MOOSES ON MOOSES

Suomalaisen yhteiskunnan henkinen ja taloudellinen rapakunto puhuttelevat. Ja käsitteet kuten sosiaalidarwinismi ja uusliberalismi. On tähdellistä ruotia ja pohtia, ketkä ja mitkä tahot hinasivat Suomen Euroopan Unioniin? Ja miksi? Miksi nykypäivän ihminen on taipunut tuhokapitalismin edessä? Ja miksi Paavo Lipponen ei osaa olla hiljaa.

Ihmettelen jatkuvasti, miksi Suomen piti ylipäätään liittyä EU:iin, luopua markasta ja siirtää päätöksentekoa Brysseliin? Suomella oli hyvät kauppasuhteet entuudestaan, jotka eivät ole kohentuneet yhtään. 

Pikemminkin jäsenyys on heikentänyt Suomen asemaa ja etenkin vientiteollisuutta. Markan säilyttäminen olisi mahdollistanut devalvaation ja vientiteollisuuden elinkelpoisuuden.

Itsenäisyyspuolueen (En ole puolueen jäsen, enkä sen lobbari) sivustolta löytyi koottuja perusteluita EU:in ihanuudesta.

Nostan tässä ihan lonkalta Lipposen nimen esiin.

Paavo "so what" Lipponen oli yksi uutterimmista EU: iin hissaajista. Rahaministeri Arja Alho syytteli Lipposta uusliberalistisen talouspolitiikan ajamisesta. Niin tai näin, mutta jotenkin tällä intohimoisella vesipalloilijalla tuntuu olevan varsin vääristynyt minäkuva ja käsitys ainoalaatuisista valtiomieskyvyistään.

Vaikka ns. asiantuntijaraati valitsi 2013 molemmat Lipposen hallitukset parhaiksi hallituksiksi sitten vuoden 1987 jälkeen, rohkenen kyllä vahvasti epäillä raadin osaamista.

Minulle ei oikein menee jakeluun sekään, että Lipponen, työväenpuolueen miehenä, osallistui Bilderberg-ryhmän kokoukseen vuonna 2000 Brysselissä.

Paavo Lipponen joutui viimeisimmällä pääministerikaudellaan eduskuntavaalien alla maaliskuussa 2003 poliittisen kohun osapuoleksi Anneli Jäätteenmäen (kesk) tuotua julkisuuteen pääministerin keskustelut Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin kanssa Washingtonissa 9. joulukuuta 2002. Siitä alkoi Irak-skandaaliksi tai Irak-vuodoksi nimitetty tapahtumasarja.

Lipponen kertoi presidentti Tarja Halosen ja Venäjän johdon keskusteluista 2004 Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläälle. Lipposen keskusteluista USA:n lähettilään kanssa nousi kohu, kun Venäjän tiedotusvälineisiin oli vuotanut Wikileaksin kautta tietoja asiasta. Lipponen kommentoi paljastusta sanoin "so what". Oikeuskanslerille tehtiin helmikuussa 2011 kantelu aiheesta. (Kantelu ei tietenkään johtanut mihinkään)

Lipposesta oltiin kaavailemassa Suomen EU-presidenttiehdokasta vuonna 2009. Häntä ei kuitenkaan valittu virkaan. Tappionsa jälkeen Lipponen vertasi pyrkimyksiään elokuvasankari Indiana Jonesin elokuvaan Indiana Jones ja viimeinen ristiretki. 

Ja sitten yltiösinnikäs Lipponen ilmoitti ryhtyvänsä SDP:n ehdokkaaksi presidentinvaaleissa vuonna 2012, mutta SDP:n jäsenäänestyksenä pidetyssä esivaalissa syyskuussa Mooseksen karisma ei purrut, ja hän sai vaivaiset 6,7 % äänistä, sijoittuen viidenneksi. Tapahtuneesta traumatisoituneena, Lipponen ei ole osannut pitää suutaan kiinni, vaan purki traumaansa joka mediassa.

On tämä Iso-Paavo aika sälli mieheksi. Vuonna 2007 Vladimir Putin myönsi Pavelle Ystävyyden kunniamerkin. Lipponen on myöntänyt hääräilleensä myös muinaisen DDR:n pahamaineisen salaisen poliisin Stasin leivissä. Olivat kuulemma manipuloineet nuorta Lipposta.

Välillä tätä Lipposen toimintaa ja elämänkaarta pohtiessa mieleen tulevat Kalle Kustaa Korkin ja prinssieversti Pekka "pirskatti" Lipposen seikkailut.

Onpa Lipposen arveltu operoineen myös entisen Neuvostoliiton KGB:n riveissä. Entisen suurlähettilään Alpo Rusin mukaan Lipposella olisi ollut peitenimi, koodi ja avattu operaatio KGB:ssä.

Vähän outoa -minusta- tämä Lipposen pendlaaminen, mutta en muutenkaan sisäistä näitä henkimaailman hommia.

Ja toisekseen, ei minulla ole mitään erityisen pätevään syytä vähätellä Lipposta. Olisi ollut kansan asialla eikä monetaristien tsupparina. Koko ukkeli, vaikka onkin päätä pidempi muita, on tavallaan demarien vastine Paavo Väyryselle. Oli hirveä hinku päästä pressaksi, mutta kun ei natsaa millään eikä voi mitään. Kipposen mielestä kansa on tyhmää.

Lipposen ansioksi tässä EU-asiassa lasken kuitenkin sen, että hän tuputti Brysselissä Pohjoisen ulottuvuuden merkitystä. Valitettavasti sille ei lotkautettu korvaakaan, mitä nyt Suomen ensimmäisen puheenjohtakauden puolivälissä EU:n silmäätekevät käväisivät Saariselällä roiskaisemassa loimulohet napaansa. 

Tämä merkkitapaus jäi eurooppalaisessa mediassa vähälle huomiolle, koska samaan aikaan sattui Istanbulin tuhoisa maanjäristys ja vei lehdistön kaiken tarkkaavaisuuden Bosborinsalmelle.

Aamen. 

SUOMESTA LIITTOVALTIO

Se on nyt nähty, ettei Oy Suomi Ab toimi enää tällä systeemillä. Ennen ehkä toimi jotenkin, mutta nyt meno sutii niin pahasti, ettei horisontissa ole pienintäkään optimistista tulevaisuuden näkymää. Kun Suomessa tehtiin lääniuudistus 1997, läänien määrä vähennettin kahdestatoista kuuteen. Suuntaus oli oikea. Samalla Suomesta olisi voinut tehdä kuuden osavaltion liittovaltion, karsia kansanedustajien määrää, Liittopäivien poliittisten puolueiden määrää ja julkista sektoria, liittää Ahvenanmaa emomaahan ja antaa osavaltioille laajemmat oikeudet hoitaa asiansa. Kilpailla asukkaista, yrityksistä, veroeduista ja toimia Liittohallituksen alaisuudessa enemmän businessmaisemmin. Samalla lainsäädäntö toimisi osavaltiokohtaisesti. Esimerkiksi teräaselakia ei voi tulkita yhtälailla Lapissa kuin Helsingissä. On itsestään selvää, että tässä itse kukanen hapuilee ratkaisua kriisin ja katastrofin välimaastossa.

Tässä mallissa osavaltioilla olisi mahdollisuus hyödyntää paikallisia erityispiirteitä ja resursseja kaivostoiminnan, matkailun, satamien, yliopistojen tietotekniikan ja mitä nyt mieleen juolahtaa tulojen hankintapuolelta.
Eli osavaltiot toimisivat puhtaasti liiketalouden periaatteela. Jos osavaltio tarvitsee lainaa, osavaltio ottaa sitä itsenäisesti. Jos business menee munilleen osavaltio kärsii siitä itse ja maksaa mokansa.
Jos osavaltio haluaa houkutella väkeä, osavaltio tarjoaa veroetuja, etuja lapsiperheille ja työpaikkoja kulloisenkin tarpeen mukaan.
Osavaltiot maksavat kymmenykset Liittovaltion kassaan, josta hoidetaan lähtökohtaisesti tärkeimmät yhteiskunnalliset peruspalvelut kuten terveydenhuolto, koulut, kirjastot etc. Osavaltio voi halutessaan, ja pitäisi haluta, terästää myös näitä palveluja.
Jos esimerkiksi Itä-Suomen osavaltio haluaa tarjota vaikkapa vanhuksille "paratiisia" kaikilla herkuilla, niin siitä vain.
Tähän maahan on aikoinaan hilattu saksalainen koulumalli ja  iskostettu luterilaista uskonto-oppia niin nyt voisi perehtyä saksalaiseen yhteiskuntarakenteeseen. On ilmeistä, ettei omin nokkinemme näytä syntyvän minkäänlaista tolkkua.

Tässä on valmis malli, miten homman voi hoitaa:
Saksan liittotasavalta on parlamentaarinen demokratia. Perustuslain mukaan valta kuuluu kansalle.
Kaikilla täysi-ikäisillä kansalaisilla on oikeus äänestää parlamenttivaaleissa. Kaksikamarisen parlamentin ylin lainsäädäntövalta on liittopäivillä (Bundestag). Osavaltiot käyttävät omaa lainsäädäntövaltaansa liittoneuvostossa (Bundesrat).
Saksan Liittotasavallan hallintojärjestelmä
Saksa on ollut aina jaettu eri osavaltioihin, jotka ovat muuttuneet paljon useiden vuosisatojen aikana. Nykyinen valtiomuoto on liittotasavalta, joka muodostuu osavaltioista. Osavaltiot ovat syntyneet toisen maailmansodan jälkeen 1945 ja niitä on yhteensä 16.
Saksan federaalinen rakenne muistuttaa vastaavaa järjestelmää esim. Yhdysvalloissa ja Sveitsissä. Kaikilla osavaltioilla on oma hallitus, omat viranomaiset ja lainsäädäntövalta joillakin alueilla.
Näin Saksan eri alueiden ominaispiirteet pystytään säilyttämään ja alueelliset ongelmat pystytään ottamaan paremmin huomioon.
Osavaltioiden välisistä eroista mainittakoon lakisääteisten vapaapäivien vaihtelu eri osavaltioissa. Esim. Baijerissa on 12 vuosittaista vapaapäivää ja Berliinissä vain 9. Myös koululomat on porrastettu usein eri aikoihin.
Saksa on parlamentaarinen liittotasavalta. Valtiomuoto hyväksyttiin lailla vuonna 1949. Vuonna 1990, kun Saksat yhdistyivät 45 vuoden eron jälkeen, perustuslaki otettiin yhdistyneen Saksan perustuslaiksi.
Kullakin osavaltiolla on oma hallituksensa, maapäivänsä, ministeriönsä ja hallintonsa sekä tuomioistuinlaitoksensa. Niin sanotuissa kaupunkiosavaltioissa pääministerin tilalla on pormestari:
Berliinissä Regierender Bürgermeister, Bremenissä Bürgermeister ja Hampurissa Erster Bürgermeister. Kaupunkiosavaltioiden ministereitä nimitetään senaattoreiksi (Senator).
Ajatelkaa mikä titteleiden taivas tässä aukeaisi suomalaisille. Joku voisi olla vaikka Super Senaattori! Tai Ylisuperintendenttikansleri.

Osavaltioiden maapäivävaalit jakautuvat tasaisesti niin, että joka vuosi on vaalivuosi jossain päin liittovaltiota. Vaalit pidetään kunkin osavaltion omasta perustuslaista riippuen joko joka neljäs tai joka viides vuosi. Osavaltion pääministerinä tai keskeisessä ministerintehtävässä toimiminen on yleensä ollut myös merkittävä ponnahduslauta valtakunnanpolitiikkaan.
Saksan virallisena valtionpäämiehenä toimii liittopresidentti. Liittopresidentillä ei Saksan perustuslain mukaan ole merkittäviä itsenäisiä valtaoikeuksia, vaan hänen tehtävänsä ovat ensisijaisesti edustuksellisia.
Tosiasiallinen painoarvo riippuu kuitenkin henkilöstä. Perinteisesti liittopresidentit ovat pyrkineet toimimaan kansakuntaa yhdistävästi ja osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun puolueista riippumattomina mielipidevaikuttajina. Liittopresidentti valitaan viisivuotiskaudeksi liittokokouksessa (Bundesversammlung), joka koostuu kaikista liittopäivien jäsenistä ja samasta määrästä maapäivien lähettämiä edustajia.

Liittokansleri
Liittokansleri valitaan liittopäivillä liittopresidentin esityksestä ehdottomalla enemmistöllä.
Liittokansleri johtaa hallitusta ja määrää politiikan suuntaviivat. Jokainen ministeri on vastuussa omasta toimialastaan ja johtaa sitä itsenäisesti.
Liittohallituksen valta henkilöityy liittokansleriin. Kanslerin valta on sinetöity perustuslakiin: liittokanslerilla on perustuslain 64 artiklan mukaan oikeus muodostaa liittohallitus. Lisäksi liittokansleri toimii hallituksen puheenjohtajana ja johtaa hallituksen istuntoja. Puolustustilanteessa liittokanslerilla on määräämis- ja käskyvalta puolustusvoimiin.
Angela Merkel toimii tällä hetkellä Saksan liittokanslerina ja on kristillisdemokraattisen puolueen (CDU) puheenjohtaja. Hänet valittiin ensimmäisen kerran virkaan vuonna 2005. Hän on ensimmäinen itäsaksalainen ja ensimmäinen nainen, joka on toiminut kanslerin virassa. Merkel syntyi 17. heinäkuuta 1954 Hampurissa. Hän opiskeli fysiikkaa ja kemiaa Leipzigin yliopistossa.
Hän suoritti tohtorin tutkinnon vuonna 1986. Vuosina 1991–1994 Merkel toimi naisasia- ja nuorisoministerinä sekä vuosina 1994–1998 ympäristö-, luonnonsuojelu- ja ydinturvallisuusministerinä. Hänet valittiin kristillisdemokraattisen puolueen pääsihteeriksi vuonna 1998 ja puolueen puheenjohtajaksi vuonna 2000.

Parlamentti
Saksan liittotasavallan parlamentti koostuu kahdesta kamarista, liittopäivistä (Bundestag) ja liittoneuvostosta (Bundesrat).
Neljän vuoden välein, seuraavan kerran syksyllä 2017, pidettävissä liittopäivävaaleissa sovelletaan suhteellista vaalitapaa, jossa jokaisella äänioikeutetulla on käytettävissään kaksi ääntä.
Niin sanotulla ykkösäänellä äänestetään suoraan henkilöä omassa vaalipiirissä. Kussakin piirissä eniten ääniä saanut ehdokas saa suoraan paikan liittopäivillä ilman listavertailua (Direktmandat). Suorilla äänillä täytetään siten 299 liittopäiväpaikkaa.
Kakkosäänensä äänestäjä antaa puolueen hänen kotiosavaltiossaan asettamalle ehdokaslistalle. Ehdokaslistoille annetut äänet määräävät liittopäiväpaikkojen jakautumisen puolueiden kesken. Paikkojen jaossa otetaan huomioon vain puolueet, jotka ovat saaneet koko maassa vähintään viisi prosenttia listaäänistä tai kolme suoraan valittua edustajaa.
Listalta nousee liittopäiville puolueen ennakkoon määräämässä järjestyksessä niin monta edustajaa kuin puolueen osavaltiossa saama äänimäärä edellyttää.
Mikäli puolue saa ykkösäänten avulla enemmän edustajia kuin mihin se olisi listaäänien perusteella oikeutettu, syntyy niin sanottuja lisämandaatteja.
Liittopäivien kokoonpano syyskuun 2013 vaalien jälkeen:
Puolueet / Paikkoja: CDU ja CSU 311,  SPD 193, Vasemmisto 64, Vihreät 63, Yhteensä 631
Saksan parlamentin "toinen kamari", liittoneuvosto, koostuu osavaltioiden hallitusten nimeämistä edustajista. Väkiluvusta riippuen jokainen osavaltio lähettää liittoneuvostoon 3-6 jäsentä, joista kullakin on yksi ääni.
Jäsenet edustavat osavaltionsa hallitusta ja äänestävät siten aina yhtenäisesti hallituksen kannan, eivät henkilökohtaisen näkemyksensä mukaisesti.
Kaikkiaan liittoneuvostossa on 69 edustajaa.
Liittopäivien jäsenten on oltava osavaltioiden hallitusten jäseniä tai pääministereitä, kaupunkiosavaltioiden (Berliini, Bremen, Hampuri) edustajina toimivat pormestari ja senaattorit.
Liittoneuvoston puhemiehen tehtävä kiertää vuosittain osavaltioiden kesken. Liittoneuvoston puhemies sijaistaa liittopresidenttiä tämän ollessa estynyt. Tällä hetkellä puhemiehenä toimii Ala-Saksin pääministeri Stephan Weil (SPD). Uusi liittoneuvoston puhemies astuu virkaan aina marraskuun ensimmäisenä päivänä.
Saksan poliittisen järjestelmän keskiössä on toimeenpanovaltaa käyttävä liittohallitus (Bundesregierung). Sitä johtaa liittokansleri, jonka liittopäivät valitsee liittopresidentin esityksestä.
Tällä hetkellä kristillisdemokraatit (CDU) ja sen sisarpuolue kristillissosiaalinen unioni (CSU) sekä sosiaalidemokraatit (SPD)  muodostavat hallituksen.

En pidä yhtään omituisena, että Saksa hissaa EU:a liittovaltioksi. Ja Yhdysvallat tukee tätä ajatusta. Tietenkin koska USA:ssa on sama malli, hieman eri mausteilla.
Niin kuin asiantuntijat ovat varoitelleet tällä menolla Suomi ajautuu ajopuuna EU:n liittovaltioksi. Mutta jos Suomi olisi itsessään liittovaltio, ja osavaltioilla olisi veto-oikeus, osavaltiolla olisi oikeus sanoutua irti puupäiden hankkeista.
Suomen osavaltiolla olisi myös oikeus osallistua tai olla osallistumatta esimerkiksi aivottomiin ulkomaiden avustuspaketteihin. Tähän huusholliin on saatava täysi ristiveto ja päättäjäporukat vaihtoon. Nykyisten sählien toimiessa, asumme kohta kaikki piskuisessa torpassa pers´aukisina jossakin EU-reservaatissa.
Pahinta on, että kansakunnalta on katoamassa usko, moraali ja motivaatio.
Enää ei olla siinä tilanteessa, että istutaan posliinipotalla ja äiti soittaa Steinway-flyygelillä Mozartia. Pikemmin ollaan kuin "kääpiöt" paskasateessa.
Niin tai näin, mutta joku ratkaisu tähän on tultava, ennen kuin Suomi on kyykkyviulistina niin isossa orkesterissa, ettei mahdu edes ryhmäkuvaan.

MINÄ EN OLE TEHNYT YHTÄÄN VELKAA!

Juuri tällä hetkellä joka ikinen suomalainen, vauvasta vaariin ja mummoon on velkaa vajaat 18 000 euroa. Suomen valtiolla on enemmän velkaa, kuin koskaan ennen, nimellismäärällä mitattuna. Ne poliitikot, jotka velkaantumisesta päättävät, eivät ole enää vastaamassa, kun velat on maksettava. Sillä aikaa kun luit tämän, noin minuutissa, Suomen velka kasvoi noin 12 400 eurolla.

Minä en ole ottanut, enkä halunnut, euroakaan velkaa, enkä aio maksaa centtiäkään teidän puupäiden möhläyksistä. Hoitakaa vippinne veks, että voin aloittaa duunit puhtaalta pöydältä. Minä haluaisin puhua elämisen laadusta, enkä höpö höpö "elintasosta" ja "hyvinvointivaltiosta", jossa asiat ovat päin helvettiä! Tuliko selväksi!

Elintasosi on lainaa. Suomen valtio ahmii velkaa ennätysmäärin pitääkseen sinut tyytyväisenä, koska sinä voit äänestää seuraavissa vaaleissa. Hallitus ja oppositio kuvittelevat, että sinä haluat kaiken tässä ja nyt, etkä välitä huomisesta.

Kun valtio tuhlaa yli varojensa, sitä kutsutaan kauniisti elvytykseksi. Suomen velkaa lyhentävät – jos pystyvät – tulevat sukupolvet, koska ne eivät voi äänestää seuraavissa vaaleissa. Heiltä ei ole kysytty mitään. Jokainen suomalainen saa syntyessään 274 euron arvoisen äitiyspakkauksen ja noin 17 000 euroa valtion velkaa – ja kotikunnan velat siihen päälle. Fiksua ja vastuullista?
http://velkakello.fi/

ITELLALTA FETISSIHOMOPORNOPOSTIMERKIT MARKKINOILLE

Päivän shokki tulee tässä. Se, että Itellassa takkuilee logistiikka, jakelu ja henkilöstöpolitiikka ja koko firma on kiikun kaakun, ei näytä riittävän. Nyt Itellassa takkuilee myös johdon yläpäässä, vai pitäisikö sanoa alapäässä. Tom of Finland saa syyskuussa 2014 omat postimerkit. Itellan mukaan kyseessä on "Itsetietoista ja ylpeää homoerotiikkaa".

Signaali on selvä: Fetissihömppelithän tässä ovat asialla. Ei helvetti! Ajatelkaa nyt. Tällaisen stämpin kun lykkää kuvertin kulmaan ja lähettää vaikka firman tarjouskirjeen, niin täytyy olla ihan varma vastaanottajastakin. Tämä voi toimia kaljakuppilassa vitsinä, mutta muuten ei. Onko tällainen epäsiveellisten kuvien julkinen levittäminen edes laillista? Ja rööki suussa.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1927/19270023
Tässä aikoinaan säädetty laki, mutta sitä on muutettu on hövelimpään suuntaan.

Nyt kun viides kahvikuppi onnistui pysymään kädessä läikkymättä ja sydän vähän rahoittui, virisi kysymyksiä: Onkohan siellä Itellassa nyt ajateltu ihan tappiin? Tuleeko tästä Kehitys-ja omistusohjausministeriön virallinen postimerkki? Mitä tällä homopornomerkillä oikein ajetaan takaa? Onko tämä kansainvälisen homomafian riemuvoitto? Meneekä nyt oikein "vitusti överiksi" ja koska saadaan lesbomerkit tasa-arvon nimissä? Leimautuuko tässä itsekin runkkuhomopornon fetissi-mieheksi? Pitäisikö lähettää kirje parhaalle kaverille? Mitä Itellan porno-fetissimyönteinen johto keksii seuraavaksi? Onko tämä koppalakkihomojen vallankaappausyritys ja siihen liittyvää mediasotaa. Pitääkö tilata peltihousut? Pystyykö kukaan auttamaan? (Arvailkaa)

Oli miten oli. Tämä on valtion yritykseltä härskiä. Taaskaan ei omistajilta, siis meiltä, kysytty mitään. On otettava myös huomioon, että fetissipornoon viittaavat kuvat saattavat loukata joitakin syvästi ja onko tämä postimerkkitaide terveellistä lasten silmille?

Me omistamme koko Itella Oyj:n osakekannan! Ja tuossa sitä vaan levitetään koko kansan nimissä törkyassosiaatiota ja pomojen kieroa seksuaalista suuntautumista. Sanoudun oitis irti tästä hommasta. Luulisi tällaisen instituution pysyvän neutraalilla linjalla, vaikka se olisi tylsää.

Julkisille markkinoille tulee yhteensä 33 erillistä postimerkkiä. Postimerkeissä on pornon lisäksi muutakin valinnanvaraa. Myyntiin tulevat Urpo Martikaisen maalaamat syksyiset pihanäkymät ja Jaakko Tähden valokuvat suomalaisista silloista. Muita loppuvuoden merkkien aiheita ovat taivaan merkit ja suomalaisen arjen muutos- joulua unohtamatta.

Postimerkkisyksyn aloittavat 8.9. julkaistavat homomerkit. Tom of Finlandia pidetään yhtenä Suomen tunnetuimmista "kuvataiteilijoista" maailmalla. Hänen korostetun maskuliiniset homoeroottiset piirroksensa ovat nousseet omassa tyylilajissaan ikoniseen asemaan ja vaikuttaneet mm. popkulttuuriin ja muotiin. Teoksissaan Tom of Finland hyödynsi alakulttuureille tyypillistä itseironiaa ja huumoria.

Tom of Finland ehti tehdä uransa aikana yli 3 500 piirrosta. Postimerkkiarkkiin päätyneet kaksi piirrosta ovat valinneet merkin suunnitellut graafikko Timo Berry ja Susanna Luoto, joka edustaa Los Angelesissa toimivaa Tom of Finlandin nimeä kantavaa säätiötä Suomessa.

Ihmettelen, miten tämä homma on yleensä mennyt läpi. Ja kuka tämän on yleensä pistänyt alulle. Kuka on tilannut kyseisen duunin ja paljonko siihen on törsätty veronmaksajien rahoja?  Suomessa on taiteilijoita, joiden tuotannosta löytyy hienoja ja maltillisempia teoksia ja jotka olisivat soveliaampia. Onko postimerkin tarkoitus tuoda esille eroottisia homofetissejä? Kääntyykö tämä "vitsikäs" ajatus loppupeleissä homoja vastaan?

Postimerkkiarkin piirrokset esittelevät tekijälleen tyypillisiä voimakkaita ja itsetietoisia mieshahmoja.
"Arkissa kuvataan aistillista elämisen voimaa ja ylpeyttä itsestä. Sitä tässä pohjoisessa maassa ei ole koskaan liikaa", Timo Berry kuvailee. Pienoisarkissa on kolme 1. luokan tarrapostimerkkiä.

Kukaan ei varmasti kiistä Laaksosen piirtäjänkykyjä. Eikä sitäkään, että niillä on kysyntää tietyssä ryhmässä, mutta ei tämä ole ihan sitä koko kansan taidetta, josta Suomi ja suomalaisuus pitäisi maailmalla tuntea. 

Suomalaisessa saunakulttuurissakin on välillä selittämistä. Otetaan esimerkiksi vaikka Suomessa ensimmäistä kertaa vieraileva japanilainen. Hänet riisutaan puoliväkisin munilleen ja tyrkätään 90 asteiseen putkaan, jonne änkeävät ukot ja akat myös ilkosillaan, kiukaalle heitetään kossua ja vierasta hakataan vastalla. Ei tämä rituaali välttämättä anna korkeaa käsitystä suomalaisista perinteistä, saati tavoista.
Kun tämä postimerkki-imago yhdistyy saunaan, ulkomailla luullaan, että saunan jälkeen kaikki suomipojat pukeutuvat nahkaan ja laittavat koppalakin päähän ja lähtevät puristelemaan toistensa munia.

Taiteilija Tom of Finlandin takana oli Touko Laaksonen (1920-1991), jonka henkilökuvaa laajentaa Postimuseossa 6.9. avautuva näyttely Salaisuuksin suljettu - kirjeiden Tom of Finland.  Näyttelyssä esitellään Laaksosen vilkasta kirjeenvaihtoa aina 1940-luvun alusta kuolinvuoteen 1991 saakka.
Näyttely on esillä museokeskus Vapriikissa Tampereella syyskuussa avattavassa uudessa Postimuseossa 29.3.2015 saakka.

Ihan ahdistaa...pakko ottaa nitro.
Vaikka tämä allaoleva ei nyt ihan tähän asiaan liity, niin kannattaa kuitenkin vilkaista, minne postia lähettää:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Homoseksuaalisuus_ja_laki

Kaiken kukkuraksi Itella toimii omia periaatteitansa vastaan:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288678699079.html

Toisaalta tämä allaoleva linkki antaa ajattelemisen aihetta:
http://www.huffingtonpost.com/2014/05/01/straight-men-cuddle-guys-study_n_5241953.html?ncid=edlinkushpmg00000008

REHELLISYYS EI MAATA PERI

Professeri Jarmo Virmavirta huutelee Uuden Suomen blogikirjoituksessaan Eestin puolelta vai olisiko tällä kertaa Turun saaristosta, mutta katsomosta joka tapauksessa, Kokoomuksen
puoluesihteeri Taru Tujusen nimeä puoluejohtajakisaan ja tätä kautta jopa pääministeriksi. Kokoomuksen ja Keskustan yhteistyön kannattajana, akvarellitaiteilijana, Turun Sanomien entisenä päätoimittajana ja Turun Eurooppainstituutin puuhamiehenä ja vankkana Suomen Eurooppa-suuntauksen tukijana Virmavirran sanomisissa on ainakin jonkinverran ominaispainoa. Tai olettaisi olevan. Virmavirta tunnustaa rehellisesti, ettei tunne Tujusta henkilökohtaisesti. Ainoastaan "ripauksen".

Kokoomuksen taustamoottori ja myymälävaras Taru Tujunen.  (Näpistin tämän Hesarin kuvan Googlen kuvasivustolta. Mitä olivat jättäneet sen sinne. Nyt kuva tuntuu jo ihan omalta.)

Professorin olisi kuitenkin kannattanut tutkia tätä Tujusta hieman tarkemmin, sillä Tujunen on saanut tuomion myymälävarkaudesta.

(Hovioikeus vahvisti Tujusen, tuolloin 23 v., varkaustuomion. Kyseessä oli Tex Willer-sarjakuvalehti. Surkuhupaisaksi jutun tekee se, että Tujunen kiikutti tapauksen korkeampaan oikeusasteeseen, mutta sai nenilleen. Varas mikä varas.) 

Jos tämä seikka on ollut Virmavirran tiedossa ja hän silti hehkuttaa Tujusta, pidän professori Virmavirtaa suoraan sanottuna pöljänä. Tässä on muutenkin kiikkerät ajat, eivätkä äänestäjät kaipaa enää yhtään rikollista kansakunnan kaapin päälle. Ihan jo periaatteelisista syistä. Eduskunnassa on aivan tarpeeksi edustajia, joille oikean ja väärän erottaminen tuntuu olevan hakusessa. 

Ja kun ottaa huomioon, että kasvatustieteiden maisteri Tujunen oli täysi-ikäinen ja Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL:in ja Suomen ylioppilaskuntien liiton luottamustehtävissä, kyseesä oli vähintäänkin aivoton teko.
Tujunen on myös hallituksen puheenjohtajana  Kokoomuksen omistamissa tilipalvelu Kansallispalvelu Oy:ssä ja Suomen Kansallismedia Oy:ssä.

Uskallan väittää, että Kokoomuksen Naisten Liitossa perheväkivallasta puhumista korostanutta Tujusta suomeksi sanottonuna vituttaa koko sarjis. Minulle taas, aina kun nään Tujusen naaman, tulee välittömästi mieleen jätkien suosikkisankari Tex Willer.  

Näin Viramavirta hehkuttaa: "Taru Tujunen on tehnyt kokoomukselle vaalivoitot. Missä olisimme ilman Tarua?, kyseli Katainenkin jäähyväisiä lausuessaan. 
Kaikesta mistä Kataista Kokoomuksessa kiitetään, on kiitettävä Taru Tujusta. Kun Katainen on ollut Brysselin tiellä - joskus aikoja sitten se oli Pietarin tie - on Tujunen hoitanut asioita siellä, missä kannatuksista päätetään. 

Ne eivät siis ole suomalainen media, vaan keittiöitten pöydät ja jäsenkunnan kokoukset: Kokoomuksessa Kokoomuksen kenttä. 
Tässä asiassa Tujunen on onnistunut samaan aikaan kun kaikki muut  hallituspuolueiden vastaavat ovat surkeasti epäonnistuneet. Poliittista osaamista Tujusella on jopa taisteluun Keskustan Timo Laanisen kanssa.

Julkisuuteen Tujunen on tullut oikeastaan vain elokuvassa Niinistön vaalikampanjasta. Se oli hiukan kehno kokonaisuus ilman analyysin hiventäkään. Tujusen herkän ja hermostuneen reaktion selittää ehkä juuri se, että hänen perustaktiikkansa on ollut ihan toinen. Tujunen on tehnyt sen minkä on tehnyt julkisuudelta piilossa, koska se todellisuus ei ole kiinnostanut julkisuutta."

Virmavirta lukee Kataisen hallituksen ansioksi lähinnä liihottelun, kadunmiehen vähättelyn ja paon tulevaisuuteen tämän päivän vastuusta. Virmavirran mukaan tällaisen hallituksen kasassapitäminen ei vaadi ihmeellistä poliittista osaamista ja siksi Tujunen voisi olla vaihtoehto Vapaavuorelle tai Orpolle, jotka ovat sidottu menneeseen hallitukseen.

Professorin mielestä Tujunen olisi toinen juttu. "Hänen olisi pakko tehdä jotakin uutta. Ja juuri siitä hänellä on kokemusta", Virmavirta kehottaa ajattelemaan.
Tujusen CV:ta selaillessa puhumme kiistattomasti aikaansaavasta naisesta, eikä tarkoitukseni ole mustamaalata Tujusta, ainoastaan muistuttaa, että terve epäily on kaiken kehityksen moottori.

Tujusen lohdutukseksi, ei puolustukseksi, on todettava, ettei hän ole ainoa laatuaan: Jan Vapaavuori.Tuomiot pahoinpitelystä, varkaudesta ja rattijuoppoudesta, Kimmo Sasi.Tuomio kuolemantuottamuksesta. Kari Häkämies.Tuomio kolmesta pahoinpitelystä. Petri Salo.Tuomiot törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, kunnianluokkaus. Harri Jaskari.Tuomio laittomasta uhkauksesta. Alunperin syyte kahdeksasta rikoksesta. Olli Nepponen.Tuomio rattijuopumuksesta. Sirpa Pietikäinen.Tuomio rattijuopumuksesta. Jyrki Katainen.Pöytäkirjaotteen väärentämisenen, syyte raukesi "vähäisenä". Piia Noora Kauppi.Tuomio törkeästä liikenteen vaarantamisesta. Sirkka-Liisa Anttila. Tuomio perättömästä lausumasta. Mikko Alatalo. Tuomio huumeiden käyttörikoksesta. Silvia Modig. Tuomio törkeästä rattijuopumuksesta. 

Että sikäli.
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=3368

TÄSSÄ SE ON: SUOMEN HAUSKIN VITSI!

Ylen Prismastudio on etsinyt kansalaisäänestyksen avulla Suomen hauskimman vitsin. Studiossa oikein huumorin filosofi pohti otsa kurtussa, mikä vitsissä naurattaa. Ei löytynyt muiltakaan studiovierailta tyhjentävää vastausta. Minua tämä brezhneviläinen huumori vastaavasti huvittaa niin, että ihan kyyneleet tulivat silmään. Kas kun Suomessa toimitaan juuri näin: Päällikköä päällikön päälle. Toisaalta on tässä surullinenkin pohjavärähdys.

Suomalainen ja japanilainen yritys päättivät järjestää vuosittain soutukilpailun 8-miehisin joukkuein. Molemmat joukkueet harjoittelivat pitkään ja kovaa. Kun kilpailupäivä tuli, molemmat joukkueet olivat mielestään huippukunnossa, mutta japanilaiset voittivat ylivoimaisesti kilometrillä.

Tappion jälkeen suomalaisten joukossa vallitsi tappiomieliala. Yrityksen korkein johto päätti kuitenkin, että imagosyistä heidän olisi pakko voittaa seuraavan vuoden kisa.

Näin ollen he asettivat projektiryhmän ratkaisemaan ongelmaa. Pitkien analyysien jälkeen ryhmä havaitsi, että japanilaisilla oli seitsemän soutajaa ja yksi mies peräsimessä kun taas suomalaisilla oli yksi soutaja ja seitsemän perämiestä.

Tässä kriisitilanteessa johto osoitti huomattavaa toimintakykyä. Päätettiin palkata konsultit tutkimaan oman joukkueen koostumusta.

Muutaman kuukauden työn jälkeen asiantuntijat tulivat siihen johtopäätökseen, että joukkueessa oli liian monta ohjaajaa ja liian vähän soutajia.

Asiantuntijoiden raportin perusteella yrityksen johto teki välittömästi muutoksia joukkueeseen. Nyt joukkueessa oli neljä perämiestä, kaksi yliperämiestä, joukkueenjohtaja ja soutaja. Lisäksi soutajan motivoimiseksi kehitettiin bonuspistejärjestelmä.

"Meidän on laajennettava hänen työnkuvaansa ja annettava hänelle enemmän vastuuta."

Seuraavana vuonna japanilaiset voittivat kahdella kilometrillä. Suomalainen joukkue erotti soutajan huonoon työsuoritukseen vedoten, mutta maksoi kuitenkin bonuksen johdolle sen osoittamista ponnisteluista. 

Ensi vuotta varten suomalaiset ovat nyt kehittämässä uutta venettä.

Ei naurata vai..?

PELASTUKSENA HÄTÄTILAHALLITUS JA UUDET VAALIT

SUOMEN POLIITTINEN KRIISI*****SUOMEN POLIITTINEN KRIISI*****SUOMEN POLIITTINEN KRIISI

Kataisen lähtö ei tullut loppujen lopuksi mitenkään yllätyksenä, mutta tervetulleena uutisena kylläkin. Eikä sekään ole epäselvää, että Suomi on ajautunut poliittiseen kriisiin. Vasemmiston irtaantuminen hallitusyhteistyöstä antoi jo osviittaa siitä, että valtiolaivan köli kolisee pohjakivissä. Silti Kataisen ilmoituksen ajankohtaa voi hämmästellä. Miksi juuri nyt, kun hallituksen tekemät "historialliset päätöset" ovat täysin levällään ja keskeneräisiä? Katainen moitti vasemmistoa jokseenkin suoraan, ettei näistä ollut vastuunkantajiksi. Katainen osoitti nyt omalla päätöksellään astua kokonaan syrjään politiikasta, ettei hänestäkään ole loppupeleissä tähän hommaan. Suomi on suoraan sanottuna tuuliajolla ja paras ratkaisu tilanteen korjaamiseksi on hätätilahallitus ja ennenaikaiset eduskuntavaalit. Nyt spekuloidaan Kataisen uudesta jobista ja seuraajasta. Turbulenssi ravistelee myös demareita. Se on ainakin varmaa, että juhannuskokkoja poltellaan täysin muuttuneessa poliittisessa klimaatissa.

Jaahas. Se oli sitten tässä. Ja vastuu siirtyy muiden kannettavaksi. Tämän pahemmin asioita ei voi saada solmuun, eikä valtiolaivaa keikutettua enempää. Oli Kataisen lähtösyy mikä tahansa, tosin tässä kohdassa täysin itsekäs ja loppuvastuuta välttelevä, olisin toivonut mieheltä pikkuisen enemmän asennetta. Ei Jyrki minään sankarina lähde. Eikä lähde Juttakaan. 

On esitetty, että Katainen havittelisi Eu-komissaarin virkaa. Hyvä. Työ ei vaadi kovinkaan suuria älyllisiä lahjoja, kuten Olli Rehn on kiistattomasti osoittanut. Kunhan pörräilee, pönöttää yhteiskuvissa ja heittelee opportunistisia ja suurin piirtein tilanteeseen sopivia kommentteja. Ja mikä parasta, vastuuta ei ole edes nimeksi, sen enempää kuin vaikutusmahdollisuuksiakaan. EU:ssa jylläävät ihan toiset voimat.  

Pääasia on, että Katainen ei pyöri enää täällä jaloissa. Tosin vaarana on, että hän saa harmia aikaiseksi Brysselistäkin käsin. 

Kataisen tilalle on hetimiten heitetty esille Henna Virkkusen, Jan Vapaavuoren, Alexander Stubbin ja Petteri Orpon nimet. No Orpo tipahti ja Risikko lähti kisaan.

Kotikokkausta harrastava Orpo säätää parhaillaan kansanedustajana ja Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Ainakaan näillä näkymin Orpo ei ole pahemmin töpeksinyt. Eikä hänestä ole juuri enempää sanottavaakaan. Ei muuta kuin, että kova on 45-vuotias köyliöläispoika touhuamaan poliittisesti. Luottamustehtäviä on piisannut. Jotenkin Orpo onnistui kuitenkin sähläämään sote-hommassa, mutta sillä ei nyt ole kovinkaan suurta merkitystä, koska koko homma on täyttä puuroa.

Jornalistiikkaa opiskellut opetusministeri Henna Virkkunen ei ole edes ylioppilas, mutta oli silti huolissaan lukiolaisten ruotsin kielen taidoista ja väitti, että korkeakoulujen kielten opetuksen voimavaroista kuluu jatkuvasti suurempi osa luokion ruotsista jääneiden aukojen paikkaamiseen. På så viset.

Virkkuselle on ollut tähdellistä muun muassa se, että  "Jyväskylän kouluverkko on suunniteltava niin, että lapset voivat turvallisesti kävellä tai pyöräillä muutaman kilometrin koulumatkan. Pyörätiet ja alikulut kuntoon siis. Koulujen pihat on muutettava autojen parkkipaikoista liikuntaa suosiviksi. Koulujen kerhotoiminta on viritettävä uudelleen."

Huhtikuussa 2009 Virkkunen otti kantaa kouluruokailuun. Hänen mielestään kouluruoka on muutakin, kuin pelkkää vatsantäytettä. "Ravitsemuksellisiin tavoitteisiin yhdistyy samalla tapakasvatus. Maksuton kouluruokailu on yksi niistä sosiaalisista innovaatioista, jotka Suomen koulujärjestelmässä herättävät kansainvälistä kiinnostusta."

Jyväskylän kaupunginvaltuustossa hän vaati vuonna 2006 Jyväskylän lähikirjastojen lakkauttamista Säynätsaloa lukuunottamatta.

Uskonnonopetuksesta keskusteltaessa Virkkunen ei nähnyt suurta tarvetta muutokselle, koska hänen mukaansa luterilaisuus on vahva pohja suomalaiselle yhteiskunnalle. Kuitenkin hän on pitänyt kaikille oppilaille yhteisesti järjestettävää uskontotiedon opetusta harkittavana vaihtoehtona.

Jos Virkkunen onnistuu kiipeämään puheenjohtajaksi, hän on vain herrojen sätkynukkena ja sanoo mitä käsketään.

Oikeustieteen kandi, reservin kapteeni ja elinkeinoministeri Jan Pellervo Vapaavuori on tunnettu kovana jätkänä. Vapaavuori on taitava vastuunvälttelijä ja selittelijä ja osaa varoa poliittisia sudenuoppia kuin ruttoa. Kun puhuu ympäripyöreitä, ei jää mistään kiinni.

Vapaavuorella on kokemusta myös siviilielämästä ja kiperistä tilanteista. Hän on juossut useita maratoneja, on eduskunnan moninkertainen golfmestari ja harrastaa kaikenlaista liikuntaa.

Vapaavuori tuomittiin 17-vuotiaana pahoinpitelystä kuukaudeksi ja 15 päiväksi ehdolliseen vankeuteen vuonna 1982. Vuonna 1984 Vapaavuori tuomittiin sakkoihin osallisuudesta varkauteen. Vuonna 2001 Vapaavuori tuomittiin rattijuopumuksesta 11 430 markan sakkoihin ja ajokieltoon.

Puheenjohtajana Vapaavuori potkii aisan ylitse ja tulee toteuttamaan omia visioitaan.

Nykyinen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Cai-Göran Alexander Stubb on sen verran tättähäärä, että on lähes mahdoton niputtaa miehen tekemiset muutamaan lauseeseen. Eri asia on, onko hän saanut mitään varsinaisesti aikaiseksi. Ainakin hän kannattaa homoseksuaalien adoptio-oikeutta ja on avoimesti sanonut kannattavansa myös Suomen Nato-jäsenyyttä.

On pakko hämmästellä mihin kaikkeen ihminen yltääkin, kun käyttää luovaa kapasiteettia. Tämä taannoinen Himas-raportti on lasten leikkiä brändityöryhmän visioille. Stubbin ja Jorma Ollilan johdolla työskennelleen ryhmän paras anti oli, että Suomen vedet olisivat suurilta osin juomakelpoisia vuoden 2030 kieppeillä.Jäseninä olivat johtaja Esko Aho, johtaja Paulina Ahokas, toimitusjohtaja Eija Ailasmaa, toimitusjohtaja Jukka Hienonen, johtaja Jan Hultin, toimitusjohtaja Mika Ihamuotila, professori Laura Kolbe, kirjailija, europarlamentaarikko Lasse Lehtinen, kansleri Ilkka Niiniluoto, johtaja René Nyberg, kirjeenvaihtaja Helena Petäistö, viestintäkonsultti Kirsi Piha, taiteilija Osmo Rauhala, urheilija Aki Riihilahti, toimitusjohtaja Kai Seikku, osastopäällikkö Petri Tuomi-Nikula ja kansliapäällikkö Erkki Virtanen."Alexander Stubb luonnehti kaverinsa raporttia briljantiksi. Se on hänen mukaansa perusteellinen ja yllätyksellinen. "Tämä ei ole mikään pönötysraportti, jonka kunnanjohtaja tuo viirin kanssa jollekin delegaatiolle", Stubb kuvaili.

Loppujen lopuksi raportin laatimisessa oli käytetty englantilaista imagokonsulttia, joka nyhti omasta panoksestaan monta sataa tonnia veronmaksajien rahoja.

Stubb yrittää puheenjohtajana hartiavoimin hilata Suomea Natoon ja hankkia irtopisteitä Kataiselle ja siinä sivussa itselleen. Kataisen kannalta Stubb olisi ihanteellinen puheenjohtaja ja pääministeri. Tässä parivaljakossa narsismi, vallanhimo ja totuuden venyttäminen kulkevat mukavasti samassa paketissa. Melkoisella varmuudella duo on maalaillut itselleen "briljantin" tulevaisuuden. 

Niin, että kovin on kapoiset hartiat Kataisen seuraajaehdokkailla, mutta suomalaisen politiikan värikartta on tämännäköinen. Sama ongelma on demareilla, persuista puhumattakaan. Huonosta materiaalista ei saa millään ilveellä hyvää joukkuetta. Seuraavat kuukaudet näyttävät oliko Kataisen "taimaus" kohdillaan.

Toisaalta tilanne antaa nyt pien- ja marginaalipuolueille tilaisuuden hämmentää vaalipakkaa. Uskoisin, että Muutos 2011-puolue vetää riveihinsä James Hirvisaaren lisäksi muitakin Soinin mollaamia jäseniä. Siitäkin on osviittaa katukyselyjen perusteella, etteivät äänestäjät ole enää niin vakuuttuneita mantroihinsa tukeutuviin luutuneisiin puolueisiin, vaan haluavat konkreettisesti katetta vaalilupauksille ja ennen kaikkea pikaista täysremonttia ja vaikuttamisen mahdollisuutta suuria päätöksiä tehdessä.

Virkamiehistä pullautettu hätätilahallitus antaisi poliittiselle sektorille nyt sen tarvitsemaa välituntia rivien kasaamisen ajaksi. Onneksi Suomen ei enää tarvitse kysyä Kremlistä lupaa hallituksen muodostamisessa.

Pääasia on, että valtioneuvostoon saadaan normaalilla maalaisjärjellä varustettuja ihmisiä, joille kansan etujen ja hyvinvoinnin uuttera ajaminen on pääasia. Toivoa sopii, että Suomi on menossa tästä lähtien avoimeen ja suoraan demoratiaan.