Korpraali Stubb heittää keskusteluun asetelman: "Jos minun pitäisi valita Kiinan, Itäblokin ja Yhdysvaltain talousjärjestelmien välillä, niin kyllä se silloin ja ehdottomasti on Yhdysvallat."
Ihmettelin aikoinani Stubbin sydämellistä kaulailua Hilary Clintonin kanssa Valkoisen talon edustalla ja sitä, miten kommunikointi tuntui luistavan yllättävän hyvin parin kesken, mutta juttu selittyy, kun vilkaisee Stubbin taustaa.
Suomalaisen politiikan tähtihetkeiä. Ulkoministerit Stubb Ja Clinton keskustelivat tuolloin paitsi Libyan tilanteesta, myös EU:n roolista ja tulevista suuntaviivoista. Tässä yhteydessä on tähdellistä muistaa Suomen geopoliittinen asema ja ennen kaikkea, että Yhdysvallat on ollut alusta lähtien taustapiruna EU:n talouspolitiikassa ja ajamassa Eurooppaa liittovaltioksi. Tämä on Illuminatin perimmäinen päämäärä. https://www.youtube.com/watch?v=zPW8Iuqk2I4
Stubb suoritti lukion Mainland High Scoolissa Daytonassa Floridassa 1980-luvulla, jolloin Yhdysvallat eli kukoistuskauttaan "maailman poliisina".
Epäilemättä amerikkalainen elämänmeno, maan kansainvälinen vaikutusvalta ja talousmahti tekivät suuren vaikutuksen nuoreen ja urheilulliseen Stubbiin. Myös lukiolaisten "salaseurameininki" ja viikonloppubiletys on railakkaampaa Yhdysvalloissa, kuin Suomessa. Kuriositeettina mainittakoon, että tilastojen mukaan yli 60 prosenttia oppilaista suosii enemmän marihuanaa kuin alkoholia. On vaikea kuvitella, etteikö ulospäin suuntautuva ja veijarimainen Stubb olisi törmännyt tähänkin periamerikkalaiseen opiskelijakulttuuriin. No, so what.
Stubb palasi asepalveluksen jälkeen Yhdysvaltoihin ja suoritti alemman tutkinnon valtio-opissa arvostetussa Fuhrmanin yliopistossa Carolinassa.
Myöhemmin ( vuonna 1999) Stubb väitteli filosofian tohtoriksi kansainvälisen politiikan alalta Lontoon School of Egonomicsissa.
Tämän jälkeenhän Stubbin ura on ollut pelkkää ilotulitusta. Joten ei ihme, että Amerikka rakastaa pohjoista, seurallista, sulavakäytöksistä ja kielitaitoista ( suomi, ruotsi, saksa, ranska ja englanti) ihmelastaan ja vannoutunutta, inhimillistä Nato-ohjustaan.
Poliittisilta taidoiltaan, politiikan historian tuntemuksellaan ja tähän astisella kokemuksellaan Stubb on epäilemättä Euroopan poliittista ehdotonta kärkiryhmää.
Kaiken tämän superosaamisen lisäksi Stubb on verkostoitunut ja laajalle. Jo pelkästään atlantismin kannattajien ja affiisinimien joukosta Stubbin nimi nostetaan ex-pääministerien Tony Blairin ja Gordon Brownin, Javier Solanan ja Jimmy Carterin puolalaissyntyisen turvallisuusneuvontaja Zbigniew Brzezinskin rinnalle.
Eurovaalien alla nousee tietenkin esille kysymys suomalaisten meppien vaikutusmahdollisuuksista Euroopan parlamentissa? Vastaus on yksiselitteinen: Eivät yhtikäs mitkään. Mepit näpertelevät täysin sekundääristen asioiden kimpussa. Kun rinnalle asetetaan Yhdysvaltojen ja IMF:n erittäin vahva rooli Euroopan integraatiokehityksessä, voi vain todeta, että iso pyörä pyörii ja vie, mepit vikisevät.
Ennen pitkää Eurooppa on liittovaltio kaikessa sen merkityksessä. Mepeille syötetään korulauseita ja heitä juoksutetaan äänestämässä milloin mistäkin "lakritsipiippuasiasta", lykätään kilottain jonnin joutavia papereita kainaloon ja evästetään korulauseilla kotiintuomisiksi.
Brysselissä tuhannet lobbarit hiihtelevät päämiestensä asioilla, EU-lainsäädäntöä rustataan vaivihkaa liittovaltiosuuntaan ja korruptio rehottaa valtoimenaan, mutta vain yksi asia on varma: Monikansalliset yritykset sanelevat lopputahdit ja voitot maksimoidaan ja kerätään talteen. Kansaa koukutetaan sen verran lumepolitiikalla, ettei integraatiokehitys tyssää yleiseurooppalaiseen kansannousuun.
Palataan Stubbiin. Vaikka Katainen ja presidentti Niinistö suhtautuvat myönteisesti Natoon, jotakin kulisseissa tapahtui, mikä aiheutti Kokoomuksessa vallanvaihtotarpeen ja Stubbin luopumisen eurovaaliehdokkuudesta.
Strategisesti ajateltuna asiassa on järkeä. Nato-lobbarina Stubbista on enemmän hyötyä Suomen pääministerinä ja Kokoomuksen puoluejohtajana, kuin rivimeppinä. Ja Stubb ei ole arastellut tuoda myönteistä Nato-kantaansa esille. Ja muutenkin tästä Nato-asiasta on tulossa varsinainen Marshall-vääntö Suomessa. Kelloja kilistellään joka suunnalla.
Perimmäinen kysymys nyt onkin: Haluaako Suomen kansa luopua pitkästä puolueettomuuspolitiikastaan ja sen tuomasta erityisasemasta, vai ryhtyä maksamaan EU:n ylläpitomaksujen lisäksi myös Naton jäsenmaksuja?
Toinen kysymys, joka ei varmasti poliitikkojen mielestä ole kovinkaan relevantti, kuuluu, pitäisikö kysyä myös kansan mielipidettä? Vai hoidetaanko homma ihan ilmoitusluonteisena?
Ja toisaalta. Kansan napinalla ei ole pienintäkään merkitystä suuntaan jos toiseenkaan. Suurpääoma työllistää juuri sopivasti työvoimaa tarpeisiinsa ja loput voi...niin, no..hääriä vaikkapa kiireapulaisina.
Ps. Irrationaalisena kysärinä heitän: Kuka mahtaa aseistaa Ukrainan armeijaa?
Miehen ajatusmaailmaa YLE:n taltioimana:
http://yle.fi/uutiset/stubb_euta_ei_voi_syyttaa_malariasta/7225288?fb_action_ids=10152392202484732&fb_action_types=og.recommends
Epäilemättä amerikkalainen elämänmeno, maan kansainvälinen vaikutusvalta ja talousmahti tekivät suuren vaikutuksen nuoreen ja urheilulliseen Stubbiin. Myös lukiolaisten "salaseurameininki" ja viikonloppubiletys on railakkaampaa Yhdysvalloissa, kuin Suomessa. Kuriositeettina mainittakoon, että tilastojen mukaan yli 60 prosenttia oppilaista suosii enemmän marihuanaa kuin alkoholia. On vaikea kuvitella, etteikö ulospäin suuntautuva ja veijarimainen Stubb olisi törmännyt tähänkin periamerikkalaiseen opiskelijakulttuuriin. No, so what.
Stubb palasi asepalveluksen jälkeen Yhdysvaltoihin ja suoritti alemman tutkinnon valtio-opissa arvostetussa Fuhrmanin yliopistossa Carolinassa.
Myöhemmin ( vuonna 1999) Stubb väitteli filosofian tohtoriksi kansainvälisen politiikan alalta Lontoon School of Egonomicsissa.
Tämän jälkeenhän Stubbin ura on ollut pelkkää ilotulitusta. Joten ei ihme, että Amerikka rakastaa pohjoista, seurallista, sulavakäytöksistä ja kielitaitoista ( suomi, ruotsi, saksa, ranska ja englanti) ihmelastaan ja vannoutunutta, inhimillistä Nato-ohjustaan.
Poliittisilta taidoiltaan, politiikan historian tuntemuksellaan ja tähän astisella kokemuksellaan Stubb on epäilemättä Euroopan poliittista ehdotonta kärkiryhmää.
Kaiken tämän superosaamisen lisäksi Stubb on verkostoitunut ja laajalle. Jo pelkästään atlantismin kannattajien ja affiisinimien joukosta Stubbin nimi nostetaan ex-pääministerien Tony Blairin ja Gordon Brownin, Javier Solanan ja Jimmy Carterin puolalaissyntyisen turvallisuusneuvontaja Zbigniew Brzezinskin rinnalle.
Eurovaalien alla nousee tietenkin esille kysymys suomalaisten meppien vaikutusmahdollisuuksista Euroopan parlamentissa? Vastaus on yksiselitteinen: Eivät yhtikäs mitkään. Mepit näpertelevät täysin sekundääristen asioiden kimpussa. Kun rinnalle asetetaan Yhdysvaltojen ja IMF:n erittäin vahva rooli Euroopan integraatiokehityksessä, voi vain todeta, että iso pyörä pyörii ja vie, mepit vikisevät.
Ennen pitkää Eurooppa on liittovaltio kaikessa sen merkityksessä. Mepeille syötetään korulauseita ja heitä juoksutetaan äänestämässä milloin mistäkin "lakritsipiippuasiasta", lykätään kilottain jonnin joutavia papereita kainaloon ja evästetään korulauseilla kotiintuomisiksi.
Brysselissä tuhannet lobbarit hiihtelevät päämiestensä asioilla, EU-lainsäädäntöä rustataan vaivihkaa liittovaltiosuuntaan ja korruptio rehottaa valtoimenaan, mutta vain yksi asia on varma: Monikansalliset yritykset sanelevat lopputahdit ja voitot maksimoidaan ja kerätään talteen. Kansaa koukutetaan sen verran lumepolitiikalla, ettei integraatiokehitys tyssää yleiseurooppalaiseen kansannousuun.
Palataan Stubbiin. Vaikka Katainen ja presidentti Niinistö suhtautuvat myönteisesti Natoon, jotakin kulisseissa tapahtui, mikä aiheutti Kokoomuksessa vallanvaihtotarpeen ja Stubbin luopumisen eurovaaliehdokkuudesta.
Perimmäinen kysymys nyt onkin: Haluaako Suomen kansa luopua pitkästä puolueettomuuspolitiikastaan ja sen tuomasta erityisasemasta, vai ryhtyä maksamaan EU:n ylläpitomaksujen lisäksi myös Naton jäsenmaksuja?
Toinen kysymys, joka ei varmasti poliitikkojen mielestä ole kovinkaan relevantti, kuuluu, pitäisikö kysyä myös kansan mielipidettä? Vai hoidetaanko homma ihan ilmoitusluonteisena?
Ja toisaalta. Kansan napinalla ei ole pienintäkään merkitystä suuntaan jos toiseenkaan. Suurpääoma työllistää juuri sopivasti työvoimaa tarpeisiinsa ja loput voi...niin, no..hääriä vaikkapa kiireapulaisina.
Ps. Irrationaalisena kysärinä heitän: Kuka mahtaa aseistaa Ukrainan armeijaa?
Miehen ajatusmaailmaa YLE:n taltioimana:
http://yle.fi/uutiset/stubb_euta_ei_voi_syyttaa_malariasta/7225288?fb_action_ids=10152392202484732&fb_action_types=og.recommends
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti