TOTAALINEN ASUNTOKUPLA NURKAN TAKANA

Kyllä on aikoihin eletty. Katselin tuossa Oikotieltä huvikseni Helsingin asuntojen hintoja. Pengerkadulla olisi tyrkyllä 53.4 neliötä, 2 huonetta avokeittiöllä ja kylpyhuoneella. Hintapyyntö 298 000 €. Yhtiövastike noin 500 € kuukaudessa plus vesimaksu 18 € kk per lärvi. Siihen sähköt ja yleinen sauna 20 € kuukaudessa. Mielestäni oikea hinta olisi noin 120 000- 140 000 euroa. En edes viitsi laskea hintaa markoiksi. Totean vaan, että asuntohommissa 
nakkimakkara on jämähtänyt aivojen tilalle.

300 000 euron katu. Helsingin asuntojen hinnoissa ei tunnu olevan enää mitään tolkkua. Jossakin vaiheessa katto tulee vastaan ja sitten alkaa alamäki. Vanhoissa omakotitaloissa tilanne on jo katastrofin partaalla.

Markka-aikana asiantuntijat vakuuttelivat, ettei devalvaatiota tule, mutta sehän tuli viikon sisällä. Nyt vakuutellaan, ettei asuntokuplaa ole, eikä tule, mutta voin vakuuttaa, että varmasti tulee.

Asuntojen hinnat ovat kohonneet Suomessa pilviin. Tilastokeskuksen mukaan kerrostalojen nimellishinnat ovat nousseet yli 77 prosenttia vuodesta 2000.

Taloussanomien Paavo Teittinen kartoitti tilannetta elokuussa näin:

"Tilanne on paha varsinkin pääkaupunkiseudulla. Tilastokeskuksen mukaan Helsingin ydinkeskustassa neliömetrin hinta oli viime vuonna huimat 5727 euroa, kun vuonna 2000 hinta oli reilut 2800 euroa ja vielä vuonna 2006 vajaa 4300 euroa.

Turun yliopiston akatemiatutkija Elias Oikarisen mielestä asuntohintojen romahduksen vaaraa ei tällä hetkellä ole näkyvissä.

Hänen mukaansa nykyistä tilannetta ei voi millään verrata 80-luvun lopun tilanteeseen.

– Silloin oli asuntohinnoissa kupla, ja hintojen romahdusta voimisti talouden romahdus. Tällä hetkellä ei mitään kuplaa suhteessa vallitseviin fundamentteihin ole näkyvissä, Oikarinen sanoiTaloussanomille.

Olosuhteet ovat nyt Suomessa täysin erilaiset kuin aiempien kriisien aikaan. On siis turha pelätä kahden aikaisemman asuntoromahduksen kaltaista tilannetta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei ongelmia olisi.

– Helsingissä tiettyjen asuntojen hinnoilla ei ole mitään ylärajaa, kun taas taantuvien teollisuuspaikkakuntien asunnoilla ei ole kohta mitään arvoa, sanoi Suomen Pankin tutkija Antti Kuusterä Taloussanomille.

Kuusterää huolestuttaa erityisesti erittäin voimakas alueellinen eriytyminen asuntojen hinnoissa, mikä on alkanut 2000–luvulla.

– Tätä ongelmaa ei olla lähdetty vielä ratkaisemaan ollenkaan.

Oikarinen taas painottaa laman merkitystä asuntohintojen kehitykseen.

– Tietysti hinnat voivat pudota paljonkin, jos Suomi lähtee tästä Kreikan ja Portugalin tielle vajoamaan, Oikarinen sanoo.

Oikarisen mukaan esimerkiksi työttömyysasteen tuplaantuminen johtaisi todennäköisesti asuntojen hintojen kaksinumeroiseen laskuun.

– Selvää on, että yleinen taloustilanne näkyy suoraan asuntojen kysynnässä."

Vaikka tässä ei haluaisikaan olla pessimisti, joka kastuu ennen sadetta, tilanne muistuttaa vaarallisesti 90-luvun tilannetta.

Näin lyhykäisesti silloin. 

Asuntomarkkinoiden romahdus Suomessa vuonna 1990 oli tapahtumasarja, jossa asuntojen hinnat nousivat voimakkaasti 1980-luvun lopulla, ja romahtivat muutamassa vuodessa taloudellisen laman myötä. Samalla romahti huipussaan vuonna 1990 ollut asuntotuotanto kuuden vuoden aikana runsaaseen neljännekseen. Suuri joukko kotitalouksia ylivelkaantui ja joutui vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Rakennusalan työttömyys nousi huippulukuhin ja huomattava osa alan resursseja siirtyi muille aloille. Rakennusalan konkurssit lisääntyivät rajusti ja kohdistuivat myös kaikkein suurimpiin yrityksiin.

Vaikka nyt saa, jos saa, lainarahaa halvalla, mikään ei takaa sitä, että kun pankkien laarit ovat täynnä, korot nousevat ja pankit lunastavat arvoasuntoja pilkkahintaan.

Julkisessa keskustelussa on usein väläytelty uuden asuntokuplan syntymistä Suomeen. Asuntojen hinnat ovat nousseet tasaisesti, ja reaalinen keskihinta oli 2005 sama kuin huippuvuonna 1989. Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos ennusti 2005 asuntojen hinnan laskevan suurissa kaupungeissa keskimäärin 2–4 % vuodessa 2006–2008.

Tilanne on kuitenkin erilainen kuin 1990; asuntomarkkinat eivät ole enää homogeeniset läpi maan, vaan paikallisesti eriytyneet, ja talous on osa Euroopan talousaluetta. Asiaa kommentoi Rahoitustarkastuksen johtaja Kaarlo Jännäri helmikuussa 2007:

"Kun ... näyttää ilmeiseltä, että varsinkin kasvukeskuksissa asuntojen hinnat ovat asuntoluottojen kasvun siivittäminä karanneet kestämättömälle tasolle, voi pelätä, että Suomessa on seuraavassa laskusuhdanteessa odotettavissa jonkinasteinen asuntojen hintakuplan puhkeaminen. EU-jäsenyys ja kuuluminen eurovaluutta-alueeseen suojannevat Suomea kuitenkin 1990-luvun alun kaltaiselta pahalta kriisiltä." 

Tämän päivän tilanne on se, että rakennustoiminta on jumissa, kotitaloudet velkaantuvat ja ostovoima heikkenee tasaisesti. Ihmisiä irtisanotaan joka päivä. Eli tilanne muistuttaa huolestuttavasti 90-luvun tilannetta muuten paitsi korkojen suhteen, jotka kipusivat pahimmillaan tuonne 18 prosentin kieppeille ja ihmiset jäivät kahden asunnon loukkoon.

On syytä muistaa, että liiallinen innostuneisuus ja ylenpalttinen usko talouden gurujen horinoihin sokeuttaa. Asunnon ostaja uskoo helposti, että koti ns. hienolla alueella on onnen avain, voi olla ehkä liian löyhä lähtökohta. Toki gloriasta voi maksaa ylihintaa, mutta tilanteet vaihtelevat.

Yksi asia on kuitenkin varma: Ainutkaan kahden huoneen luukku ei ole kolmen sadan tonnin arvoinen. 

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Hallituksen+huomio+on+suunnattava+nyt+kotimarkkinoille/a1383545679714 

http://www.uusisuomi.fi/asuminen/64127-synkka-luku-asuntokaupasta-15