ajaa kohtuuttomia keskinäisiä etuja tai toiminta muuttuu salaiseksi, normaalin yhteistyön raja ylittyy. Esimerkiksi  aikaisemmin kovassa nosteessa ollutta Alexander Stubbia voi pitää Naton superlobbarina.

Vaasan yliopiston professorin Ari Salmisen mukaan Suomessa on paljon korruptoituneita verkostoja. Hänen mukaansa verkostoja voisi torjua avoimuutta lisäämällä. Salmisen ja Venla Mäntysalon tutkimus aiheesta kertoo, että yksityisen edun tavoittelu käyttämällä väärin toimivaltaa ei ole häviämässä.
Salmisen mielestä tarvitaan tiukempia sanktioita ja ennalta ehkäiseviä eettisiä ohjeita. Myös julkisella keskustelulla on merkitystä, Salminen on painottanut.

Astutaan nyt satunnaiselle polulle, jolla pysyminen olisi työlästä ilman internetin suomaa mahdollisuutta, jumalalle tästä kiitos.

Arvontaviisari osoitti Kokoomukseen. Tämä Kataisen ja Himasen kotiinpäinveto oli vain pientä pintanukkaa, kun lankakerää pyörittää, avautuu ihan uusia ikkunoita.
No niin.

Sitten puolueen ns. "sisäpiiri", johon kuuluvat Kataisen lisäksi Alexander Stubb, Taru Tujunen, Henna Virkkunen, Ben Zyskowicz, Kimmo Sasi, Olli-Pekka "UMTS-sählä" Heinonen, Kataisen EU-asioiden erityisavustaja Juha Romakkaniemi. Romakkaniemihän tuli tutuksi Kataisen Kokoomusnuorten kokouspöytäkirjojen väärentämisjupakassa, josta ei kuitenkaan nostettu syytettä, koska tekoa pidettiin niin lievänä. Kataisen erityisavustajana toiminut Jussi Kekkonen, joka siirtyi viestintäyritys Miltton Networksin toimitusjohtajaksi ja Jyri Häkämies, joka puolestaan otti vastaan Elinkeinoelämän keskusliiton toimarin homman.

Ja tietysti Jan Vapaavuori tulevana mahdollisena überindententtinä (ylipormestarina) kuuluu entistä näkyvämmin ja tiiviimmin tähän klubiin.

Lisää Kokoomuksen pyramidia:
Timo Jaatinen on Metsäteollisuus Ry:n TJ, Elina Ussa on Panimoliiton pomo, Ilkka Oksanen pyörittää Suomen suurinta laillista huumediilereiden ryhmittymää eli Apteekkariliittoa, Mika Nykänen on Teknologiateollisuus Ry:n johtaja, Piia-Noora Kauppi säätää Finanssialan Keskusliittoa ja Tatu Rauhamäki Uudenmaan liittoa.
Plus heidän kaverinsa ja kaverien tutut. Puolueen ravintoketju ulottuu moninaisena ja laajalle yhteiskunnan eri sektoreille, mutta pysähtyy -olen siitä varma-  ennen kuin päästään tavis-tasolle.
Joko rupeaa valkenemaan?

Pelin henki
Kurkistetaan tähän Mathias Järnstömin vuonna 2001 perustamaan PR-toimisto Milttoniin ja sen tytäryhtiö Miltton Networksiin. Toimitusjohtaja Jussi Kekkonenhan jo bongattiin aiemmin. Yrityksen palkkalistoilla on Jutta Urpilaisen erityisavustaja Matti Hirvola ja Mari Kiviniemen pääministerikauden erityisavustaja Anna-Mari Vimpari. Poliittista liennytystä siis yli puoluerajojen.
Tuoreena tulokkaana remmiin on tullut filosofian maisteri ja Persujen mollaajana kunnostautunut politiikan toimittaja Mari Kamaja, jonka vastuualueisiin kuuluu vaikuttajaviestinnän suunnittelua, tutkimuksia ja analyysejä.

Vaikuttajaviestinnän strategioihin kuuluu sloganien keksimistä poliittisille asiakkaille, uusien käsitesanojen lanseeraamista, imagokäyttäytymistä ja näyttäviä rekrytointeja uskottavuuden lisäämiseksi, mutta taustalla ovat vanhat metkut: lobbaus, kähmintä ja hyvä veli-suhmurointi.
En näe juurikaan eroja tässä sulle-mulle meiningin ja kohutun WinCapitan toimintatapojen välillä. Ongelma on siinä, että Suomi on kovin pieni maa poliittisen pyramidin pyörittämiseen.

Pääpelureiden määrä pysyy lähes vakiona ja uutta luottoporukkaa on hankala löytää, ja kun hommat tipahtavat alvariinsa pieneen piiriin, kansaa rupeaa tympimään.

Tämän poliittisen tivolin yläpuolella pyörii rahamaailma omine lonkeroineen ja intresseineen. Globaalit yhtiöt määräävät tanssin tahdin. Poliittinen aparaatti on muuttunut nykyisellään rahamaailman käsityökaluksi, jolla rustataan lait sellaisiksi, että napamiehet ja naiset tienaavat, mutta eivät joudu missään vaiheessa vastuuseen laittomimmistakaan saati epämoraalisimmistakaan teoista. Ei yhteiskunnalle eikä alaisilleen.

Ainoa asia mihin nämä mahtavat kaveriorganisaatiot eivät voi vaikuttaa, ainakaan vielä, on some-viestintä. Se elää omaa elämäänsä kuin kaksipäinen käärme.
Esimerkiksi jokainen voi halutessaan ja lyömällä pärekuivia euroja käteen ostaa vaikkapa Facebookista niin paljon tykkäyksiä, kuin haluaa.

Milttonin tärkeimpiä tehtäviä, niin eihän se ole jäänyt epäselväksi, että veromarkoista kerätystä puoluetuesta osa menee viestintään, on saada asiakkaalleen maksimaalinen näkyvyys.
Jussi Kekkonen pitää huolen siitä, että Kokoomus pysyy ykköspesällä ja puoluetoverit siitä, ettei Jussilta lopu leipä.

     Politiikan tekijöiden suosikkilista: Omaiset, sukulaiset, ystävät ja tuttu pankinjohtaja-

Tämä toiminta nostaa esiin tietysti kysymyksiä:
Saadaanko lobbauksen kautta parempia päätöksiä?
Onko kyseessä vain keskinkertaisia toimijoita?
Onko päätöksentekijällä kyky tunnistaa parhaat ratkaisut?
Kenellä on eniten resursseja ja valmiutta vaikuttajaviestintään eli lobbaukseen ja mistä ja miten nämä resurssit on hankittu?
Saadaanko vain keskinkertaisia päätöksiä (siis alamaisten kannalta katsottuna) keskinkertaisella informaatiolla?
Mitkä ovat lobbarin henkilökohtaiset intressit? Laillisuuden ja laittomuuden erottaminen?
Voidaanko antaa eettistä oheistusta, jos etiikka on muutenkin hakusessa?
Säilyykö päätöksenteko päättäjällä, vai onko se mahdollisesti luovutettu muualle? Lobbareille.

Rinnakkainen polku

Minusta on mielenkiintoista havaita, kuinka vaivattomasti eräät ihmiset osaavat istua monella pallilla, ja että heidän lonkeronsa ulottuvat kaikkialle. (Berner, Sipilä etc. Samoin useissa eri valiokunnissa ja yhtiöiden hallintoneuvostoissa)

Nyt kun näitä yllämainitulle alalle orientoituneita mainostoimistoja on ravisteltu tyhmillä eettisillä kysymyksillä perustettiin kiireenvilkaan Edunvalvontafoorumi, jonka puheenjohtajaksi valikoitui Matti Saarinen sijoittaja-viestintätoimisto Kreab Gavin Andersonin hallituksen puheenjohtaja. KGA on alansa suurimpia.

Mukana keskeisessä toiminnassa ovat viestintäjohtaja Reija Hyvärinen parlamentaarisen tiedonvälityksen kehdosta, YLE:stä, kaikille televisiosta ja politiikasta tuttu Lasse Lehtinen miehen omistaman firman Firma Brutto Oy:n kautta ja entinen YLE:läinen Jarmo Hyytiäinen Suomen Yrittäjät Ry:stä.
KGA:n leipiin konsultoimaan on palkattu mm. aamutelevision Jälkiviisas ja varsin joviaali Jan Erola.

Edunvalvontafoorumiin voi liittyä jäseneksi kuka tahansa, liittymis- ja jäsenmaksu vuodessa on 500 €. Tiedotteessa kerrotaan avoimesti, että jäsenmaksun voi maksaa Lehtisen Firma Brutto Oy:n tilille.
Jokainen tässä jutussa ja hämähäkinseitissä esiintyvä henkilö vannoo avoimuuden nimiin.

Tässä oli vain pintaraapaisu Kokoomuksen kiemuroista. Jokaisella puolueella on tietysti omansa. Ja kuten tarkkaavaisempi havaitsi, loikintaa on yli puoluerajojen ja kun eduskunnan salin ovet laitetaan kiinni, yhteisiä iltoja ja linjatapaamisia pidetään muuallakin kuin "omissa porukoissa".

Minusta tästä puuhastelusta tulee mieleen "kettu kanalan vartijana" kansanviisaus.
Miten tämä homma pitäisi sitten hoitaa käytännössä oikein ja oikeudenmukaisesti? En tiedä. Ehkä pitää kutsua jeparit paikalle.
Henkilökohtaisesti voisin ottaa vastaan vaikka pätkätyönä hyväpalkkaisen konsultointihomman. Koulutukseltani olen uimamaisteri.

TULIPA OUTO ASSOSIAATIO - EUROVAALEISTA

Assosiaatio tai mielleyhtymä viittaa yhteyteen konseptuaalisten entiteettien tai mielikuvien välillä joka aiheutuu mielikuvien samankaltaisuudesta tai mielikuvien läheisyydestä tilassa tai ajassa. Assosiaatiota käsitteli jo Plato ja Aristoteles erityisesti liittyen peräkkäisiin muistitapahtumiin, ja sen käsittelyä jatkoivat filosofit kuten John Locke, David Hume, David Hartley, James Mill, John Stuart Mill ja Alexander Bain. Assosiaatio on käytössä modernissa psykologiassa esimerkiksi ehdollistumisessa ja muistin neuroverkkomalleissa.

Tässä rupeaa vissiin oikeasti viheltämään päässä. Sitä voisi äkikseltään ajatella, että mahtavaa, eurovaalit tulossa, pääsee vaikuttamaan! Mutta ei. Mieleen tulee vain apinat ja posetiivari.
Jotain neuropsykologista oireyhtymäähän tässä ilmiselvästi potee. Ei muuta kuin hakemaan kallonkutistajalta reippaana taistelunappi ja vaaliuurnalle. Äänestysflabari tuli jo tänään. Mutta sitä ennen:

Toivottavasti homma pysyy yleisellä tasolla ja osoituksena kansalaisten tyytymättömyydestä Arkadianmäen touhuun. Eri interessiryhmien ja poliittisten agendojen lanseeraus ja turha keuliminen vie pohjan pois koko hommalta.

Puhtaimmillaan tässä tapahtumassa eri kansalaisryhmät, etniset ryhmät ja seksuaalivähemmistöt ja ammattiliittojen jäsenet näyttävät joukkovoimansa.

Ensin liikettä, sitten päämäärä, sanoi bernsteinilainen.  

HELLSINKI

Helsinkiä kutsuttiin joskus jopa Pohjolan valkeaksi kaupungiksi ja Itämeren Helmeksi. Ihmettelen nyt, että minkähän vuoksi. Myönnän toki, että Suurkirkko, Uspeski, Pohjois- ja Eteläranta, Havis Amanda voivat joidenkin mielestä olla turistivetonauloja, ja mielenkiintoisia kuvauskohteita, mutta minun mielestäni ei. Aurinkoisen sään innoittamana piti kävellä pieni reitti. En tiedä onko tässä jo pää jotenkin nyrjähtänyt tämän maan poliittisen ja yhteiskunnallisen rappion takia, ja serotoniini ja dopamiini-ryöpsähdykset kuljettavat aivoihin vain paskaa. Tältä Stadi nyt kuitenkin näytti, kun ei hakemalla hakenut kuvallista nirvanaa.

Kauppatorin vilinää ja vilskettä. Arkenahan tilalle tulevat pesemättömät oranssit pressut. Tulee jotenkin Sortavala mieleen.

Pääsiäistarjontaa. Nythän pitäisi olla Jessen ylösnousemuksen aika ja bileet kovimmillaan...

Eteläinen rantaboulevardi, lämpötila +18 C.

Roskis siisteimmästä päästä. Jos laittaisin tähän viereisen pöntön, sitä pidettäisiin provokaationa.

Pääkaupungin suosituimpia rantakahviloita.

Eteläranta. Tässä pitäisi palaa ikuinen tuli hukkuneiden merimiesten muistoksi, mutta kaasu on vissiin loppu.

Turistien suosima Espa. Jossakin takavasemmalla on ränsistynyt lippakioski, jota Museovirasto suojelee kynsin ja hampain.

Supersuosittu Mattolaituri Etelärannassa.

Maailmanpyörä nousemassa aikanaan Guggenheimin tilalle. Hyvä, jos sen huipulta näkee edes kattoja. Natomaa Turkin hävittäjä kolme päiväisellä vierailulla puolueettomassa Suomessa.

Nykyään venäläisten omistama telakka Hernesaaressa.

Perinteinen paistettujen silakoiden Mekka. 

Näin. Kyllä keväinen pääkaupunkimme on parhaimmillaan.
Helsingin kaupunki on tiedottanut seuraavaa:
Euroopan parlamentti on julkaisut tutkimuksen helmikuussa Euroopan kaupunkien Smart City-kehityksestä. Helsinki on valikoitunut 468 kaupungin joukosta kuuden kärkikaupungin joukkoon.  Kuuden  kärkikaupungin; Helsingin, Amsterdamin, Barcelonan, Kööpenhaminan, Manchesterin ja Wienin toimintaa analysoidaan raportissa tarkemmin.
Tutkimuksen mukaan Helsingin Smart City -kehityshankkeissa rohkaistaan kehittäjiä käyttämään hyödyksi kaupungin avaamaa avointa tietoa kehittäessään palveluja ja sovelluksia kaupunkilaisille. Suurin osa paikallisista hankkeista tähtää julkisen tiedon avaamiseen tai kansalaisten osallistamiseen. Smart City -palveluja testataan Helsingin seudulla osana kaupunkilaisten päivittäistä elämää.
Helsinki Region Infoshare -palvelua kehutaan uraauurtavaksi palveluksi avoimen kaupunkidatan saralla, myös kaupungin päätöksenteon avaaminen ja Helsingin kaupunkiyhteisön osallistaminen ja kehittäjäyhteisöportaali  on nostettu keskeisesti esille tarkastelussa.
Raportti tarjoaa taustatietoa ja suosituksia sekä pohtii älykkään kaupungin (Smart City) käsitettä. Raportissa punnitaan myös, miten tämänhetkiset Smart City -hankkeet vastaavat komission Europe 2020 -kasvustrategian tavoitteisiin.

En jaksa enää henkilökohtaisesti innostua koko datajournalismista, enkä sen koukeroista, enkä varsinkaan halua -jos ryhtyisin tutkimaan asiaa- päätyä sellaiseen lopputulokseen, että veromarkkoja on taas syydetty mitä kummallisimmille tahoille ja mitä oudoimmilla verukkeilla ulkomaisille konsulteille.  Mutta niitä joita kiinnostaa, lankakerä kannattaa avata allaolevista linkeistä:
http://www.hel.fi/hki/helsinki/fi/uutiset/kuuden-joukossa

http://www.hri.fi/fi/category/ajankohtaista/#top

MOOSES ON MOOSES

Suomalaisen yhteiskunnan henkinen ja taloudellinen rapakunto puhuttelevat. Ja käsitteet kuten sosiaalidarwinismi ja uusliberalismi. On tähdellistä ruotia ja pohtia, ketkä ja mitkä tahot hinasivat Suomen Euroopan Unioniin? Ja miksi? Miksi nykypäivän ihminen on taipunut tuhokapitalismin edessä? Ja miksi Paavo Lipponen ei osaa olla hiljaa.

Ihmettelen jatkuvasti, miksi Suomen piti ylipäätään liittyä EU:iin, luopua markasta ja siirtää päätöksentekoa Brysseliin? Suomella oli hyvät kauppasuhteet entuudestaan, jotka eivät ole kohentuneet yhtään. 

Pikemminkin jäsenyys on heikentänyt Suomen asemaa ja etenkin vientiteollisuutta. Markan säilyttäminen olisi mahdollistanut devalvaation ja vientiteollisuuden elinkelpoisuuden.

Itsenäisyyspuolueen (En ole puolueen jäsen, enkä sen lobbari) sivustolta löytyi koottuja perusteluita EU:in ihanuudesta.

Nostan tässä ihan lonkalta Lipposen nimen esiin.

Paavo "so what" Lipponen oli yksi uutterimmista EU: iin hissaajista. Rahaministeri Arja Alho syytteli Lipposta uusliberalistisen talouspolitiikan ajamisesta. Niin tai näin, mutta jotenkin tällä intohimoisella vesipalloilijalla tuntuu olevan varsin vääristynyt minäkuva ja käsitys ainoalaatuisista valtiomieskyvyistään.

Vaikka ns. asiantuntijaraati valitsi 2013 molemmat Lipposen hallitukset parhaiksi hallituksiksi sitten vuoden 1987 jälkeen, rohkenen kyllä vahvasti epäillä raadin osaamista.

Minulle ei oikein menee jakeluun sekään, että Lipponen, työväenpuolueen miehenä, osallistui Bilderberg-ryhmän kokoukseen vuonna 2000 Brysselissä.

Paavo Lipponen joutui viimeisimmällä pääministerikaudellaan eduskuntavaalien alla maaliskuussa 2003 poliittisen kohun osapuoleksi Anneli Jäätteenmäen (kesk) tuotua julkisuuteen pääministerin keskustelut Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin kanssa Washingtonissa 9. joulukuuta 2002. Siitä alkoi Irak-skandaaliksi tai Irak-vuodoksi nimitetty tapahtumasarja.

Lipponen kertoi presidentti Tarja Halosen ja Venäjän johdon keskusteluista 2004 Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläälle. Lipposen keskusteluista USA:n lähettilään kanssa nousi kohu, kun Venäjän tiedotusvälineisiin oli vuotanut Wikileaksin kautta tietoja asiasta. Lipponen kommentoi paljastusta sanoin "so what". Oikeuskanslerille tehtiin helmikuussa 2011 kantelu aiheesta. (Kantelu ei tietenkään johtanut mihinkään)

Lipposesta oltiin kaavailemassa Suomen EU-presidenttiehdokasta vuonna 2009. Häntä ei kuitenkaan valittu virkaan. Tappionsa jälkeen Lipponen vertasi pyrkimyksiään elokuvasankari Indiana Jonesin elokuvaan Indiana Jones ja viimeinen ristiretki. 

Ja sitten yltiösinnikäs Lipponen ilmoitti ryhtyvänsä SDP:n ehdokkaaksi presidentinvaaleissa vuonna 2012, mutta SDP:n jäsenäänestyksenä pidetyssä esivaalissa syyskuussa Mooseksen karisma ei purrut, ja hän sai vaivaiset 6,7 % äänistä, sijoittuen viidenneksi. Tapahtuneesta traumatisoituneena, Lipponen ei ole osannut pitää suutaan kiinni, vaan purki traumaansa joka mediassa.

On tämä Iso-Paavo aika sälli mieheksi. Vuonna 2007 Vladimir Putin myönsi Pavelle Ystävyyden kunniamerkin. Lipponen on myöntänyt hääräilleensä myös muinaisen DDR:n pahamaineisen salaisen poliisin Stasin leivissä. Olivat kuulemma manipuloineet nuorta Lipposta.

Välillä tätä Lipposen toimintaa ja elämänkaarta pohtiessa mieleen tulevat Kalle Kustaa Korkin ja prinssieversti Pekka "pirskatti" Lipposen seikkailut.

Onpa Lipposen arveltu operoineen myös entisen Neuvostoliiton KGB:n riveissä. Entisen suurlähettilään Alpo Rusin mukaan Lipposella olisi ollut peitenimi, koodi ja avattu operaatio KGB:ssä.

Vähän outoa -minusta- tämä Lipposen pendlaaminen, mutta en muutenkaan sisäistä näitä henkimaailman hommia.

Ja toisekseen, ei minulla ole mitään erityisen pätevään syytä vähätellä Lipposta. Olisi ollut kansan asialla eikä monetaristien tsupparina. Koko ukkeli, vaikka onkin päätä pidempi muita, on tavallaan demarien vastine Paavo Väyryselle. Oli hirveä hinku päästä pressaksi, mutta kun ei natsaa millään eikä voi mitään. Kipposen mielestä kansa on tyhmää.

Lipposen ansioksi tässä EU-asiassa lasken kuitenkin sen, että hän tuputti Brysselissä Pohjoisen ulottuvuuden merkitystä. Valitettavasti sille ei lotkautettu korvaakaan, mitä nyt Suomen ensimmäisen puheenjohtakauden puolivälissä EU:n silmäätekevät käväisivät Saariselällä roiskaisemassa loimulohet napaansa. 

Tämä merkkitapaus jäi eurooppalaisessa mediassa vähälle huomiolle, koska samaan aikaan sattui Istanbulin tuhoisa maanjäristys ja vei lehdistön kaiken tarkkaavaisuuden Bosborinsalmelle.

Aamen.