HUIPPUVIRKAMIES VAROITTAA: SUOMI AJOPUUNA LIITTOVALTIOON

Taloussanomien mukaan Valtiovarainministeriön eläköitynyt  "huippuvirkamies" valtiotieteen tohtori Peter Nybergin arvioinnissa Suomen EU-politiikka on haihattelua, joka vie meitä tahdottomana ajopuuna kohti liittovaltiota. Nybergin mukaan hallituksen selonteossaan kuvaamat Suomen EMU-tavoitteet jäävät toiveajatteluksi. Hallitus kuvaa omia toiveitaan, joiden toteutuminen jää kuitenkin epätodennäköisten ja epäuskottavien oletusten varaan.

Valtiotieteen tohtori Peter Nyberg arvioi hallituksen EU-selontekoa omissa nimissään yksityisenä asiantuntijana, mutta hänen lausuntonsa mielenkiintoa, painavuutta – ja jäätävyyttä – korostaa se, missä asemassa hän toimi ennen kuin jäi vuonna 2010 eläkkeelle. Nyberg työskenteli velkakriisin alkuvaiheisiin asti useissa Suomen kansainvälisille taloussuhteille ja niiden kehitykselle keskeisissä viroissa Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n, Suomen Pankin ja viimeksi valtiovarainministeriön palveluksessa.
Hän jäi eläkkeelle VM:n rahoitusmarkkinaosaston osastopäällikön virasta, jossa hän seurasi 1990-luvulta alkaen Suomen liittymistä rahaliittoon ja Suomen toimintaa rahaliiton jäsenenä ja euromaana suunnilleen niin läheltä kuin mahdollista.
Nybergin kokemus tarkoittaa, että hän tuntee arvioimansa aiheen juurta jaksain, ja että hän tietää tismalleen, mitä rahaliiton piti olla ja mitä sen piti Suomelle antaa – ja mikä meni pieleen.
Nybergin lausunnon jäätävyyttä korostaa sekin, että hän on kaikin puolin korrekti herrasmies eikä suinkaan kärttyisä änkyrä tai "eurokriittisiä voimia" edustava populisti. Nybergin sana painaa, kuten tästä The Guardianin jutusta käy ilmi: 
http://www.theguardian.com/business/2011/apr/19/nyberg-report-into-irish-banking-collapse

Edelleen Taloussanomia siteeraten:
Suomen hallituksen talous- ja eurokysymyksissä harjoittama EU-politiikka on suurelta osin toiveajattelua, jonka avulla Suomi ei saa sellaista unionia kuin haluaa eikä säilytä nykyisenlaista itsenäisyyttään.

Sen sijaan haihattelu vie Suomea ajopuuna liittovaltion osaksi ja kohti kansallisen päätösvallan menetystä. Ellei tämä suunta miellytä, on Suomen itse valittava uusi suunta ja uitava rohkeasti vastavirtaan.

Suunnilleen näin asiaa tulkitsee valtiovarainministeriön (VM) entinen huippuvirkamies Peter Nyberg jäätävässä asiantuntijalausunnossaan, jossa hän arvioi hallituksen eduskunnalle antamaa EU-selontekoa ja sen kuvaamaa Suomen EU-politiikkaa.
Toiveajattelun uskottavuutta heikentää Nybergin mielestä olennaisesti se, että selonteko sivuuttaa sanallakaan mainitsematta EU:n keskeisten toimielinten jo moneen kertaan julki lausuman tavoitteen: rahaliiton kehittämisen liittovaltioksi. 

Lausunnosta käy selväksi, että Nyberg ei usko EU-komission ja EKP:n ylivertaiseen talousosaamiseen niin kuin nämä itse ja Suomen hallituskin uskovat. 
Hän ei ole yhtä innoissaan talouspoliittisen päätösvallan keskittämisestä kuin komissio ja hallitus.

Nybergin mielestä kriisiä edeltäneet suurisuuntaiset talousvirheet ja vielä kriisiaikaisetkin virheet vihjaavat, että komission ja EKP:n talousosaaminen on yhtä heikkoa tai heikompaa kuin jäsenmaiden oma talousosaaminen.

Hänen mukaansa EU-toimielinten osaamisesta ei ole näyttöä mutta siitä on, että niiden jokainen aloite ja toimi edistää niiden omia liittovaltiopyrkimyksiä. 
Ehkä tämäkin on muistutuksen lisäksi hienovarainen viite Nybergin omastakin kannasta.
Hallitus esitti selontekonsa jo viime kesäkuussa, mutta se on taas ajankohtainen, sillä selontekoa paraikaa käsittelevä eduskunnan suuri valiokunta on juuri julkistanut selonteosta saamansa viitisenkymmentä asiantuntijalausuntoa.
Seuraavaksi suuri valiokunta laatii selonteosta ja sen aiheesta oman mietintönsä, ja lopulta eduskunnan täysistunto keskustelee aiheesta ensi helmikuussa.

Kun tarkastelee Suomen talous- ja suuren valiokunnan kokoonpanoa, herää väkisinkin epäilys, ettei näillä kokoonpanoilla pystytä, eikä osata tehdä oikeita päätöksiä. Asiantuntemus eikä kokemus yksinkertaisesti riitä näin mittavan asian hallintaan.
On siis luontevampaa ja suomalaisen luonteenpiirteen mukaista antaa asiat muiden päätettäviksi.
Mennään vaan mukana.
Voin hyvin kuvitella, että Suomi on tulevaisuudessa syrjäinen osavaltio Alaskan tapaan Saksan liittovaltiossa.
Suotuisan kehityksen sijaan täällä kärjistyvät reservaateille tyypilliset sosiaaliset, ekologiset ja taloudelliset ongelmat.

Jokainen voi itse tutkia, käyttää päätään ja arvioida näiden valiokuntien jäsenten kokemusta, työuraa, koulutusta ja kapasiteettia.    
Talousvaliokunta:
http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/valiokunnat/valiokunta-tav01/index.htx?subpage=jasenet
Suuri valiokunta:
http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/valiokunnat/valiokunta-suv01/index.htx?subpage=jasenet

Tässä tätä brujua:
http://vnk.fi/julkaisut/listaus/julkaisu/fi.jsp?oid=388935

http://web.eduskunta.fi/dman/Document.phx/~public/SuV/VNS_6_2013_asiantuntijalausunnot?folderId=~public%2FSuV&cmd=download

Ps. Vaikka toisaalta Suomen kannalta järkevin ratkaisu voisi olla liittyminen suosiolla Saksaan ja osaksi Saksan liittovaltiota. Saksalaisilla on tieto-taito liittovaltiona puljaamisesta.