KOSKAAN AIKAISEMMIN EI...

(Päivitetty 29.06.2015)

Pohdin koko aamun, mistä tämä kansalaisten tyytymättömyys johtuu? Napistaanko tässä vain ihan periaatteesta, vai löytyykö tyytymättömyydelle todellinen peruste? Meneekö Suomella todellisuudessa paremmin kuin yleisesti luullaan ? Yritin laittaa plussat ja miinukset samalle viivalle, mutta positiivisista asioista tuli vain parin virkkeen hutaisu, mutta miinusmerkkiä tuntuu riittävän horisonttiin, sillä...

Eikoskaan mantra tuntuu pätevän jo yleistyksenä kaikkiin hallituskokoonpanoihin.

Tässä edelliset sählät. En oikein ymmärrä, mikä tässkin niin naurattaa.

Koskaan aikaisemmin, meillä ei ole ollut näin heikkoa presidenttiä.
Koskaan aikaisemmin meillä ei ole ollut näin säälittävää hallitusta.
Koskaan aikaisemmin meillä ei ole ollut näin osaamatonta eduskuntaa.
Koskaan aikaisemmin meillä ei ole ollut niin monta rikoksesta tuomittua kansanedustajaa tai ministeriä, kuin nyt.
Koskaan aikaisemmin kansanedustajilla ei ole ollut näin paljon avustajia.
Koskaan aikaisemmin meillä ei ole kyhätty näin paljon työryhmiä.
Koskaan aikaisemmin meillä ei ole valiokuntatyöskentely sutinut niin pahasti kuin nyt. (Paitsi kerran Kekkosen aikana laivatelakkatoimikunta, joka kokoontui 18 vuotta, ennen kuin todettiin, että käsiteltävä asia oli vanhentunut 16 vuotta aikaisemmin)
Koskaan aikaisemmin meillä ei ole ollut näin paljon politiikan lobbareita.
Koskaan aikaisemmin politiikka ja rahamaailma eivät ole olleet niin tiiviisti saman vällyn alla, kuin nyt.
Koskaan aikaisemmin Suomi ei ole ollut näin velkainen.
Koskaan aikaisemmin Suomi ei ole lainannut rahaa, kuin nyt ja syytänyt sitä aivottomasti pitkin maailmaa, kuin nyt.
Koskaan aikaisemmin perustuslaillisia oikeuksiamme ei ole poljettu näin tylysti, eikä demokratiaa halvennettu, kuin nyt.
Koskaan aikaisemmin perusteollisuus ei ole ollut yhtä pahoissa vaikeuksissa.
Koskaan aikaisemmin meillä ei ole ollut näin paljon todellisia työttömiä.
Koskaan aikaisemmin keskiverto kansalaiset eivät ole olleet (sodan jälkeen) niin ahtaalla, kuin nyt.
Koskaan aikaisemmin vanhuksiamme ei ole kohdeltu näin huonosti.
Koskaan aikaisemmin kansa ei ole popsinut pillereitä, kuin nyt.
Koskaan aikaisemmin kunnat eivät ole olleet näin ahdingossa.
Koskaan aikaisemmin meillä ei ole yksityistetty palveluita, kuin nyt.
Koskaan aikaisemmin kansalaisille, veronmaksajille ja äänestäjille ei ole valehdeltu ja petetty lupauksia niin räikeästi, kuin nyt.
Koskaan aikaisemmin meitä ei ole verotettu niin rankasti, kuin nyt.
Koskaan aikaisemmin keskusliikkeillä ei ole ollut niin paljon valtaa, kuin nyt.
Koskaan aikaisemmin meillä ei ole ollut niin mittavaa ja tehotonta byrokratiaa.
Koskaan aikaisemmin Suomen maaperää ei ole myyty ulkomaisille kaivosyhtiöille näin leväperäisesti ja pilkkahintaan, kuin nyt.
Koskaan aikaisemmin Suomessa ei ole tarvinnut pohtia kaupallisten pakotteiden vaikutusta idänkauppaan.
Koskaan aikaisemmin nuorisotyöttömyys ei ole ollut näin korkea.
Koskaan aikaisemmin johtajille ei ole tungettu taskuun näin järjettömiä optioita, bonuksia ja eläke-etuja, kuin nyt.
Koskaan aikaisemmin meillä ei ole säädetty niin tyhmiä lakeja, kuin nyt.
Koskaan aikaisemmin hyvä-veli verkosto ei ole yltänyt tällaisiin sfääreihin, kuin nyt.
Koskaan aikaisemmin kotimarkkinat ja vienti eivät ole olleet näin jumissa, kuin nyt.
Koskaan aikaisemmin pienyrityksillä ei ole mennyt näin huonosti, kuin nyt.
Koskaan aikaisemmin luokkaerot eivät ole korostuneet, kuin nyt.
Koskaan aikaisemmin meillä ei ole ollut tätä määrää kokkiohjelmia ja aivotonta hömppää televisiossa, kuin nyt.
Koskaan aikaisemmin leipäjonot eivät ole olleet näin pitkiä.
Koskaan aikaisemmin meillä ei ole säädetty lakia (yhdenvertaisuus), joka mahdollistaa kantasuomalaisten leimaamisen rasistiseksi liian helpoin perustein.
Koskaan aikaisemmin meillä ei ole käyty näin laajaa kansalaiskeskustelua kansallisista perinteistä.
Koskaan aikaisemmin finanssivalvonnan tutkintaan ei ole tullut rikosepäilyjä, kuin nyt.
Koskaan aikaisemmin talousrikollisille ei ole tarjottu rangaistusmuotona "syvää katumusta".
Koskaan aikaisemmin tullin tietoon ei ole tullut niin paljon rikoksia, kuin nyt.
Muuttolinnut eivät koskaan ole tulleet näin aikaisin.
Oikeisto ja vasemmisto eivät ole koskaan olleet ideologisesti näin lähellä toisiaan.
Asuntokaupan näkymät eivät ole koskaan aikaisemmin olleet näin synkkiä.
Koskaan aikaisemmin en ole ollut näin pessimistinen tulevaisuuden suhteen.
Suomessa ei ole koskaan odotettu muutosta näin hartaasti, kuin nyt.

ENNEN VANHAA KIROILTIIN JOPA TELEVISIOSSA

Putkahti esiin Tuomas Enbusken vanha horina Uuden Suomen puheenvuoropalstalta elokuulta 2011. Näin Tuomas: Joku Hannu Taanila –niminen mies on kiroillut kirkossa. Asiasta kertoivat Ilta-Sanomat ja Iltalehti kahtena eri päivänä kaljapullon kokoisin kirjaimin. Kyseessä lienee joku tosi-tv-tyrkky. Sellaisihan nykyjulkisuus on täynnä. Viime aikoina on päivitelty nykynuorison poikkeuksellista narsismia, jota mm. Facebook ruokkii. Toistahan se oli ennen. Vielä 60- ja 70-luvulla esiin tultiin vain puhtaasta asiasta ja täysin ilman narsistisia tavoitteita.

   http://www.garageland.fi/

 Ai, että miten nuo ylläolevat kuvat liittyvät tähän? No täten, että kyseisen blogikirjoituksen palautteessa oli seuraavat kommentit:

"Varsinkin miehen sopimaton käytös liitetään Suomessa herkästi taiteellisuuteen ja syvempään viisauteen. Jo herättäjä Paavo Ruotsalainen tapasi riehua ja ryypätä Kuopion markkinoilla, ehkä vain osoittaakseen, ettei todellinen usko ollut pinnallisesta moralisoinnista kiinni.

"Näin kerran 1980-luvulla syrjäsilmällä telkkarista, kuinka nuori pariskunta sanoi jossain bileissä tehdyssä lyhyessä haastattelussa muutaman kerran "vittu." Seuraavan päivän iltapäivälehdet kauhistelivat tapahtunutta ja niinpä pariskunnasta tuli joksikin aikaa futuristinuorison äänitorvi. City-lehdessä ja muualla nämä tyypit saivat selitellä nuorison kantaa siihen ja tähän maailmanpoliittiseen kysymykseen. Nimet olen unohtanut, mutta luultavasti saavat vielä tänä päivänä jotain apurahaa."

Ja toinen:

"Vittu" Ville Nisonen tietennii! Vieläköhän tyyppi on hengissä, omisti Dekadenz vaateliikkeen. Eikös Riitta Söyring ollut mallina tossa liikkeessä vai oonko ihan harhassa? Mitäs Tuomas horisee? Hän on taas kysynyt jonkun tietämättömän Pia-Noora Kaupin jengiltä..Tuomas on yllättänyt minun aikaisemminkin jotenkin tietämättömyydellään, en muista tähän hätään mikä se juttu oli mutta jotain suurta ja hämmästyttävää tietämättömyyttä, tsekkaan asian.

Katsos et sä Tuomas niin nuori ole, että voisit sitä käyttää jonain syynä tässä.

Niin, joka tapauksessa, Taanilahan on instituutio, kyllä hänelle on annettava instituutiolle kuuluva arvo. Tähän ei sovi sotkea omia mieltymyksiään. Onhan esim. Kari Suomalainen instituutio (vaikken esim. itse häntä erityisesti arvostanutkaan)."

Olin nimittäin ekskursiolla Viiskulmassa, ja piipahdin ystäväni Villen Gargeland-liikkeesä. Ville voi hyvin, eikä ole kortistossa vaan kantaa urheasti yrittäjän raskasta taakkaa harteillaan.

Tuo silloinen puheena ollut alapään sana todellakin riemastutti lehdistön. Samoin kuin Hantta Krausen reinkarnaatio Wilma Schlizewskin "Helvetin hyvää yötä Suomi"-toivotus televisiossa. Wilmalla oli Suomen pienoislippu päässä.

                                         ********************

Samalla kävelyrundilla tuli kurkistettua pariin pop-up kahvilaan. Tämä on siinä Villen liikkeen vieressä Fredalla....

ja tämä Fredan ja Roban kulmassa.

Loppupeleissä Stadissa on mukavia ja mielenkiintoisia mestoja, mutta tämä nykypolitiikka näivettää väkisinkin yrittäjyyden. Punavuoressa on pilvin pimein tyhjiä kivijalkaliiketiloja tyhjillään ja vuokrattavana.

Helsinki on pääkaupunkina uniikkia luokkaa, mutta jokainen yritys elävöittää kaupunkia torpataan milloin minkäkin virkamiehen toimesta. Ja ihan haistapaska pykälillä, joita rustaavat aivottomat virkamiehet, joilla ei tunnu olevan minkään sortin sielunelämää. Saati mielikuvitusta.

Arvasin, että tämä juttu kääntyy väkisinkin vitutuksen puolelle, mutta kääntyköön. Piti ihan vain kävelyllä käydä.

Ensimmäisenä pitää lakkauttaa Julkisivulautakunta. Siitä virastosta ei ole muuta kuin haittaa ja harmia. Varsinainen kaiken kehityksen ja visuaalisuuden paskaviemäri. JL:ssä pikkurunkut saisivat orkkuja, jos kaikki fasaadit maalattaisiin yhtenevän harmaaksi ja kaikki liikekyltit olisivat samalla fontilla kirjoitettu.

Tätä tsaarinaikaista viskaaliviidakkoa ja päällikön päällikkövirkoja kyllä osataan latoa vertikaalisesti ja horisontaalisesti, mutta mitään järjellistä sieltä ei tule ulos. (Viimeksi tämä terassikohu)
Rakennusvalvontavirastoon kuuluu kolme osastoa; rakennustekninen, kaupunkikuva- ja yleinenosasto. ‎Viraston kaupunkikuvaosasto vastaa lupahakemusten käsittelystä sekä neuvoo ja opastaa ‎rakentajia. Rakennusteknisen osaston vastuulla on rakennustyön viranomaisvalvonta.

‎Rakennustoimintaa valvoo Helsingissä rakennuslautakunta. Rakennusvalvontavirasto on lautakunnan ‎alainen valmistelu- ja toimeenpanoelin. Kaupunginvaltuusto valitsee rakennuslautakuntaan yhdeksän ‎jäsentä nelivuotiskaudeksi. Tämänhetkisen rakennuslautakunnan toimikausi alkoi vuonna 2009.‎
On Yleistäosastoa, Kaupunkikuvaosastoa, Rakennuslupaosastoa, Rakennusteknistäosastoa, Rakennusvalvontaosastoa, on Kaupunkitilaosastoa ja Kaupunkikuvaosasto jakautuu lupayksikköön ja kaupunkitilayksikköön.

Ja eikä tässä vielä kaikki:  Kaupunki on jaettu neljään alueeseen, joiden lupa-ja valvonta-asioita hoitaa moniammatillinen tiimi. Alueet ‎jakautuvat karkeasti niin, että läntinen Helsinki kuuluu tiimien 1 ja 2 alueeseen, tiimit 3 ja 4 työskentelevät ‎Itä-Helsingin alueen lupa-asioiden parissa.

Tähän päälle vielä virastojen rividuunarit ja tuo poliittinen vempulointi ja hyvä-veliverkostot. Meinasi melkein unohtua nuo työryhmät.
En viitsi edes vilkaista, kuinka paljon tämä orkesteri maksaa Helsingin kaupungille, mutta veikkaanpa, että pelkästään tämän byrokraattisen hirvityksen hävittäminen, olisi pitänyt koko maan lapsilisät ennallaan.
Ja meillähän näitä virastoja ja päällikkötitteleitä riittää ja siinä kylkiäisenä aivotonta paskantärkeyttä ja omasta pallista kiinnipitämistä. Suomi on varsinainen turhien virastojen saaristo.

Pikkuhiljaa näistä virastoista muotoutuu virtahepoja tai pikemminkin dinosauruksia, joiden toimintaa ei oikein valvo kukaan, eikä siellä aina edes tiedetä mitä tehdään ja millä asialla oikein ollaan. Ihmiset käyvät siellä "vain töissä" pläräävät jonnin joutavia papereita ja hukkuvat pykälien nypläykseen ja fiilaamiseen, jonka lopputuloksena ihmisen arkinen elämänala kaventuu entisestään.

Jotta ympyrä jotenkin napautuisi, on todettava, että meillä jaksetaan älistä pikkuasioista, viidakon "lunttujen" silikonitisseistä, nuorison kiroilusta ja suvivirrestä, mutta kun pitää tehdä jotakin yhteiskunnallisesti hyödyllistä ja merkittävää, esimerkiksi karsimalla ja yhdistamällä näitä virastoja, mitään ei tapahdu. Pulla sen kun paisuu. Ja kansa maksaa.

LÄNKYTYS SIKSEEN. TEKOJA!

(Tämä oli silloin, kun oli vielä asennetta. Nyt sitä ei enää ole. Ehkä tämä epidemia tuo mukanaan joko muutoksen tai sukelleksen kurjuuteen.)

Tasavallan viestimet syytävät kritiikkiä ja paskaa hallituksen ja poliitikkojen päälle tuutin täydeltä. Aiheesta. Suomea hyvinvointivaltiona on ajettu systemaattisesti alas ja urakalla. Tämä hallitus edellisten hallitusten jatkumona. Tämä oikealta ja vasemmalta länkyttäminen ja napina ei johda mihinkään. Nyt tarvitaan tekoja, joukkovoimaa, vähän puolalaisen solidaarisuus-liikkeen malliin. Muuten tätä kansalaisten toivomaa muutosta ei synny, eikä valtiolaivan kurssi käänny, ennen kuin tuhkatkin on viety pesästä.

Aamutelevisiossa olivat tänään äänessä kokoomusnuorten pj. Susanna Koski ja demarinuorten pj. Joona Räsänen. Molemmat valmistautuvat selkeästi sukupolvenvaihdokseen puolueidensa sisällä. Molemmat puhkuvat poliittista tarmoa ja itsevarmuutta tulevien "yhteiskunnallisten tehtäviensä" edessä.

Stailistit olivat lykänneet Susannalle sähkönsinistä kolttua ja Joonalle heinäluomamaista rennompaa demarilookia.

Hetken aikaa tuntui mukavalta katsella hyvinpuettuja, sanavalmiita nuoria, mutta se sanoman sisältö:

Pitäisi pitää vanhuksista huolta, pitäisi tehdä sitä ja pitäisi plaa plaa plaaa. Samaa konditionaalista länkytystä kuin emopuolueen broilereilla. Ja nämä ovat vasta untuvikkoja ja jo nyt pesunkestäviä paskanjauhajia.

Samaa liturgiaa ja samaa mantraa asioista, jotka ovat itsestään selviä ja jotka eivät ole toteutuneet, eivätkä tule toteutumaan nykyisellä menolla.

Tuli samantien selväksi, että jos näillä eväillä jatketaan, pienintäkään muutosta parempaan ei ole näköpiirissä. 

Kokoomus pitää kiinni omista ja lähinnä pääoman tarpeista ja demarit kasvattavat perinteisesti julkista sektoria ja byrokratiaa ja pitävät yksityisyrittäjää arkkivihollisenaan. Persut nyt pyörivät opportunisteina muuten vain jalkovälissä.

Suomalaisen politiikan luutuneisuus oikein hohkaa näistä juonioripoliitikoista.

Siispä kansan on näytettävä kuka tässä maassa on todellinen päällikkö. Meidän on nyt näytettävä, että meillä töissä olevat poliitikot eivät osaa, viitsi, eivätkä halua hoitaa työtään kansanvallan periaatteiden mukaisesti.

Tällä hetkellä on aivan sama, haetaanko nyt Islannin, Alaskan vai Sveitsin mallia. Tärkeintä on näyttää, että nyt riittää. 

Kyllä se malli sieltä muutoksen kautta löytyy.

Ystäväni esitti epäilevän kysymyksen. Mitä tilalle? Kuka hoitaa hommat, jos nykysysteemi kaatuu?

Meillä on niputtain lainoppineita ja ekonomisteja, joilla on järki päässä ja ratkaisumalleja moneenkin lähtöön. Meillä istuu näkymättömässä oppositiossa päteviä hallintomiehiä ja organisaattoreita, jotka pystyvät luomaan hetkessä paremman infrastruktuurin. Nämä ihmiset tulevat esiin, kun heidän ei tarvitse pelätä työpaikkansa menettämistä.

Meillä on läjäpäin poliittisia toimijoita, jotka on runtattu puoluekurin nimissä hiljaisiksi napinpainajiksi.

Hätätilahallituksen sorvaaminen on pala kakkua.

Pelko pois Mikki Hiiret ja barrikaadeille! Turha siellä himassa tai lähibaarissa on piipittää.

Jos tuonne Säätytalolle ei hilaudu vähintään yli 10 000 ahteria -puolueväristä tai ammatista riippumatta- ilmaisemaan kantaansa, tämä jukuripäinen kansa on ansainnut kurjan kohtalonsa. 

NÄIN KOHTELET NÄYTELMÄKIRJAILIJAA

Tämä on manifesti.
Kun kohtaat näytelmäkirjailijan ensimmäistä kertaa, hymyile hänelle. Kättele ja kerro oma nimesi.

Olen ammattilainen. Luota minuun. (Kuva HM-International Press, kuvauspaikka Boston Grill Mexico, huulirasva Classic Carmex, shampoo Schawarzkopf BC bonacure hairterapy amino cell rebuild Moisture Kick, savuke Delicados Mexico, t-paita Boss, farkut G-Star Raw) 

Ole lukenut näytelmäkirjailijan näytelmä. Toisenkin kerran. Jopa kolmannen.
Katso aina monennettako versiota hänen näytelmästään luet. Ensimmäinen versio ei ole samanlainen kuin seitsemäs.

Kun luet näytelmän ensimmäistä kertaa, ajattele kuin menisit kylään ensimmäistä kertaa uuden ihmisen luo. Älä vedä pikaisia johtopäätöksiä. Sisustukselle on syynsä.
Oleta parasta.

Kommunikoi. Kysele. Hae rajoja: mitä tämä teos ehkä on, mitä se ei ole.

On näytelmäkirjailijoita, jotka osaavat puhua selkeästi ja monipuolisesti.
Sitten on sellaisia, joilta jää lause kesken ja silmät saattavat tuijottaa sisäänpäin. Tällöin älä pelästy. Saattaa olla kyseessä aiheen hapuilu.

Olen ammattilainen. Luota minuun. Summista on puhuttava. Tee sopimus mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Kun teet tilauksen, sitoudu.
Sitoutuminen tarkoittaa ennen kaikkea luottamusta.
Kun minä sitoudun työhöni, sitoudun matkaan, jonka päämäärästä en ole alkumetreillä varma. Jos olisin, en kirjoittaisi.
Jos haluat varmuuden lopputuloksesta, älä tilaa näytelmää vaan mene kirjastoon. Ota hyllystä valmis teksti.

Älä tilaa minulta näytelmää, jonka kirjoittaisit itse, jos osaisit ja ehtisit.

Näytelmäkirjailijan työ on luova työ. Siihen sisältyy hetkiä, jolloin näytelmäkirjailija vaeltelee päämäärättömän näköisenä pitkin työhuonetta (jos sellainen on) tai kahviloita. Joskus hän saattaa hypähdellä innostuneesti. Usein hän puhuu itsekseen.
Näennäisesti ei tapahdu mitään. Silloin näytelmäkirjailijaa on kohdeltava lempeästi. Erityisesti hänen itsensä.

Oleta parasta. Oleta aina parasta. Älä pelkää pahinta.

Usko siihen, että esityksiä kannattaa tehdä, kaikenlaisia esityksiä, sellaisiakin, joiden sanat ovat piilossa ja muoto hämärän rajamailla.

Anna tilaa, mutta älä jätä. Olen epävarmuuden ammattilainen.

Summista on puhuttava.

Maksa sovittu palkka tai palkkio sovittuna aikana.
Pohdi työn aikataulun ja maksun määrää: ovatko ne missään suhteessa toisiinsa?
Pohdi omaa palkkaasi: millaisella palkalla sinä työskentelet kaksi vuotta?

Luota minuun.

Näytelmäkirjailijan näytelmässä on aina näytelmäkirjailijan sielu ja maailma auki. Jos ei ole, kyseessä ei ole näytelmäkirjailija. Tämä tulee muistaa, kun kohdellaan näytelmäkirjailijaa.
Näytelmäkirjailijaa tulee kohdella kuin toista ihmistä.

...niin, että nyt sitten tiedätte! Kiitos etukäteen.
Ps. Voin kyllä kirjoittaa näille politiikan ninjoille kunnon näytelmän Aristoteleen draaman kaarta noudattaen: Siinä on helvetin hyvä alku, kohtalainen keskikohta, mutta lopussa paha saa aina palkkansa.


Näytelmäkirjailijayhteisö Tekstin manifesti "Näin kohtelet näytelmäkirjailijaa" julkaistiin Kotimaisen näytelmän festivaalilla torstaina 15.9.2011. Sen takana seisoo Tekstin Ydinryhmä: Heini Junkkaala, Kati Kaartinen, Okko Leo, Elina Snicker ja Paula Salminen.

NYT PERSUILLAKIN ON MILLÄ MÄLLÄTÄ

Yle uutiset informoi kansaa 19.02.2011, että PerSujen puoluetuki "pompsahti" lähes seitsemään miljoonaan (7 000 000!) ison jytkyn jälkeen. Nyt kun PerSuista on tullut ns. yksi suurista, on varaa millä mällätä. Kevään eurovaaleihin törsätään puoli miljoonaa euroa (500 000) jotta EU-parlamenttin saataisiin Sampo Terhon lisäksi pari meppiä lisää. Ei siinä mitään, mutta onhan se nyt jotenkin älyvapaata, että veronmaksajat tukevat tätä poliittista teatteria yli puoluerajojen. 

Hallelujaa ja aaaamen! Kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa. Missään kotimaisessa firmassa ei mene duunareilla niin hulppeasti kuin  Oy Suomi Ab:ssa. Meillä nämä työläiset nostavat itse palkaansakin, kun työnantaja, siis me, ei sitä vuosittain hoksata. Eikä missään firmassa ole niin paljon luontaisetuja, eikä jaeta duunarikollegoille kaiken maailman präniköitä. Ihan vain näytin vuoksi.

Yhteensä puolueille syydetään lähes 40 miljoonaa verorahoja. Minä olen nyt sitä mieltä, että ne on leikattava tykkänään pois. Ja jos olet PerSu, kannata ja maksa, Jos olet kommari, kannata ja maksa. Ja näin päin pois. Ja kirkko irti valtiosta. Jos haluat antaa rahaa jumalalle, jota et muuten melkoisella varmuudella ole koskaan nähnyt, tai jumalan maallisille edustajille, on oma asiasi antaa kymmenykset.

On pidettävä mielessä, että poliittinen ja uskonnollinen toiminta on syvimmältä olemukseltaan liiketoimintaa. Ja niihin pätevät kaikki markkinatalouden pelisäännöt, paitsi, että vaikka puolue olisi ideologialtaan ihan paska, kansalta viedään toimintaan väkisin rahat. 

Poliittisesta hääräämisestä on tullut yhtäkkiä niin helvetin mediaseksikästä, että sekaan ovat kampeamassa kaikki vähänkin itsestään liikaa luulevat. Ja todellinen syy on päästä paremmille tienesteille. Vallitsevassa tilanteessa tämä on ymmärrettävää, koska lotosta ei hevillä voita. 

Olen tässä muutaman vuosikymmenen seurannut poliitikkojen ulkoisen habituksen muuttumista. Vielä vaalitilaisuuksissa äijät ovat kuin resupellejä ja akat kuin riihen seinästä reväistyjä, mutta kun kansan valtakirja napsahtaa taskuun, stailistit hyökkäävät kehiin.

Ostetaan uudet kengät, alpakkapuvut äijille ja jakkupuvut akoille kaikilla mausteilla ja sävy sävyyn. Karderoopi kerralla kuntoon eka liksasta. Protokollan mukaisesti. Poliittinen broileri kuoriutuu. Ja siinä se sitten taksin takapenkillä pikkuhiljaa unohtuukin, mistä oltiin lähtöisin. Ei oikein viitsisi menneitä muistella. Monokansaakin on helpompi, etten sanoisi lystimpi, kurittaa, kun juuret on unohdettu.

No. Suomen väkiluku on rapiat viisi miljoonaa. Vilkaistaanpa PerSujen verkkolehteä vuodelta 2013 ja puolueiden jäsenmääriä.

"Perussuomalaisten jäsenmäärä jatkaa hurjaa kasvuaan eduskuntavaalien huiman jytkyn jälkeen. Keväällä 2011 oli jäseniä noin 5 000, kun nyt niitä on jo melko tarkkaan 8 000. Asia selviää Turun Sanomien tekemästä mittauksesta.

- Hyvässä tahdissa on määrä kehittynyt, enkä näe mitään syytä, miksei suotuisa kehitys jatkuisi. Veikkaanpa, että parin vuoden päästä vaalien aikaan olemme jo reippaasti toisella kymmenellä, puoluesihteeri Ossi Sandvik myhäilee.

Sandvik toteaa, että 8 000 jäsentä on lukuna vielä pieni, kun sitä verrataan keskustan 150 000, SDP:n 46 000 tai kokoomuksen 40 000. Mutta vanhat puolueet ovat kasvattaneet joukkojaan jo 100 vuotta, kun perussuomalaiset aloittivat 500 jäsenestä vuonna 1995, Sandvik muistuttaa.

- Meidän valttinamme on suora demokratia: jokainen jäsen pääsee päättämään mm. henkilövalinnoista puoluekokoukseen. Joensuun kokoukseen 28.-30.6. odotamme taas suurempaa joukkoa kuin toissa kesän Tampereen kokoukseen, johon osallistui 1 000 perussuomalaista, Sandvik toteaa.

Hän aprikoi kuitenkin, että jäsenyyden mallia pitää miettiä väkimäärän kasvaessa: kohtahan täytyy ruveta vuokraamaan stadionia kokouspaikaksi.

- Asiaa pitää miettiä viimeistään, kun jäsenten määrä liikkuu 150 000, Sandvik naurahtaa.

Perussuomalaisten kovin kasvinkumppani on vihreät, joka kasvoi viime vaaleista 3 500 jäsenellä niin, että vihreiden jäsenmäärä on nyt suunnilleen sama 8 000 kuin perussuomalaisillakin. Vihreitä on siivittänyt nimenomaan perussuomalaisten pelko, joka nousi viime eduskuntavaalien suuresta jytkystä. Sandvikin mukaan puolueiden jäsenmäärät ovat seuranneet toisiaan jo pitkään. Kansanedustajienkin määrissä siirryttiin eri luokkaan vasta viime vaaleissa."

Puolueiden jäsenrekistereissä on noin 250 000 suomalaista. (Suomen väkiluku on tarkalleen -laskin justiinsa aamulla- 5 453 821 päätä.) (lue lammasta)

Kun tästä puolueiden jäsenmäärästä niistetään varsinaiset aktivistit ja nokkamiehet- puolueorganisaatio ja kunta- valtionpolitiikan tekijät- varsinainen hyötyjäporukka supistuu nyrkilliseen.

Eli tullaan siihen prosentin tuntumaan poliittista eliittiä, jotka hamuavat itselleen kaikki irti lähtevän. On tuplahommia joka suuntaan, kunnanhallituksissa, valiokunnissa, yhtiöiden hallintoneuvostoissa ja niin edelleen. Ja jos on oikein pässi, ettei pärjää missään näissä hommissa, kaverit järkkäävät mukavan homman, jossa ei voi töpeksiä, eikä tarvitse kantaa vastuuta. 

Vähän niin kuin tämä entinen opetusministeri Olli-Pekka Heinonen, joka puuhastelee nykyään Jyrki Kataisen valtiosihteerinä. 

Tässä katkelma ns. UMTS-kauppaa:

Heinosen ollessa liikenneministerinä Sonera osti Saksasta 3G-oikeudet noin 3,5 miljardilla eurolla tiettyihin taajuusalueisiin. Nämä osoittautuivat myöhemmin arvottomiksi. Tämä on Suomen teollisuushistorian suurin virheinvestointi. Valtion omistus Sonerassa oli liikenne- ja viestintäministeriön hallussa.

Heinonen joutui asiasta suurimpaan vastuuseen ja lokakuussa 2001 hän ilmoitti jättävänsä politiikan ja siirtyi Yleisradion ohjelmajohtajaksi. Oikeuskansleri Paavo Nikula selvitti Soneran kauppoja ja hallituksen toimintaa syksyllä 2002. Hän totesi päätöksessään, etteivät ministerit tai liikenne- ja viestintäministeriöiden virkamiehet rikkoneet virkavelvollisuuksiaan tai toimineet lainvastaisesti. Selvityksessä ei ilmennyt, että kaupoista olisi keskusteltu hallituksen piirissä tai hallituksen ja Soneran edustajien välillä.

Ja tämän tyypin pitäisi olla oikeustieteen kandi. Minä olen vain uimamaisteri, mutta jos tekisin tuollaisen mokan- mikä on täysin mahdotonta- en iki kuuna päivänä kehtaisi naamaani näyttää. Mutta, tuollahan se hääräilee Kataisen poppoossa ihan pokerina. Veronmaksajat kuittasivat tämänkin hölmöilyn. Niin kuin koko teatterin, ilman katetta pääsylipulle. Eikö ole järjetöntä?

Aapiskukko Heinonen. Voi hyvänen aika! Monen nollan moka ja tyypillä on vielä duunia. Tulee ihan fysioneurologinen paha olo kun ajatteleekin asiaa. Laskekaa bisseindexillä a) 4,50 € tuoppi! Tai mitä muuta tällä rahalla kansa olisi saanut. Tai olisi pitänyt saada.

Nyt kun tätä kansan omaisuutta ollaan taas myymässä (ilman lupaa) ihan hirvittää suoraan sanoen. Siinä käy vielä niin, että johtokuntien pöytiin istahtaa täysin ventovieraita. Meikäministereiden todellinen tahtotila ja kielitaidot tunnetaan, eli sotkuja syntyy. Sitten sopii taas kurittaa kansaa.

Eli se varsinainen pointti tässä vaahtoamisessa on, että kannattaako oikeasti äänestää ketään hännystelemään ja leikkaamaan. Muistakaa, että paljon puhuttu kestävyysvaje on täysin hypoteettinen ja abstrakti asia.

Ei tässä muut elä yli varojensa kuin poliittinen eliitti, jolle ei mikään riitä. Ja siinä sivussa pulskasti pärjäilevä päällikkövirkamieskunta, joille nykymeno- status quo ankkalammikossa- passaa vallan mainiosti.

Ai mitä tapahtuu, jos kukaan ei äänestä? Muutos! 

Kannattaa kahlata läpi tämä vanha hesarin juttu. Molemmat sivut ja lisäartikkelit:

http://www.hs.fi/kotimaa/a1374204957943

  

EKSKURSIO JÄTKÄSAAREN VINTAGEMAAILMAAN

Aurinkoisen päivän kunniaksi unohdin poliittisen äyskäröinnin hetkeksi ja piipahdin Helsingin Jätkäsaareen. Siinä ennen Tallinnan laivojen terminaalia vasemmalla on L3 makasiinit. Ja back to fifties & sixties! Vanhoja autoja, vintagea ja nostalgiaa. Suosittelen pientä pyrähdystä menneeseen maailmaan.

Kaikenlaista on kaupan. Lattiasta kattoon. Tarjonta on niin mageeta, että sitä vauhkoontuu väkisinkin.

Vaikka asiaa ajattelisi miltä kantilta tahansa oli tuo huikeata aikaa. Varsinkin visuaalisesti. Opettajilla ja poliitikoilla oli auktoriteettia. Kurittomat kakarat pistettiin ojennukseen "Koivuniemen Herralla", eikä vanhemmille urputettu yhtään.

Sodanjälkeinen optimismi ja orastava kulutushysteria tempaisi kansankunnan pauloihinsa. Mekaaniset lelut vaihtuivat vieterileluihin, tuli rock´n roll ja 60-luvun beatlemanian iskettyä tajuntaan, tukka alkoi kasvaa kehitysalueellakin ja opittiin juomaan tetratötteröistä ja akat luuhasivat Tupperware-kutsuilla.

Tuli transistoriradiot ja jääkaapit joka huusholliin. Tuli farkut ja tukkaan Brylcreem hiusrasva ja Boston rööki roikkui huulessa. 

Kulutustavarat tehtiin kestämään. Toisin kuin nykypäivän kertakäyttökrääsä, joka laukeaa juuri, kun vuoden takuuaika on umpeutunut. 

Tässä voisi horista loputtomiin noista vuosikymmenistä; Vietnamin sodasta, Kennedyn ja Martin Luther Kingin murhista, Berliinin muurista, Kekkosesta ja Kremlistä, Brittiläisen pop-musiikin maailmanlaajuisesta invaasiosta, bluesista ja niistä sadoista loistavista bändeistä, joita tuohon aikaan pulpahti pinnalle lähes viikottain.

Voisi spekuloida Unkarin kansannoususta ja Tsekkoslovakian miehityksestä, opiskelijamellakoista, 1960- luvun lopun Baader-Meinhof terroristiryhmän ja RAF:n syntyvaiheista, tuolloisten sosialistien , Erkki Tuomiojan, Ilkka Christian Björklundin ja Nalle Wahlroosin radikalismista. Mutta ei tarvitse. Tätä varten markkinoille on tullut uusi lehti: Golden Vintage. http://goldenvintage.fi/

Vilkaisin lehden Vintage tori osiota ja heti iski silmiin ikuinen haave: Omistaa aito Wurlitzerin jukebox. Lähtöhinta "vain" 4500 €. 

Pakko tyytyä vanhaan emaloituun kylttiin. Kyltistä ja aiheesta riippuen hinnat pyörivät muutamassa kympissä. 

Jos ei ole muuta tekemistä, kannattaa piipahtaa Jätkäsaaressa ja hypistellä tavaroita omin sormin. Suomessa vintagetavaroiden hinnat ovat aikalailla samat kuin Jenkkilässä. Vinkkinä vain, että baarissa on täydet oikeudet.

KATAINEN PETOKSEN KAUTTA URAPUTKEEN?

Vastaan tuli mielenkiintoinen bloggaus parin vuoden takaa, joka nosti mieleen ns. Himaskohun ja ylipäätänsä demokratian alennustilan. Näiden tapahtumien valossa Kataisella on kykyä ja tahtovoimaa käyttää myös kepulikonsteja päämäärän saavuttamiseksi. Alla olennaiset kohdat Kataisen vanhasta keissistä: 

"Jyrki Kataisen kuningastie alkoi vuonna 1999, kun hänet valittiin Pohjois-Savon Kokoomus ry:n puheenjohtajaksi."

"Kokouksessa esitettiin seuraavien Kokoomuksen piirijärjestöjen valtakirjat, joissa kannatettiin Jyrki Kataisen ehdokkuutta puheenjohtajaksi:
- Pielaveden Kokoomuksen Nuoret ry:n kokous 30.10.1999
- Siilinjärven Kokoomuksen Nuoret ry:n kokous 9.10.1999
- Varkauden Kokoomus Nuoret ry:n kokous 30.10.1999
Mitään edellä mainittujen yhdistysten kokouksia ei oltu pidetty eikä Pielaveden Kokoomuksen Nuoret ry ollut edes yhdistysrekisterissä. Pöytäkirjat ja valtakirjat olivat väärennyksiä."
...
Myös Valtakunnansyyttäjävirasto tutki asiaa, todeten rikoksen tapahtuneen, mutta jätti asiasta syyttämättä. Valtakunnansyyttäjänvirastossa asiat muuttuivat. Kaksi väärennöstä "unohtui" käsittelemättä. Minne rikokset hävisivät?"

http://jyrkikatainenvalhe.blogspot.fi/2012/03/onko-jyrki-katainen-rehellinen.html#comment-form

Mitä tulee yllä olevaan vanhaan tapaukseen, on vaikea sanoa mikä oli lopultakin kyseisen manööverin konreettinen hyöty. Kysymyksiä kuitenkin herää. Olisko Kataisen poliittinen ura tyssänyt jo alkuunsa? Olisiko hän noussut raketin tavoin kokoomuksen johtoon, valtionvarainministeriksi ja lopulta kalifiksi kalifin paikalle.
Vaikka tekoa pidettäisiinkin ns. lievänä, on sen moraaliset mittasuhteet valtavat. Meitä vedättää pääministeri, jonka käsitys rehellisyydestä ja oikeudesta on vähintäänkin kyseenalainen. Näin tavallisen jalankulkijan näkövinkkelistä yleistä oikeustajua hämärretään.

En ole juristi ja on vaikea kommentoida rikoksen vakavuutta, mutta  kuinka yleistä ovat syyttämättäjättämis päätökset normikansalaisten tapauksia käsitellessä? Vaikka Kataisen yhdistystapaus olikin lievä rikos, niin miksei siitä silti tullut tuomiota? Antaako poliittinen asema automaattisesti rikosoikeudellisen immuniteetin?

Poliitikoilta pitäisi voida odottaa aivan erityistä suoraselkäisyyttä ja korkeaa moraalis-eettistä toimintaa, ovathan he meidän yhteisen omaisuuden kirstunvartijoita. Jos tiedossamme on pääministerin osalta näinkin härskiä toimintaa - mistä emme ole saaneet kuulla?  Kuinka paljon suhmurointia on silmiltämme piilossa?

Kuinka monta rehellistä suuta vaiennetaan esimerkiksi puoluekurilla? Ei kai ole äänestäjiä kohtaan oikein, että oma kansanedustaja degeneroituu nappia painavaksi robotiksi? Demokatiassa pitää kysyä näitä kysymyksiä. Ja ennen kaikkea tutkia. Olisi aiheellista avata tämä Katainen-keissi uudestaan ja arvioida tilanne objektiivisesti.

On vähintäänkin kiusallista, että Kataisen poliittisesta historiasta löytyy luurankoja. Kaikkein reiluinta olisi kysyä Kataiselta itseltään suoraan ja vaatia asiasta täsmällistä selontekoa kohta kohdalta.
Vaikka asia mukamas vanhenisi rikosoikeudellisesti, moraalisesti tämä ei vanhene koskaan.

Katainen on vain yksi tapaus monien joukossa ja myös muita kyseenalaisia esimerkkejä löytyy, jotka eivät ole johtaneet minkäänlaisiin seuraamuksiin. Naapurimaassa Ruotsissa -ja muissa avoimen demokratian maissa- poliitikon pää on pölkyllä erittäin herkästi - milloin suomalaiset heräävät ja alkavat vaatia oikeita seuraamuksia? Jos me annamme poliitikkojemme venkuloida ilman rangaistuksia, mehän käytännössä ruokimme kähmintää? Miksi et suhmuroisi, kun kukaan ei kuitenkaan reagoi siihen?

Hirvisaaren hiljattainen avaus sitovasta kansanäänestyksestä oli oivallinen, koska toteutuessaan se antaisi äänestäjille työkaluja vaikuttaa. Saisimme palan oikeata demokratiaa  takaisin. Jos asiaa viedään askeleen pidemmälle - kansalaisilla pitäisi olla oikeus kutsua kokoon "ylimääräinen" yhtiökokous ja äänestää vaikkapa hallituksen luottamuksesta, kuten osakeyhtiöissä.

Tällöin hallituksella olisi edes jonkinlaista painetta ottaa huomioon äänestäjien mielenliikkeet. Ei unohdeta, että kansanedustajat ovat meillä töissä! Valitettavasti vaikutusmahdollisuudet tällä hetkellä ovat olemattomat ja edustajat voivat eduskuntaan päästyän venkuloida verrattain vapaasti.

Tässä maassa on avattava ovet ja ikkunat ja saatava täydellinen ristiveto kunnalishallinnosta aina valtionhallintoon asti poliittisesti ummehtuneeseen ilmantilaan.

Lopuksi on vain todettava, että Katainen on hilannut hyvä-veli järjestelmän aivan uusiin sfääreihin. Tämän osoitti mm. Himas-raportti ja se, että Kataisen rikostoverit yllämainitun petoksen tiimoilta ovat Kataisen kabinetissa merkittävissä ja keskeisissä asemissa.

PS. Kokoomukselle vinkki lapsilisäleikkauksiin liittyen. Ahvenanmaa saa kunnallistukea lähes 10,000e / asukas, mikä on moninkertainen kantasuomen kuntiin nähden. Kohtuullistamalla Ahvenanmaan tuki maan keskivertoon voitaisi lapsilisäleikkaukset perua.

Antti Halonen, Jorma Kalliokoski
Aidon demokratian uutterat esitaistelijat