Ilpo Sinkko, pastori, Kokemäki
Euroopan maallistumisen juuret kristinuskonvastaisissa aatesuunnissa
Suomalaiset ovat eläneet syrjässä suurten aatteiden syntysijoilta. Tämä maamme on meille rakas, mutta suurista keskuksista nähtynä se on todellista reuna-aluetta. Suuret aatteet eivät ole syntyneet täällä osaksi siitäkin syystä, että taistelu jokapäiväisestä toimeentulosta on ollut ankaraa.
Ei ole ollut aikaa joutilaisuuteen, sillä halla on vienyt viljan ja kuolema niittänyt satoaan. Tämä kansamme raskas perintö on muokannut suomalaisista materialisteja – monesti suomalaiset ajattelevat, että kun on ruoka ja vaatteet ja vähän enemmän omaisuutta kuin naapurilla, se riittää. Oman sijansa täällä kaukana pohjoisessakin on saanut kuitenkin kristinusko.
Tuo usko ja sen myötä kirkko on vetänyt suomalaiset metsistään länsimaisen kulttuurin piiriin. Kansa on saanut kristinuskolta paljon hyvää. Lukutaidon, yhteiskuntajärjestyksen ja lainsäädännön. Nuo kaikki ovat sen seurausta, että suomalaiset on vedetty kirkon kautta yhteyteen muun maailman kanssa. Tänä päivänä materialismin perintö elää kuitenkin voimakkaasti suomalaisten mielissä. Se estää meitä näkemästä ja arvioimasta Euroopassa tapahtuneita suuria henkisiä muutoksia. Olemme aina olleet jonkinlaisia kulttuurin perässäjuoksijoita.
Viime aikoina Eurooppaa ja Suomea ovat vaivanneet maallistuminen ja henkinen tyhjyys. Miksi tähän on tultu? Miksi kirkot ovat menettäneet otteensa Euroopasta ja omastakin kansastamme? Tällä kehityksellä on omat historialliset juurensa. Varsinkin 1900-luvun Euroopassa esiintyi vahvoja kristinuskon vastaisia liikkeitä, jotka tempaisivat kokonaisia kansoja mukaansa. Koska kristinuskon vastaisia laajoja kansanliikkeitä on ollut Euroopassa monia, on historian kehitys ollut sen mukaista. Kerrottavaa ja kirjoitettavaa noista liikkeistä olisi paljon ja siksi voidaan käsitellä vain yhtä liikettä kerrallaan.
Yksi voimakkaimmista 1900-luvun historiaa muokanneista liikkeistä oli natsismi. Sillä oli oma vaikutuksensa myös Suomeen – olihan Suomi samassa sotakoalitiossa Saksan kanssa. Mitä natsismi oikein oli ja mihin se perustui? On sanottu, että yksi 1900-luvun suurimmista salaisuuksista on natsismin okkultistinen (so. salaopillinen) luonne. Okkultismi (salatiede) juontaa juurensa kaukaa ihmiskunnan historian alkuvaiheista. Okkultistinen salatieteiden juonne on kulkenut kautta koko ihmiskunnan historian.
On hyvä tiedostaa, mitkä liikkeet vieroittivat Euroopan kansat kristinuskon sanomasta. Kun vahvat kristinuskon vastaiset aatteet saavat otteen kristityistä kansakunnista, joutuu kristinusko taistelutilanteeseen. Näin on aina Euroopassa (ja koko maailmassa) ollut, kristinusko on joutunut taistelemaan vieraita oppeja ja uskontoja vastaan. Tämä taistelu leimahti entistä voimallisempana 1800-luvun lopun ja 1900-luvun Euroopassa.
Natsismin juuret syvällä salatieteiden ja pakanauskontojen maaperässä
Saksa on aina ollut Euroopan keskeistä aluetta. Sieltä on peräisin suuri osa hyvästä länsimaisesta sivistyksestä. Moni ihminen kokee melkoista ristiriitaa matkustaessaan nykyisessä Saksassa. Nykypäivän saksalaiset tuntuvat tavattoman ystävällisiltä ja vieraanvaraisilta ihmisiltä. Miten on mahdollista, että tuo kansa lähti omaa tappiotaan kohti seuraamalla epäonnistunutta taidemaalaria, jonka nimi oli Adolf Hitler? Se on yhäkin suuri mysteeri meille, jotka olemme syntyneet toisen maailmansodan jälkeen.
Yksi edellytys sille, että saksalaiset (ja monet muut) alkoivat ihailla natsismia oli se, että monet vieraat aatteet olivat saaneet sijaa eurooppalaisten sydämissä. Viitteitä siitä, mitä nämä aatteet olivat, saamme siitä, minkä ajatusrakennelmien varaan natsismi perustui. Kaikki ei suinkaan alkanut Adolf Hitleristä. Häntä edelsivät lukuisat väärät profeetat, jotka taivuttivat monia eurooppalaisia pois kristinuskosta.
Guido von List, itävaltalainen luonnonfilosofi, yhdisti saksalaisen ihmisen saksalaiseen maaperään
Saksankielisen kulttuurin piirissä tapahtui vuosien 1880-1910 aikana merkittävä kansallismielisyyden nousu. Kansallismielisyys oli suurelta osin mystis-uskonnollista. Tähän liittyi voimakas salatieteiden (okkultismin) ja teosofisen uskonnollisuuden nousu. Tämä kaikki loi perustan natsismin 1920- ja 1930-luvuilla tapahtuneelle nousulle ja ainutlaatuisen julmalle diktatuurille.
Yksi merkittävimmistä rotuoppien ja germaanisen kansallismielisyyden luojista oli itävaltalainen mystikko Guido von List (1848-1919). Hän oli 13-vuotiaana jättänyt kristinuskon ja alkanut palvoa muinaisgermaanista heimojumala Wodania. Hänellä oli pakanallinen muinaisuskonto, joka liittyi itävaltalaiseen ja saksalaiseen maaperään.
Hänen mukaansa jokaisella kivellä, lähteellä ja puulla oli oma henkensä. List vastusti voimakkaasti kristinuskoa, joka hänen mukaansa esti vanhan germaanisen uskonnon esille tulon. Kun List oli lukenut teosofi Helena Blavatskyn kirjoituksia, hän otti omaan käyttöönsä ilmaisun ”arjalais-germaanit”.
Vuonna 1910 List kirjoitti teoksen muinaisesta saksalaisesta uskonnosta. List omaksui myös hindulaisen kosmisen maailmankuvan ja liitti sen omaan ”arjalais-germaaniseen” uskontoonsa. Kristinuskon henkilöhahmot tuli hänen mukaansa korvata germaanisilla vastineilla: arkkienkeli Mikael Wodanilla, apostoli Pietari Donnerilla ja Neitsyt Maria Friggillä.
List harrasti myös vanhaa skandinaavista riimukirjoitusta. Hänelle riimukirjoitus oli tie syvähenkisemmän totuuden löytämiseen. Jokaisella riimulla oli oma merkityksensä. Monista riimuista tuli natsi-ideologian käyttöönottamia syvemmän tietoisuuden symboleja. Tärkein riimu oli ”Sig-riimu”, joka merkitsee voittoa. Se oli natsien valtakunnassa nähtävissä Hitler-jugendin ja SS-joukkojen tunnuksissa (kaksi salamaa).
Natsi-ideologian mukaan ”ristin aika on jäänyt taakse, nyt on auringon nousun aika”. Swastika (so. hakaristi) on myös auringon symboli pakanallisissa uskonnoissa. Listin uskonnollisissa näkemyksissä vanhoilla germaanisilla ja muinaisskandinaavisilla uskonnollisissa ajatuksilla oli oma keskeinen sijansa. Natsit omaksuivat aikanaan paljon vaikutteita juuri Listin okkultismista ja uskosta muinaisiin viikinkijumaliin. Listille swastika ilmaisi myös maailman luomisen voimia. List väitti, että swastika oli aikakautemme ”kaksinkertainen salaisuus”. Tämä ilmaus oli tietenkin salatieteellinen, ”syvempää tietoisuutta” edustanut näkemys.
Hänen mukaansa sota oli murrosaika, jonka jälkeen ”pelastuksen aika” murtautuisi esiin. Hän ennusti, että tämän ajan koittaessa tulisi esille uusi ihminen, joka kannattajineen ottaisi vallan.
List vaikutti voimakkaasti aikansa saksankielisillä alueilla. Hänen työtänsä vaalimaan ja kehittämään perustettiin List-seura vuonna 1908. Tähän uuteen seuraan liittyi paljon saksalaisia kansallismielisiä henkilöitä ja johtavia teosofeja. Listillä oli oma tulkintansa ensimmäisestä maailmansodasta. Näin hän ennakoi Adolf Hitlerin aikaa ja natsipuolueen perustamista. Listin kirjoituksissa oli kuvailtuna arjalais-germaaninen valtio. Tuo valtio synnytettiin myöhemmin Hitlerin ja natsien toimesta.
Teosofit toivat eurooppalaiseen tietoisuuteen natsismin keskeisimmän symbolin, hakaristin
Yksi eniten Euroopan uskonnollista kenttää muuttaneista liikkeistä oli teosofinen liike. Teosofian perustajana pidetään venäläistä seikkailijatarta Helena Petrovna Blavatskya (1831-1891).
Blavatsky oli 1800-luvun lopulla vieraillut Tiibetissä, missä hänet omien sanojensa mukaan perehdytettiin muinaisen maailman salaisuuksiin. Hän julkaisi vuonna 1888 kirjan ”Salainen oppi”, jossa hän kertoi teosofis-okkultistisista opeistaan.
Blavatsky tutustui käytännössä Tiibetin lamalaisuuteen, jonka pohjalta hän kehitti teosofiset oppinsa. Suuri osa Blavatskyn kehittelemästä mystiikasta perustui juuri lamalaisuuteen. Hänelle näytettiin Tiibetissä ”totuus maailman koostumuksesta ja rakenteesta”. Hän perehtyi symboleihin, jotka kertoivat tuosta maailman koostumuksesta. Hän vihkiytyi omien sanojensa mukaan seitsemään tiibetiläiseen ”esoteeriseen” symboliin, joiden kautta hänelle avattiin ”syvempi tietoisuus”. Näiden ”esoteeristen” symbolien kautta hän oli omien sanojensa mukaan löytänyt totuuden maailman rakenteesta ja tulevaisuudesta.
Yksi hänen keskeisimmistä salaopillisista kehitelmistään oli rotuoppi, oppi ”arjalaisuudesta”. Teosofisen oppinsa keskeiseksi symboliksi Blavatsky valitsi swastikan (hakaristin). Swastika on vanha ja yleismaailmallinen symboli. Vanhan hindulaisen opin mukaan swastikassa näkyy koko maailman rakenne. Se on avain maailman ”esoteerisiin salaisuuksiin” Veda-uskonnon oppien mukaan.
Nämä opit ovat levinneet laajasti kaikkialle aasialaisiin uskontoihin. Muun muassa budhalaisuudessa swastika on koko uskonnon perustajan, Buddhan, symboli. Swastikasta tuli Saksan nationalististen piirien keskeisin symboli. Juuri Blavatskyn oppilaat toivat swastikan saksalaisen kansan tietoisuuteen. Saksassa vaikutti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kansallis-nationalistisia aatteellisia liikkeitä. Monet niistä ottivat symboleikseen juuri hakaristin.
Risti – kristinuskon symboli – työnnettiin syrjään. Yksi tällainen voimakas liike oli Germanenbund. Germanenbundiin kuului suuri joukko saksankielisen alueen älymystöstä. Siihen kuului talouselämän, tieteen ja saksalaisen yleishallinnon merkittävimpiä henkilöitä. Germanenbundissa perehdytettiin ihmisiä okkultismiin, teosofiaan, rotuoppeihin, muinaiseen germaaniseen uskontoon ja myös suoranaiseen saatananpalvontaan.
Saksankielisten alueiden kansallisuusliike yhdisti rotuopin, yli-ihmisopin ja darwinismin
Germanenbund ja siitä vaikutteita saanut Thule-Gesellschaft perustuivat saksalaiseen verenperintöön, rotuun ja okkultismiin. Päästäkseen näiden seurojen jäsenyyteen piti todistaa polveutuvansa puhtaasta saksalaisesta ”arjalaisesta” suvusta – yksi keskeisistä natsismin opeista oli oikea verenperintö, oikea syntyperä.
”Arjalaiset” olivat natsien mukaan puhdas, kehittynyt rotu, evoluution huippu. Darwinilainen evoluutio-oppi kelpasi hyvin natsien tarpeisiin. Sehän todisti, että eläimet ja oliot olivat kehittyneet eloonjäämistaistelussa.
Vahvin voittaa ja heikoin häviää, siinä on lyhyesti sanottuna evolutionismin ”uskontunnustus”. Kehitysoppi tarjosi natseille hyvän eettisen perusteen ryhtyä tuhoamistyöhönsä. Itse asiassa natsien mielestä heikompien tuhoaminen oli ”arjalaisen rodun” historiallinen tehtävä. Siihen oli heidän mielestään tieteellinen oikeutus ja peruste. Natsien tavoitteena oli luoda yli-ihminen.
Tämän yli-ihmiskäsitteen loi jo ennen natsien aikaa elänyt saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche (1844-1900). Nietzschen mukaan nimenomaan Jeesuksen opetukset Uudessa Testamentissa olivat vääriä. Jeesuksen opetukset korostivat nöyryyttä, anteeksiantamusta ja heikommista huolehtimista. Tämä oli Nietzschen mukaan petollinen juoni, joka esti yli-ihmisen kehittymistä. Nietzschen lopullinen tavoite oli ihmisen muuttaminen yli-inhimilliseksi olennoksi, ts. jumalaksi itselleen. Natsit saivat paljon vaikutteita oppeihinsa juuri tuolta filosofilta. Nietzschestä tuli natsien ”hovifilosofi”.
Natsit alkoivat toteuttaa filosofis-uskonnollista ideologiaansa
Keskeisenä oppina natsismiin kuului se, että vahvat on luotu hallitsemaan maailmaa. Vahvoilla oli myös oikeus tuhota heikompansa millä tahansa keinolla. Natsien päästessä valtaan tätäkin ideologiaa alettiin toteuttaa keinoja kaihtamatta.
Jo ennen toista maailmansotaa natsit eliminoivat suuren osan Saksassa asuvista vammaisista ja mielisairaista. Saksalaiset suvut saattoivat lähettää omat vammaisensa ja mielisairaansa ”hoitokoteihin”. Tämän jälkeen hoitoon lähetetyistä ei enää mitään kuultukaan. Heidät eliminoitiin tuhoamalla. Näin valmistettiin tietä vielä suuremmalle tuhoamisoperaatiolle, juutalaisten suunnitelmalliselle tuhoamiselle.
Kristinusko katsottiin natsi-Saksassa vääräksi uskonnoksi, koska yksi keskeisimmistä kristinuskon eettisistä periaatteista on heikommista huolta pitäminen. Kristityt olikin työnnetty natsi-Saksassa syrjään. Natsit kielsivät joulun viettämisen Kristuksen syntymäjuhlana. Sen sijaan alettiin painottaa vanhaa pakanallista keskikesän juhlaa ”arjalaisen kansan” suurena juhlapäivänä. Saksassa nuorison mielistä pyrittiin juurimaan pohjaa myöten pois kristinusko perustamalla Hitler Jugend -järjestö.
Tähän järjestöön kaikkien puhdasta rotua olevien saksalaispoikien ja nuorukaisten oli liityttävä. Perhe syrjäytettiin nuorten kasvupaikkana ja tilalle asetettiin virallisen natsi-ideologian ohjaama ”kasvatus”. Natsien eri nuoriso-ohjelmissa Saksan nuoriso vieraannutettiin järjestelmällisesti siteistä kristinuskoon ja koteihin.
Saksan kansa suostui eksytettäväksi huolimatta vanhoista hengellisistä perinteistä
Kristinusko korvattiin natsi-ideologialla ja tuon ideologian taustalla olevilla pakanauskonnollisilla ja okkultistisilla aatteilla. Verenperintö, vahvemman oikeus, oppi yli-ihmisestä ja sotaisuus istutettiin kasvaviin lapsiin. Jäljet olivat musertavat. Lutherin ja Bachin maa kääntyi seuraamaan maanista paasaajaa ja julisteiden tekijää, Adolf Hitleriä. Hitlerhän oli epäonnistunut taiteilija, joka epäonnistui pääsykokeissaan Wienin taidekouluun. Kun hän saapui Müncheniin, josta oli pian tuleva natsien pääkaupunki, hänellä oli mukana omaisuus, joka mahtui pelkkään matkalaukkuun.
Siitä hetkestä, jolloin Hitler ”kaupunkiinsa” saapui, ei kulunut montakaan vuotta hetkeen, jolloin natsit pääsivät valtaan ja perustivat ”tuhatvuotisen valtakuntansa”. Oppi tuhatvuotisesta valtakunnasta kiinnosti Hitleriä kovin. Hän oli varma siitä, että ”kaitselmus” oli määrännyt hänen valtakuntansa kestämään tuhatvuotisena valtakuntana. Kuitenkin tuo ”tuhatvuotinen valtakunta” tuhoutui raunioihinsa – se kesti vain kaksitoista vuotta. Tuon valtakunnan syntymisen ja tuhoutumisen hintana oli toisen maailmansodan yli 50 miljoonaa uhria.
Saksan kansassa oli miljoonia ihmisiä, jotka pitivät Hitleriä jumalhahmona. Valtavilla paraateilla, suggestiivisilla puheilla ja lupauksilla Saksan kansan voitosta Hitler vangitsi kokonaisen kansan huomion ja sai sen uskomaan mahdottomiin lupauksiinsa.
Joka puolella oli näkyvissä tuo muinaisitämainen uskonnollinen symboli, hakaristi. Se symbolisoi Saksan kansan voittoa ja ylemmyyttä ”alhaisemmista roduista”. Mikään diktaattori ei voi nousta valtaan, mikäli kansan enemmistö sitä vastustaa. Mitään kansaa ei diktaattori voi hallita, ellei suurin osa kansaa sitä salli. Tässä on kansojen vastuu: on mietittävä tarkkaan ketä kuunnella ja totella.
Miksi kannattaa pöyhiä vanhoja asioita?
Joku saattaa kysyä, mitä hyötyä on tietää natsi-ideologian perustana olevista aatteellisista ja uskonnollisista näkemyksistä. Eikö pitäisi jo unohtaa ikävät tapahtumat? Ainakin itseäni on vaivannut se kysymys, miksi saksalaiset (ja monet muut) niin halukkaasti omaksuivat natsi-ideologian vanhoista kristinuskon perinteistä huolimatta.
Tänä aikana eurooppalainen ihminen elää jälkikristillisessä Euroopassa. Valistus ja tiede ovat evoluutio-opin kanssa vallanneet eurooppalaisen ihmisen tietoisuuden. Ihmisten sydän ja mieli ovat täyttyneet tiedosta, mutta silti mieli on jäänyt tyhjäksi. Kun aitoon kristinuskoon suhtaudutaan torjuvasti, jää ihmismieli avoimeksi erilaisille uusille (ja vanhoille) opeille. Historia opettaa, että uskonnollinen tyhjiö pyrkii täyttymään. Eurooppalaisen ihmisen muistissa on menneiltä ajoilta runsaasti jumaluuksia, oppeja ja symboleja.
Oikean hetken tullessa vanha pakanuus astuu taas kristinuskon tilalle ja alkaa vaikuttaa kansojen elämässä.
Mitä opimme natseista? Heidän uskontonsa oli monijumalainen. Hitlerin ja keskeisimpien natsien uskonto oli skandinaavis-intialais-muinaissaksalainen sekauskontojen rypäs. Lyhyesti sanottuna se oli monikasvoista pakanuutta.
Nykyään uskontotieteilijät (ja monet muutkin) ovat kiinnittäneet huomiota sekauskontojen ryppääseen nimeltä New Age. Itse asiassa tuossa sekauskonnollisuudessa on hyvin monia samanlaisia rakennuspuita kuin natsienkin uskonnossa. Syvempi tietoisuus, Veda-uskonnon ja lamalaisuuden symbolit, sielunvaellus ja oppi yli-ihmisestä ovat yhteisiä niin New Age -uskonnollisuudessa kuin Saksan kansallissosialistisessa ideologiassakin.
Uskonnon aika ei ole ohi Euroopassa, vain kristinusko on syystä tai toisesta ollut väistymässä Euroopasta. Kristinusko tuntuu korvautuvan aluksi tieteisuskonnolla ja kun ihmiset ovat kyllästyneet siihen, uudenlaisella ”syvähenkisellä tietoudella”.
On hyvä oppia tunnistamaan eri opit, jotka ajassamme liikkuvat, sillä monta eksyttävää oppia on esiintynyt meidän aikanamme. Tällaiset opit tulevat lisääntymään. Varokaamme sellaisia oppeja, jotka halventavat Kristuksen asemaa ja kristinuskon arvovaltaa. Olemme hiljalleen tottuneet siihen, ettei ”uskosta Kristukseen pidä elämöidä”. Uskosta Kristukseen on tullut yksityisasia. Ja kun siitä on sellainen tehty, eivät kristinuskoon liittyvät asiat näy julkisuudessa. Sen paikan tuntuvat halukkaasti ottavan muut opetukset.
Humanismi, tieteisusko ja evolutionismi vaikuttavat voimakkaasti kansamme elämässä syrjäyttäen aidon kristinuskon
Meillä Suomessa eivät tällä hetkellä näy kovin voimakkaasti New Age -vaikutteet. Pinnan alla niitä kuitenkin esiintyy. Aika suuri osa kansasta (n. 25-35%) uskoo sielunvaellukseen, mikä on selkeästi pakanallinen oppi. Kansankirkon rakenteet tuntuvat säilyvän, vaikka kristinoppi kirkon jäsenten käytännön elämässä mureneekin.
Kansa tuntuu itse valitsevan jumalansa: järjen, kehitysopin ja tietynlaisen uskon ihmisen olemukselliseen hyvyyteen. Tämä oppi vaikuttaa voimakkaasti myös kansankirkon sisällä. Se vaikuttaa kansankirkon jäsenten asenteissa. Ne puolestaan vaikuttavat siihen, miten kristinuskoa eletään todeksi kansankirkossamme ja sen seurakunnissa. Tämä vaikeuttaa monien Sanalle uskollisten työntekijöiden ja maallikkojen toimintaa seurakunnissamme.
Tällä hetkellä kristityt elävät jonkinlaisessa Baabelin vankeudessa. Tässä vankeudessa on heidän säilytettävä alkuperäinen ja vakaa kristinuskonsa silläkin uhalla, että Kristuksesta ja hänen Sanastaan kiinnipitäminen vaikeuttaa elämää. Raamatussa on luvattu, että Kristuksen seurakunta säilyy loppuun saakka, tuonelan portit eivät sitä voita. Rukouksemme on, että kristinusko säilyisi maallistuvassa Euroopassa – vaikka vähäisenäkin kooltaan – mutta kuitenkin säilyisi.
Aitoa kristinuskoa vastaan on aina noustu ja noustaan tänäänkin. Tänään kristityt ovat kuitenkin puolustusasemissa. Suomessa kristinuskon vastaisuus lisääntyi suuresti 1960-ja 1970-luvuilla. Toki tämä kristinuskon vastustus nousi tietenkin eri pohjalta kuin Saksassa.
Kristityt joutuivat Suomessa huomaamaan, että Jumalaa ja pyhiä asioita sai luvalla pilkata ja vastustaa. Maamme kristityt perääntyivät 1960- ja 1970-luvuilla eivätkä jaksaneet näkyvästi puolustaa kristinuskon loukkaamattomuutta. Olemme tottuneet siihen, että tällainen suomalainen hiljainen kristinusko on oikeaa kristinuskoa.
Kristittyjä ei kuitenkaan ole kutsuttu vaikenemiseen. Raamatussa on uskomme perusta. Kristus on Herramme. Hänessä meillä on syntien anteeksiantamus ja Jumalan armo. Tämä olkoon tunnustuksemme täällä maallistuvassa Euroopassa ja Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti