Toimittajan on työssään noudatettava lakia ja hyvää lehtimiestapaa eli journalistin ohjeita. Kun Suomessa ei ole minkäänlaista ennakkosensuuria, on toimittajien ja tiedotusvälineiden huolehdittava siitä, ettei jälkiseuraamuksiakaan kirjoituksista tai jutuista tule. Virheelliset asiatiedot voidaan korjata oikaisemalla ne, mutta vakavissa tilanteissa voi olla kysymys siitä, että toimittaja tai tiedotusväline rikkoo joko lakia tai journalistin ohjeita. Journalistin ohjeet ovat syntyneet lehdistön omasta halusta säädellä ja valvoa toimintaansa yli sen, mitä laki vaatii.
Lainsäädännössä lehdistön toiminnan sääntely tulee esille muun muassa painovapauslaissa ja rikoslaissa. Lehdistön toimintaan liittyy läheisesti myös oikeudenkäymiskaaressa olevat maininnat lähdesuojasta.
Journalistin ohjeet taas tarkoittavat lehdistön itsensä määrittelemää ohjeistusta sille, mitä asioita ja miten lehdistö ei voi käsitellä ja miten lehdistön ylipäänsä tulee työssään toimia. Journalistin ohjeiden eli hyvän lehtimiestavan noudattamista valvoo Julkisen sanan neuvosto, joka on syntynyt 1960-luvun lopulla. Neuvosto voi antaa tutkittavakseen tulevista asioista langettavia tai vapauttavia päätöksiä, mutta se ei ole tuomioistuin. Journalistin ohjeet pitävät sisällään säädöksiä journalistien ammatillisesta asemasta ja sen käyttämisestä, tietojen oikeellisuuteen liittyvistä vaatimuksista, tietojen hankkimisesta, oikaisusta ja vastineesta ja yksilön suojasta. Tutustu ohjeisiin.
Painovapauslaki
Painovapauslaissa on säädökset muun muassa painokirjoitusten julkaisuoikeudesta, kirjapainotoiminnan harjoittamisesta, painotuotteiden levittämisestä jne. Lähtökohtana Suomessa on, että mitään ennakkosensuuria ei ole, vaan että ”jokaisella on oikeus viranomaisten ennalta estämättä julkaista painokirjoituksia noudattaen, mitä tässä laissa (painovapauslaki) säädetään”.
Oikaisu ja vastine
Tiedotusvälineiden on luonnollisesti pyrittävä huolehtimaan julkaisemiensa tietojen oikeellisuudesta ja totuudenmukaisuudesta. Lehdistö voi muun muassa syyllistyä kunnianloukkaukseen (ks. rikoslaki) tai loukata muuten jonkun yksityiselämää. Lievemmissä tilanteissa ei ole kyse rikoslain määrittelemistä rikkeistä, vaan esimerkiksi oikaisua tai vastineen julkaisemista edellyttävistä tilanteista. Oikaisulla tarkoitetaan yksinkertaisesti virheellisen asiatiedon korjaamista ja siitä on esitetty omat määräyksensä hyvässä journalistisessa tavassa. Hyvä journalistinen tapa puhuu myös vastineesta ja vastineoikeudesta, mutta vastineesta on määritteensä myös painovapauslaissa.
Vastineoikeus syntyy, jos julkinen viranomainen tai yksityinen henkilö pitää itseänsä aikakautisessa painokirjoituksessa loukattuna tai tahtoo oikaista jonkin hänestä julkaistun tiedonannon. Jos kyse on lehdelle toimitetusta vastineesta, on lehden julkaistava vastine jommassakummassa niistä kahdesta numerosta, jotka ilmestyvät vastineen vastaanottamisen jälkeen. Vastine on julkaistava tekstiosastossa. Vastinekaan ei luonnollisesti saa olla sisällöltään loukkaava tai rikollinen.
Rikoslaki
Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen
Tiedotusvälineet saattavat syyllistyä muun muassa yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen. Rikoslaki toteaa tästä (24. luku 8 §), että joka oikeudettomasti
1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville
esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.
(Lakitekstien lähde: Edilex).
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vihapuhe
http://yle.fi/uutiset/18-19681
Kunnianloukkaus
Rikoslaki sisältää määräykset myös kunnianloukkauksesta (24. luku 9 §), joka on hyvin samankaltainen rikos kuin yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen, mutta lievempi. Laki toteaa muun muassa, että
”Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. ”
Törkeästä kunnianloukkauksesta laki toteaa (24. luku 10 §), että
”Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa
1) rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville taikka
2) aiheutetaan suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa
ja kunnianloukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. ”
(Lakitekstien lähde: Edilex).
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110511
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiihotus_kansanryhm%C3%A4%C3%A4_vastaan
Allekirjoittaneen kommentti: "Tällainen lakipykälien ja kummallisen terminologian pyörittely antaa maahanmuuttajille erityisen suuren lekan. Rasismikorttia vilautetaan jo nyt ja useimmiten ihan tyhjäntakia. Ja mitä tulee kiihotuksesta kansanryhmää vastaan? Tässä kohtaa poliisin ja lainsäätäjien (eduskunta) kannattaa tutkia myös vastapuolen vihapuheet, yllyttäminen väkivaltaan ja uskontomme herjaaminen vääräoppiseksi. Tämä suomalaisten vainoaminen jo internetpalstoilla muistuttaa entisen DDR:n Stasin toimintaa. (kansalaiset ilmiantoivat tuttaviaan ja jopa omia perheenjäseniään)
Ja jos valtion pyrkimys on vaientaa koko mediakenttä liekanaruun ja mielipidevalvontaan, olemme vajoamassa pimeään keskiaikaan. Tästä on enää vaaksan verran Orwellin dystopiaan, missä jo pelkkä ajatuskin on rikos. Se ei kai ole tuomittavaa, jos kansalaiset ovat huolissaan kotimaansa kehityksestä ja yrittävät pitää kiinni omista perusoikeuksistaan. Yleinen ja julkinen kansalaisdebatti on nyt tarpeen."
Kotirauhan rikkominen
Lehdistöä koskevat säännökset myös muun muassa kotirauhan rikkomisesta. Rikoslain 24. luku (1 §)toteaa, että joka oikeudettomasti
1) tunkeutuu taikka menee salaa tai toista harhauttaen kotirauhan suojaamaan paikkaan taikka kätkeytyy tai jää sellaiseen paikkaan taikka
2) rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä, soittamalla puheluita tai muulla vastaavalla tavalla, on tuomittava kotirauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Myös kotirauhaa voidaan rikkoa törkeästi.
Kotirauhan suojaamia paikkoja ovat asunnot, loma-asunnot ja muut asumiseen tarkoitetut tilat, kuten hotellihuoneet, teltat, asuntovaunut ja asuttavat alukset, sekä asuintalojen porraskäytävät ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat niihin välittömästi liittyvine rakennuksineen.
(Lakitekstien lähde: Edilex).
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002524373.html
Virkasalaisuuden rikkominen
Rikoslaki ottaa kantaa myös virkamiehen virkasalaisuuden rikkomiseen. Tämä koskee lehdistöä sikäli, että jos joku virkamies kertoo lehdistölle salaisia tietoja, hän nauttii lähdesuojan (ks. oikeudenkäymiskaari) turvaa, mutta rikkoo kuitenkin lakia virkamiehenä.
Rikoslain mukaan virkamies syyllistyy virkasalaisuuden rikkomiseen ja tuottamuksellinen virkasalaisuuden rikkomiseen, jos hän tai julkisyhteisön työntekijä yleensä tahallaan palvelussuhteensa aikana tai sen päätyttyä oikeudettomasti
1) paljastaa sellaisen asiakirjan tai tiedon, joka viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain tai muun lain mukaan on salassa pidettävä tai jota ei lain mukaan saa ilmaista, tai
2) käyttää omaksi tai toisen hyödyksi sellaista asiakirjaa tai tietoa
Virkasalaisuuden rikkomisesta voi saada sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.
Tuottamuksellinen virkasalaisuuden rikkominen on rikoksena lievempi ja siitä voidaan tuomita enintään kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen. Tuottamuksellisuudesta on kyse silloin, kun teko perustuu huolimattomuuteen tai varomattomuuteen.
(Lakitekstien lähde: Edilex).
Oikeudenkäymiskaari
Tietolähteen salassapito
Lähdesuoja liittyy epäsuorasti virkasalaisuuden rikkomiseen. Jos joku virkamies kertoo lehdistölle salassa pidettäviä tietoja, hän syyllistyy virkasalaisuuden rikkomiseen, mutta lehdistöllä on oikeus olla paljastamatta hänen henkilöllisyyttään. Tämä on turvattu oikeudenkäymiskaaressa (7. luku 24 §). Oikeudenkäymiskaaren mukaan ”aikakautisen painokirjoituksen julkaisija, päätoimittaja, kustantaja tai kirjanpainaja saa kieltäytyä vastaamasta kysymykseen, kuka on painokirjoitukseen otetun kirjoituksen tai tiedonannon laatija tahi kuka on antanut kirjoituksen taikka tiedonannon perusteena olevat tiedot, samoin kuin kysymykseen, johon ei voi vastata paljastamatta laatijaa tai tiedonantajaa. Sama koskee soveltuvin osin aikakautiseen painokirjoitukseen otetun kirjoituksen tai tiedonannon laatijaa sekä sitä, joka on saanut tiedon edellä mainituista seikoista ollessaan asianomaisen kustantajan, toimituksen tai kirjanpainajan palveluksessa.”
Lähdesuojalla on haluttu turvata lehdistön vapautta siitä näkökulmasta, että lehdistö voi paljastaa yhteiskunnallisia epäkohtia ilman, että tietolähde paljastuu. Lähdesuoja on tärkeä osa vallankäytön valvontaa.
(Lakitekstien lähde: Edilex).
Lehdistön ei siis tarvitse paljastaa, kuka on kertonut sille arkaluontoisia tietoja, vaikka tietojen avulla voitaisiin selvittää esimerkiksi joku rikos. Tietolähteen voi äärimmäisessä tapauksessa joutua paljastamaan vain oikeuden päätöksellä, jos oikeuden käsiteltävänä on rikos, josta voi saada vähintään kuusi vuotta vankeutta. Tietolähteen voi joutua paljastamaan oikeuden päätöksellä myös, jos kyse on rangaistavaan salassapitovelvollisuuden rikkomiseen liittyvästä tiedosta.
Tämä ns. lähdesuoja on lehdistön ja kansalaisten kannalta erittäin tärkeä, vaikka se äkkipäätään saattaa vaikuttaa hieman omituiselta. Lähdesuojan olemassaolo takaa sen, että arkaluontoisetkin yhteiskunnalliset epäkohdat voidaan tuoda päivänvaloon niin, ettei tietolähteen tarvitse pelätä paljastumistaan. Lähdesuojan tavoitteena on siis taata tiedotusvälineille mahdollisuus valvoa yhteiskunnallista vallankäyttöä.
Lähdesuoja takaa tiedotusvälineelle vaitiolo-oikeuden, mutta ei aseta vaatimusta vaitiolovelvollisuudesta. Vaitiolovelvollisuus on kuitenkin käytännössä itsestään selvä, sillä esimerkiksi journalistin ohjeet eivät käsittele lainkaan sellaisia poikkeustapauksia, joissa lähdesuojan rikkominen voisi olla eettisesti hyväksyttävää.
Lähdesuoja voidaan joskus murtaa myös rikoksen esitutkinnassa. Myös tähän pätee se, että tutkittavana pitää olla rikoksen, josta voi saada vähintään kuusi vuotta vankeutta tai sellaisen rikoksen yrityksen tai osallisuuden siihen. Jos toimittaja kieltäytyy tällaisessa tilanteessa paljastamasta lähdettään esitutkinnassa, voidaan kieltäytyminen murtaa vain tuomioistuimessa.
Lähdesuoja liittyy osin julkisuuslainsäädäntöön, jota tässä yhteydessä ei ole tarkoitus käsitellä yksityiskohtaisesti. Julkisuuslainsäädäntö määrittelee, mikä julkishallinnossa on julkista, mikä luvanvaraisesti julkista ja mikä salassa pidettävää materiaalia. Lehdistö voi saada tietoonsa myös salassa pidettävää tai luvanvaraisesti julkaistavaa aineistoa, mutta julkisuuslainsäädäntö ei sido sen käsiä eikä estä sitä julkaisemasta tietojaan, ellei ole kyse esimerkiksi yksityisyyden piiriin tai valtakunnan turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Joku virkamies voi siis vuotaa lehdistölle myös salaisia tietoja, lehti voi julkaista tiedot ja pitää lähteen salassa. Julkisuuslainsäädäntö sitoo siis viranomaisia itseään, ei lehdistöä.
©Internetix/Matti Laitsaari
